Töitä tein koko päivän,
ja aurinkoa en nähnyt koko päivänä lain.
Töitä urakalla tein,
mutta kuitenkin vain aikaani siellä tapoin.
Tuntuu kuin olisin maahan lankeava sade,
pieninä puroina joka paikkaan hajoava.
Iltasella itsensä keräävä.
Haaveilen yksinäni,
mitään muuta en silloin tee.
Joka päivä mietin,
että löytäisin jotain myös sinne,
iltoihini.
Jos yhdenkin aurinkoisen päivän saisin,
sen jotenkin takaisin saisin.
Jollain tavalla, jotenkin.
Se illastani paremman tekisi.
Elin eläämääni,
sinä yksin mielessäni.
Tein mitä tein.
Mutta kaiken jätin kauas taakseni.
Ja niin ollut jo kauan.
Teen kuitenkin kaikkeni.
Jotta saisin takaisin,
ne kauneimmat iltani.