Yhteys on uusi velvollisuus
Nykymaailmassa yhteys ei ole enää tunne, vaan vaatimus. Pitää olla verkostoitunut, läsnä ja aktiivinen yhteisön jäsen. Jos vetäydyt, joku huolestuu. Jos et vastaa ryhmächatissa, joku loukkaantuu.
Puhutaan, että yksinäisyys on vaarallista ja yhteys on lääke kaikkeen. Mutta kukaan ei puhu siitä, mitä tapahtuu, kun yhteys muuttuu riippuvuudeksi. Kun omaa ajattelua ei enää synny ilman, että joku peukuttaa sitä ensin.
Ryhmä ei tee sinusta välttämättä fiksumpaa
Tutkimusten mukaan ryhmä ei automaattisesti lisää luovuutta tai aloitteellisuutta. Päinvastoin: mitä isompi porukka, sitä todennäköisemmin annamme muiden tehdä päätökset puolestamme.
Ilmiö on tuttu eläinkunnasta ja ihmisistä. Kun joku muu jo etsii vastauksia, me seuraamme. Kun joku muu tekee aloitteen, me tarkkailemme. Syntyy hiljainen laiskuus, jota kukaan ei huomaa. Ja yhtäkkiä yhteisöllisyys ei enää tarkoita yhteistyötä, vaan kollektiivista passiivisuutta.
LUE MYÖS: Kaikki introvertit eivät ole ujoja tai arkoja – mikä näistä neljästä olet?
Sosiaalinen media on tehnyt meistä tarkkailijoita, ei osallistujia
Somen myötä yhteys on muuttunut jatkuvaksi vertailuksi. Emme enää jaa elämää vaan seuraamme sitä. Klikkaamme, reagoimme, hyväksymme, hymyilemme, mutta emme päätä mitään itse.
Algoritmit palkitsevat ne, jotka mukautuvat. Hiljaiset hetket ovat epäilyttäviä ja yksinolo on lähes rikos. Vaikka joskus paras tapa säilyttää oma yhteistyökyky ja ajattelu, olisi olla hetken pois.
Yhteisö ei aina vahvista vaan se myös pehmentää
Meidän on helppo unohtaa, että ihmiset eivät muutu ryhmässä sankareiksi vaan kompromisseiksi. Ystävällisyys ja sopeutuvuus ovat hyviä asioita, mutta ne voivat myös syödä aloitteellisuuden.
Ryhmät tekevät meistä kohteliaita, varovaisia ja harvoin kovin rohkeita. Kun kaikki etsivät yhteistä säveltä, kukaan ei enää sävellä. Ja vaikka yhteisö kuulostaa mukavalta, se voi myös tarkoittaa sitä, että luovut omasta näkemyksestäsi, ettet häiritsisi tunnelmaa.
LUE MYÖS: Kutsut sitä itsenäisyydeksi, mutta ehkä se onkin yksinäisyyttä
Oman rauhan puolustaminen on taito
On ironista, että elämme ajassa, jossa itsenäisyys täytyy perustella. Jos sanot, että viihdyt yksin, se pitää heti selittää: “Mutta tykkään kyllä ihmisistä!” Ihan kuin oma seura ei olisi riittävän arvokasta ilman kollektiivia todistamassa sitä.
Todellinen vahvuus ei ole riippuvuutta toisista, vaan kykyä olla olematta riippuvainen. Kykyä kuulla omat ajatuksensa ennen kuin maailma ehtii kommentoimaan niitä.
Ehkä et tarvitse enempää yhteyttä vaan vähemmän melua
Maailma ei kärsi yksinäisyyden puutteesta, vaan yliyhteydestä. Kaikkialla on ääniä, mielipiteitä ja ryhmiä, jotka kutsuvat mukaan. Mutta jatkuva yhteys ei ole tarpeen.
Jos haluat oman äänen takaisin, voi olla hyvä mennä vähän kauemmas muista. Ei siksi, että vihaisit ihmisiä, vaan siksi, että haluat kuulla taas itsesi.
