2016 tuntuu rajapyykiltä – ei huippukohdalta
Vuosi 2016 ei ollut täydellinen, eikä sitä muistella siksi. Se näyttäytyy monille viimeisenä “ennen”-vuotena: ennen jatkuvaa kriisitietoisuutta, ennen somen täydellistä algoritmivaltaa, ennen tunnetta siitä, että maailma on koko ajan vähän vinossa.
Psykologi Tracy Kingin mukaan ihmiset palaavat mielessään usein ajankohtiin, jotka edustavat siirtymää. 2016 osui monille hetkeen, jolloin elämä tuntui vielä etenevän loogisesti, vaikka ongelmiakin oli.
Some oli jo osa arkea, mutta ei vielä niin kuluttava
Yksi keskeinen syy juuri tähän vuoteen löytyy sosiaalisesta mediasta. Vuonna 2016 some oli olemassa, mutta se ei vielä vaatinut jatkuvaa läsnäoloa, mielipidettä tai reagointia.
Feedeissä näkyivät tutut ihmiset, eikä tuntemattomien ihmisten sisältö loputtomana virtana. Doomscrollaus ei ollut vielä käsite, eikä selaaminen tuntunut emotionaalisesti kuormittavalta. Kingin mukaan tämä loi kokemuksen hallinnasta ja turvasta, joka puuttuu monelta nyt.
LUE MYÖS: Aamuviiden herääminen on taas trendikästä – tammikuu on tuonut vanhan ilmiön takaisin
Yhteinen todellisuus tuntui vielä yhteiseltä
Moni kuvaa vuotta 2016 aikana, jolloin oli vielä tunne siitä, että eletään jotakuinkin samassa maailmassa. Ei ollut jatkuvaa vastakkainasettelua, eikä kaikkea tarvinnut tulkita identiteetin tai arvojen kautta.
Uutisia seurattiin, mutta ne eivät täyttäneet kaikkea. Julkinen keskustelu ei ollut jatkuvassa hälytystilassa. Se teki arjesta kevyempää, ei huolettomampaa, mutta vähemmän kuormittavaa.
Milleniaalien kulta-aikaa
2016 oli monelle milleniaalille aikaa, jolloin tulevaisuus tuntui vielä avoimelta. Opiskelu, työelämän alku, ensimmäiset “oikeat” valinnat ja tunne siitä, että aikaa on.
Kingin mukaan nostalgisointi kohdistuu usein ajanjaksoihin, jolloin identiteetti oli vasta rakentumassa eikä kaikkea tarvinnut vielä kantaa.
LUE MYÖS: Uusi trendi auttaa välttämään krapulat – ilman että alkoholista tarvitsee luopua
2016 edustaa tunnetta, ei todellisuutta
On tärkeää huomata: kaipuu ei kohdistu faktoihin vaan fiilikseen. Vuosi 2016 ei ollut objektiivisesti parempi, mutta se tuntui monille hallittavammalta, ennakoitavammalta ja inhimillisemmältä.
Kingin mukaan nostalgia toimii tässä peilinä: se kertoo enemmän nykyhetken kuormituksesta kuin menneisyyden erinomaisuudesta.
Miksi tämä korostuu juuri nyt?
Kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta ja nykyhetki raskaalta, mieli etsii kiintopisteitä. Vuosi 2016 on tarpeeksi lähellä tuntuakseen tutulta, mutta tarpeeksi kaukana näyttääkseen kevyemmältä.
Siksi se on palannut someen, keskusteluihin ja muistoihin uudelleen. Ei siksi, että sinne haluttaisiin palata, vaan siksi, että se muistuttaa ajasta, jolloin elämä tuntui vielä enemmän omalta.
