Otsikko kertoo suhtautumiseni urheiluun. Se on henkireikäni kaiken kiireen ja erilaisten ristiriitojen keskellä. Tosin urheilun kautta tapaan paljon uusia ihmisiä joiden kanssa voi jutella.
Tänään tuli avattua kesän futiskausi. Tämä harrastus on siitä rennoimmasta päästä. Tosin reilu tunti pallonperässä juoksemista osoitti oman kunnon huonouden. Ehkä kunto nousee mikäli pitää kiinni lupauksesta kaksi kertaa viikossa. Onhan vielä noita sivuprojekteja joita varten pitää hikoilla tai alkaa miettiä kastumista.
Päivä oli osittain virastoissa pyörimistä. Vanhat, jo itse taakse jääneet asiat aiheuttavat taas päänvaivaa. Niin turhaa hommaa kuin ikinä voi. Huomenna säätö jatkuu mutta nyt tuntuu että olen valmiimpi asiassani.
Itselleni on aina ollut hankalinta aloittaminen. Tämä ongelma koskee kaikkia toimiani. Tämän pikku asian kun saa tehtyä lähtee asiat rullaamaan. Tietty apaattisuus on usein oman luovuuden esteenä. Ei tästä mitään tule. En osaa. En kelpaa. jne.
Olen kyllä usein miettinyt mistä tämä oikein johtuu. Aina olen tullut samaan lopputulokseen,huono itsetunto. Pitäisi kehua itseään surutta jotta saisi tunne elämäänsä tasaisuutta. Ja kukakohan sanoi että vuodet tasoittavat. Ei ainakaan minua.:D