Otsikko on suoralainaus erään toisen hemmon allekirjoituksesta =)
Huomasin sen vasta tänä aamuna. Aamuna johonka heräsin aivan liian aikaisin vääntämään kaiken maailman kuittauksia. Töitä siis.
Elämän ja joukkuepelin rinnastaminen on aika osuva vertaus. Kaikkihan me haluamme kuulua johonkin joukkoon. Työporukkaan tai kaveri porukkaan.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Toiset tietenkin haluavat enemmän ihmisiä ympärilleen kuin toiset. Toisien työ voi olla erittäin sosiaalista. Tapaa paljon ihmisiä eri tilanteissa. Näkee kaikenlaista. Toiset taas tekevät yksinäistä duuniaan omalla tahollaan. Tämä kaikki vaikkuttaa sitten duunin jälkeisiin tarpeisiin. Toinen haluaa tavata vastapainoksi ihmisiä toinen haluaa levätä liian kiireen jälkeen.
Itse kuulun tuohon vetäytyjien joukkoon. En vain jaksa kaiken säätämisen jälkeen olla kovinkaan eloisa. Viime aikoina kun tahti on kiihtynyt olen huomannut vielä tuttuja loppuunpalamisen merkkejä. Ei meinaa saada aikaiseksi kaikkia omia juttujaan kotonaan.
Toinen piirre mikä korostuu stressaantuneena on agressiivisuus. Huomaa että tulee olleensa hyökkäävä ja turhankin piikikäs. Ajatukset pyörivät vain oman selviämisen ympärillä. Jos edes senkään.
Palatekseni otsikon aiheeseen haluan kiittää muutamia ihmisiä. Kiitos piristävistä kommenteistanne ja keskusteluista. Joo, ja jos olen jotain tulkinnut väärin, Andöö =)