Suomalaisissa suvuissa ja kaveriporukoissa eletään monin paikoin outoa aikaa. Keskustelut, jotka ennen pyörivät mökkiremonttien, lasten kuulumisten tai jääkiekon ympärillä, saattavat nykyään kääntyä äkisti väitteisiin valtamedian valehtelusta, salaliitoista, vihervassareiden juonista tai siitä, ettei ketään enää saa sanoa mitään. Monelle hetki on tuttu: puhelimeen ilmestyy linkki kyseenalaiselle sivustolle tai sukulainen heittää kahvipöydässä ilmoille väitteen, joka tuntuu irtautuneen kokonaan todellisuudesta.
Tilanne ei ole vain ärsyttävä. Se on usein surullinen. Miten olla tekemisissä ihmisen kanssa, jota rakastaa, kun hänen maailmankuvansa tuntuu olevan suorassa ristiriidassa oman arvopohjan kanssa? Ja miten keskustella ilman, että lopputuloksena on riita, mykkäkoulu tai pysyvä välirikko?
Lue myös: Donald Trumpin ja lapsenlapsi Kain golf-video hurmaa somessa – ”Hän on minulle vain isoisä”
Juuri tätä kysymystä ovat pohtineet ihmiset, jotka työskentelevät ääriajattelun, manipulatiivisten liikkeiden ja vahvasti ohjattujen ryhmien parissa. Heidän viestinsä on yllättävän yksinkertainen: älä aloita vastaväitteellä, vaan kysymyksellä.
Muista, että öyhöttämisen takana on ihminen
Ajatus voi tuntua vastenmieliseltä tilanteessa, jossa toinen esittää mielestäsi järjettömiä tai loukkaavia väitteitä. Asiantuntijoiden mukaan tärkeintä on silti muistaa, kuka ihminen mielipiteen takana on. Kyse ei ole ensisijaisesti poliittisesta vastustajasta, vaan sisaruksesta, serkusta, vanhemmasta tai vanhasta ystävästä. Ihmisestä, joka oli olemassa jo ennen puolueuskollisuutta, sosiaalisen median kuplia ja jatkuvaa vastakkainasettelua.
Lue myös: Joulu linnankappelissa – Norjan kruununprinssiperhe kiitti pelastusviranomaisia
Kun keskustelu alkaa, tarkoitus ei ole voittaa tai saada toinen myöntämään olevansa väärässä. Olennaista on osoittaa, että kuuntelet. Rauhalliset ja yksinkertaiset kysymykset, kuten miksi ajattelet näin tai mistä tämä tieto on peräisin, pakottavat pysähtymään oman ajattelun äärelle. Vielä tärkeämpää on olla hiljaa kysymyksen jälkeen ja antaa tilaa vastaukselle. Kun toistat omin sanoin, mitä kuulit, ja varmistat ymmärtäneesi oikein, toinen kokee tulevansa aidosti kuulluksi.
Kysymys ei ole väittelystä vaan luottamuksesta
Tämä ei ole psykologinen temppu vaan tapa rakentaa luottamusta. Kun ihminen ei koe olevansa jatkuvasti puolustuskannalla, keskusteluun syntyy edes pieni mahdollisuus jatkoa varten. Moni asiantuntija muistuttaa, ettei virheelliseen tietoon ajautuminen ole useimmiten tietoinen valinta, vaan seurausta yksinäisyydestä, pelosta tai merkityksen kaipuusta.
Siksi omat näkemykset kannattaa tuoda esiin rauhallisesti. Voi sanoa lukeneensa asiasta toisenlaista tietoa, ilmaista huolensa lähteiden luotettavuudesta tai ehdottaa aiheen vaihtamista. Yhden viestin tai keskustelun aikana kenenkään mieli ei muutu, mutta lempeästi esitetty epäilys voi jäädä kytemään.
Rajat eivät ole epäonnistuminen
Kaikkien ei tarvitse eikä pidä jaksaa näitä keskusteluja loputtomiin. Jos huomaat, että jokainen kohtaaminen päättyy pahaan oloon, sinulla on täysi oikeus vetäytyä. Rajan asettaminen ei ole epäonnistuminen, vaan itsesuojelua. Sen voi sanoa suoraan mutta rauhallisesti: tämä keskustelu ei tee minulle hyvää, haluan mieluummin puhua jostain muusta tai pitää politiikan poissa meidän väleistämme.
Lue myös: Norjan hovin joulu 2025
Asiantuntijat korostavat myös häpeän merkitystä. Ihmiselle, joka on sitonut identiteettinsä vahvasti poliittiseen liikkeeseen tai maailmanselitykseen, irtautuminen on äärimmäisen vaikeaa. Se tarkoittaisi myöntämistä, että on ollut väärässä, ehkä loukannut muita tai katkaissut ihmissuhteita turhaan. Moni jää ajattelutapaan kiinni ei siksi, että uskoisi siihen täysin, vaan koska siitä irrottautuminen tuntuu liian kalliilta.
Pienikin yhteys voi olla ratkaiseva
Siksi pienikin side voi olla merkityksellinen. Kaikkien ei tarvitse jaksaa pitkiä ja raskaita keskusteluja. Joskus riittää syntymäpäiväviesti, kommentti koirakuvasta tai kuulumisten kysyminen. Se muistuttaa siitä, ettei suhde ole kokonaan poikki ja että toisen puolella on yhä ihminen, jota ei määrittele yksi puolue tai mielipide.
Poliittinen vastakkainasettelu tuntuu Suomessa nyt syvältä, ja se kulkee usein suoraan perheiden ja ystävyyssuhteiden halki. Ehkä radikaaleinta, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, ei ole voittaa väittelyä vaan pysyä rauhallisena, asettaa rajat ja pitää kiinni omasta ihmisyydestään. Kaikkia ei voi pelastaa yhdellä keskustelulla, mutta joskus riittää, että yhteys pysyy juuri ja juuri pinnalla.
Lähde: HuffPost
