Eilen oli sitten toiset bileet tälle viikolle. Sukujuhlat joihin tuli todella runsaasti ihmisiä. Oli mukavaa tavata ihmisiä joita ei ole nähnyt vuosikausiin.
Juttelin erään sukulaisen kanssa johon olen pitänyt yhteyttä viimeksi 15 vuotta sitten. Hän alkoi kertomaan mitä oli tässä välissä tapahtunut hänelle ja täytyy myöntää että se tarina pysäytti.
Ensin oli kuollut oma äiti. Sitten aviomies sairaskohtaukseen. Sukulaisnainen oli jäänyt yksin kahden alle kouluikäisen kanssa. Vuosi miehen poismenon jälkeen vanhempi lapsi sairastui syöpään ja kuoli. Kaiken tämän jälkeen nainen oli sairastunut masennukseen. Mutta hän selvisi.
Perusti muutama vuosi sitten oman firman. Työllistää ulkopuolisia ja tekee luovaa työtä. Entinen työnantaja julkaisi luvalla merkkipäivänään kirjoituksen hänestä. Sukulaisnainen kertoi avoimesti tarinansa. On sitä vielä olemassa todellista rohkeutta elää. Pakko myöntää että olen otettu sukulaisen urhoollisuudesta.
Itse bileissä join 3 paukkua ja jätin känniääliöt pitämään hauskaa. Tuntui jotenkin että tää ei ole minun juttuni. Soitin ystävälle ja menin hänen luokseen puhumaan elämästä ja lasten kasvatuksesta. Lopulta tuntui että tein täysin oikein. Tosi antoisa lauantai kokonaisuudessaan ilman sunnuntai krapulaa.:)