Meillä kaikilla on se pieni ääni päässä, joka kuiskaa: “Tämän pitäisi tuntua paremmalta.”
Sait ylennyksen, löysit vihdoin ihanan asunnon, tai treffaat tyyppiä, joka oikeasti vastaa viesteihin ja silti sisällä kalvaa pieni tyytymättömyys. Ei siksi, että asiat olisivat huonosti, vaan koska ne eivät vastaa sitä käsikirjoitusta, jonka olet päässäsi kirjoittanut.
Se on huomaamaton ajatus, joka tekee monista meistä kroonisesti tyytymättömiä: “Tämän pitäisi olla toisin.”
LUE MYÖS: Perjantain pelastusrutiini – miksi ruotsalaiset osaavat rentoutua paremmin kuin me
Odotukset, nuo ilon tuhoajat
Odotukset vaikuttavat viattomilta. Nehän motivoivat, eikö niin? “Kunhan saan tämän työn, asunnon tai suhteen, sitten olen onnellinen.”
Mutta ongelma on siinä, että kun todellisuus ei näytä täsmälleen samalta kuin päämme sisäinen elokuvaversio, koemme sen virheenä. Ei auta, vaikka elämä olisi täysin kunnossa, jos odotukset ovat liian tiukat, todellisuus tuntuu aina hieman väärältä.
Haluamme asioita, joista olemme oppineet haluamaan näkemällä muiden menestystä, somen kuvavirtaa ja elokuvia. Ja kun emme tunne sitä onnellisuutta, jota pitäisi, alamme epäillä itseämme.
Somen vika? Tavallaan.
Sosiaalinen media toimii odotuskoneena. Siellä kaikki näyttää siltä, miltä meidänkin elämämme pitäisi näyttää: täydelliseltä aamukahvilta, harmoniselta parisuhteelta ja huolettomalta uralta.
Me vertaamme omaa todellisuuttamme muiden kohokohtiin ja ihmettelemme, miksi meidän iltapalamme näyttää vähemmän esteettiseltä kuin muiden.
Emme tajua, että vertaamme suodatettua fantasiaa omaan likapyykkiin. Ja jos et tiedä, mitä joku jättää näyttämättä, vertaus on jo lähtökohtaisesti epäreilu.
Pitäisi olla kiitollinen
Yksi tehokas tapa välttää “pitäisi olla paremmin” -ajatus on vanha, tylsä ja toimiva: kiitollisuus.
Ei sellaisena, että toistelet pakolla “olen niin kiitollinen tästä hetkestä” hymy jäykkänä, vaan arjen miniversioina: huomaa ne hetket, jotka eivät ole täydellisiä, mutta riittävän hyviä. Se, että kahvi on lämmintä ja kukaan ei huuda. Että päivä oli tavallinen, eikä se tarkoita huonoa.
Kiitollisuus ei tee elämästä kiiltokuvaa, mutta se palauttaa mittasuhteet. Kun lakkaa odottamasta täydellisyyttä, huomaa, että tavallisuus on aika mukavaa.
LUE MYÖS: Proteiinipannarit, detoxit ja täydelliset aamut – näistä hyvinvointitrendeistä on aika luopua
Pienennä odotuksia – saat enemmän
Tämä ei tarkoita, että pitäisi lopettaa unelmointi. Unelmat pitävät liikkeessä, mutta niiden rinnalle kannattaa kehittää kyky nauttia keskeneräisyydestä.
Kokeile kysyä itseltäsi: “Mitä jos tämä riittää, vaikka se ei ole täydellistä?” tai “Entä jos tämä tunne, tämä ilta, tämä hetki onkin juuri sitä, mitä kaipasin, vaikka en tajunnut sitä etukäteen?”
Silloin käy usein niin, että todellisuus ei enää tunnu pettymykseltä. Se tuntuu elämältä.
Lähde: Verywell Mind
