Uusi vuosi ei merkitse kaikille raikasta alkua vaan armotonta tilinpäätöstä – ja se on huolestuttavaa.
Uusi vuosi kutsuu vertailemaan itseään
Vuodenvaihde pakottaa katsomaan taaksepäin ja kysymään: ”Mitä sain aikaan? Missä minun pitäisi jo olla?”
Monille tämä ei synnytä innostusta vaan riittämättömyyden tunteita.
Kulttuurimme tekee itsearvioinnista armotonta: korostamme tavoitteita, jatkuvaa itsekehittämistä ja vertailemme muiden saavutuksia. Kun älykello mittaa kaiken unista vessareissuihin, niin olo voi tuntua vuoden lopussa melkoisen tyhjältä, jos viivan alle ei ole jäänyt muuta kuin saavuttamattomia tavoitteita.
Erityisesti kunnianhimoiset ihmiset kokevat vuodenvaihteen herkkänä hetkenä, jolloin pienikin epävarmuus saa valtavat mittasuhteet. Varsinkin jos aiempi vuosi tuntuu menneen luokattoman p*rs**ll**en, niin uusi vuosi lupauksineen ei kauheasti sytytä.
Mutta tässäkin kohtaa auttaa armollisuus ennen kaikkea itselleen.
Lue myös: Lähes monogaminen suhde – ratkaisu niille, jotka haluavat kaiken
Ajan kuluminen konkretisoituu
Uusi vuosi tekee ajan kulumisesta näkyvää.
Ikääntyvät vanhemmat, muuttuvat ihmissuhteet ja ohikiitävät vuodet nousevat mieleen tavalla, jota arki ei samalla tavalla pakota kohtaamaan.
Samalla herää kysymyksiä siitä, käytettiinkö mennyt vuosi oikein ja annettiinko tärkeille ihmisille tarpeeksi aikaa.
Juhlakauden päättyminen masentaa
Jos joulun aika on ollut lämmin, valoisa ja yhteisöllinen, sen päättyminen tuntuu helposti tyhjältä. Koristeet katoavat, musiikki vaihtuu ja arki palaa.
Monille tunne on sama kuin loman viimeisenä päivänä. Bileet eivät ole vielä ohi, mutta valomerkki on jo tullut.
Yksinäisyys korostuu vuodenvaihteessa
Uudenvuodenaatto mielletään juhlapäiväksi, mutta kaikilla ei ole kutsuja, perinteitä tai seuraa. Kun ympärillä juhlistetaan yhdessäoloa, yksinäisyys voi tuntua tavallista raskaammalta.
Sosiaalinen media pahentaa tunnetta, kun muiden vuodenvaihde näyttää täynnä iloa, rakkautta ja merkityksellisiä hetkiä.
Some ei kuitenkaan ole totuudentorvi. Ei ole yksi eikä kaksi ystäväpiirin kanssa aikaansa viettänyt paljastanut, miten kuvista rajautui ulos koko illan vellonnut ilmiriita – tai miten kuvaaminen oli ainoa asia mikä seuruetta illan mittaan yhdisti.
Tammikuu on yksinkertaisesti raskas kuukausi
Pimeys, kylmyys ja vähäinen valo vaikuttavat mielialaan enemmän kuin usein myönnetään. Talvinen väsymys ja kaamosoireet tekevät uudenvuoden paineista entistä raskaampia.
Kun keho ja mieli ovat jo kuormittuneita, suuret lupaukset ja elämänmuutokset tuntuvat enemmän vaatimuksilta kuin mahdollisuuksilta.
Entä jos et muuttaisikaan kaikkea?
Asiantuntijoiden mukaan tammikuu ei ole mikään testi tai mittari ihmisarvolle. Kestävä muutos ei synny itsensä ruoskimisesta vaan levosta, rutiineista ja itsemyötätunnosta.
Lue myös: Kukaan ei voi varastaa sellaista, joka ei halua tulla viedyksi – uskollisuus on valinta
Jos uusi vuosi tuntuu vaikealta, se ei kerro epäonnistumisesta vaan korkeintaan siitä, että olet kohdannut vaikeuksia tai tarvitset aikaa tunteittesi käsittelyyn. Se on täysin ymmärrettävää ja jopa suotavaa, eikä ole märehtimistä kohdata hankalat tunteensa.
Mutta masennuksen alhossakin kannattaa muistaa, että tällainen ilmiö on olemassa etkä ole ainoa, joka haluaisi muuttaa autiolle saarelle ilman nettiä muiden ilakoidessa kaupungilla.
Lähde: HuffPost
