Henkinen väkivalta alkaa vaivihkaa
Kaikki parisuhteet arkistuvat. Myös sellaiset, joissa on henkistä väkivaltaa. Kun arki rutinoituu, riidoista voi tulla osa uutta normaalia päivärytmiä, vaikka niiden sävy ja seuraukset eivät olisi normaaleja lainkaan.
Henkinen väkivalta parisuhteessa ei useimmiten ala yhtäkkiä.
Naisten Linjan mukaan se käynnistyy usein pienistä teoista, jotka ajan myötä muuttuvat osaksi arkea. Aluksi riidat voivat tuntua tavallisilta, mutta vähitellen toinen osapuoli alkaa varoa sanomisiaan ja tekojaan. Tila olla oma itsensä kapenee huomaamatta.
Pienistä puroista iso joki
Pelko voi hiipiä suhteeseen hiljaa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että alkaa vältellä tiettyjä aiheita, kontrolloida omaa käytöstään konfliktien ehkäisemiseksi tai pohtia etukäteen, mikä saattaisi laukaista riidan.
Kun huomaa valitsevansa sanansa tarkasti, jättävänsä asioita sanomatta tai tekevänsä päätöksiä toisen reaktioita ennakoiden, riidat eivät enää ole vain riitoja. Ne alkavat ohjata arkea ja sitä, miten elämässä ylipäätään uskaltaa olla.
Lue myös: Onko riita todella ratkaistu, jos se jättää pahan mielen?
Naisten Linja korostaa, että jos riitatilanteessa herää ajatus siitä, onko kyse henkisestä väkivallasta tai onko fyysisen väkivallan uhka olemassa, tilanteessa kannattaa pysähtyä. Oleellinen kysymys on: kenellä on valta riidassa?
Arvaamattomuus ja äkkipikaisuus kuluttavat
Jos kumppani raivostuu arvaamattomasti eikä hänen tunnereaktioitaan voi ennakoida, tilanne on toiselle osapuolelle raskas ja kuormittava. Elämä alkaa rakentua sen ympärille, mitä toinen tekee, sanoo tai millä tuulella hän sattuu olemaan. Arjesta tulee jatkuvaa varuillaan oloa.
Kun toisen mielialat hallitsevat kodin ilmapiiriä, moni ajautuu selviytymistilaan: keskittyy ennakoimaan, välttämään ja minimoimaan tilanteita, jotka voisivat johtaa konfliktiin. Se voi näyttää ulospäin “rauhalta”, mutta sisäisesti olo on levoton ja kireä.
Pitkäkestoinen stressi ei jää vain mieleen. ’Jotkut kuvaavat, että kuormitus alkaa näkyä kehossa ja käyttäytymisessä: uniongelmina, jatkuvana ylivireytenä tai turtumisena. Toiset kertovat myös pakonomaisista tavoista, oireilusta syömiseen liittyen tai siitä, että arjesta katoaa ilo ja tilalle tulee apaattisuus.
Jos riidat alkavat pelottaa, se on merkki, jota ei kannata ohittaa. Turvallisessa parisuhteessa erimielisyydet eivät pakota varomaan, vaikenemaan tai elämään jatkuvassa varautumisessa.
Nämä eivät ole enää normaalia riitelyä:
- Sinua uhkaillaan asunnosta poistamisella tai vihjataan, ettei sinulla ole oikeutta olla kotona riidan aikana.
- Et uskalla sanoa vastaan, koska mielipiteesi leimataan inttämiseksi, hankalaksi käytökseksi tai riidan haastamiseksi.
- Kumppani matkii tai imitoi puhettasi riitatilanteessa mitätöidäkseen sanomasi.
- Keskustelu käännetään jatkuvasti sinua vastaan, etkä saa asiasi loppuun.
- Sinua vähätellään, pilkataan tai kohdellaan lapsenomaisesti riidan aikana.
- Riidan jälkeen seuraa rangaistus, kuten mykkäkoulu tai etääntyminen.
- Joudut toistuvasti pyytämään anteeksi asioita, joita et ole tehnyt väärin.
- Riitatilanne saa sinut epäilemään omaa muistiasi, kokemustasi tai järkevyyttäsi.
- Pelkäät riitojen seurauksia enemmän kuin itse erimielisyyttä.
”Kaikki alkoi juhlista”
Miehen käytös paheni huomaamatta. Aluksi hän raivostui pikkuasioista, mutta yhteen muutettuamme huuto täytti asunnon niin, että ikkunat helisivät ja sen jälkeen seurasi aina mykkäkoulu. Elämämme alkoi rytmittyä hyvistä jaksoista kohti väistämätöntä seuraavaa näytöstä.
Aluksi pidin sitä normaalina, kunnes tajusin, ettei ole ja kun huomasin, että miehen käytös ollut mitenkään kytköksissä käytökseeni. Kun kysyin häneltä uudesta naisesta, jota hän oli alkanut seurata, vastauksena olivat revityt maalaukset ja valokuvat, seinien hakkaaminen ja ovet, joihin jäi reikiä. Viimeinen riita meni niin pitkälle, että tiesin, että tähän tämä loppuu. – Nainen, 37, Varsinais-Suomi
Lähde: Naisten Linja, Nollalinja
