Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen -kirjassa epäillään, että päänsäryn aikana pään sisällä on painetta ja pahoja henkiä, jotka pitää päästää ulos poraamalla kalloon reikä. Tällaiseen Melrose Place -henkiseen lobotomiaan ei onneksi tarvitse enää turvautua.
Päänsärkylajeja on useita, yleisimpinä niistä migreeni ja jännityspäänsärky. Jännityspäänsäryn aiheuttaa fyysinen tai henkinen jännitys. Migreenin yksityiskohtaista syntysyytä ei tiedetä, mutta taipumus on perinnöllinen. Tietsikkatyöskentelyn myötä sekä jännityspäänsärky että migreeni ovat muodostuneet nykyajan vaivoiksi. Päänsärky alkaa usein parikymppisenä, kun ns. oikea elämä ja oikeat kiireet alkavat.
Oikeantyyppiseen hoitoon johtaa vain oikea diagnoosi. Jännityspäänsärky on tasaista ja kohtuullista särkyä, ja se tuntuu yleensä koko pään alueella. Aamulla pää tuntuu hyvältä, mutta iltaa kohden sitä alkaa särkeä. Liikunta helpottaa sitä, eikä siihen liity pahoinvointia. Migreenin tunnistaa siitä, että kipu on usein kovaa, sykkivää ja toispuoleista. Migreeniin liittyy usein pahoinvoinnin tunnetta sekä valo- ja ääniarkuutta, ja se yleensä pahentuu rehkiessä.
Yleinen harhaluulo on, että jännityspäänsärky olisi yleisin päänsärkymuoto. Lääkärille päätyvistä päänsärkytapauksista kuitenkin 94 prosenttia päätyy migreeni-diagnoosiin, eli kun kyseessä on kova särky, on kyse useimmiten migreenistä jännityspäänsäryn sijaan. Turun Päänsärkykeskuksen neurologian erikoislääkäri Erkki Säkön mukaan migreeniä sairastaa kaikista ihmisistä 20 prosenttia, naisista jopa 30 prosenttia. Silti päänsäryn yllättäessä tuntuu mamoilulta ja työkyvyttömyydeltä pyytää sairaslomaa.
Hoidon avainsanat ovat elämäntavat, työasento ja rentoutus. Liikkua tulee säännöllisesti. Jännityspäänsärkyisen on kaikkein parasta lähteä säännöllisesti sauvakävelemään, uimaan, soutamaan, kuntonyrkkeilemään tai hiihtämään murtsikkaa. Lenkkeilyä ei suositella, sillä siinä hartiat ja niska ovat jatkuvasti jännittyneinä.
”Suosittelen rullaavaa ja rauhallista liikuntaa. Lenkkeilläkin saa, mutta vain sauvojen kanssa. Migreeniin taipuvaistenkin on toki hyvä liikkua, mutta ei päänsäryn aikana, sillä rasittuminen saattaa pahentaa sitä”, Säkö toteaa.
Työpaikalle voi tilata lääkintävoimistelijan tarkastamaan työntekijöiden työasennon ja työpisteen toimivuuden.
“Näppäimistöergonomiahan on herra Remingtonin jäljiltä 1800-luvulta”, muistuttaa lekuri Säkö.
Turun Päänsärkykeskuksessa on jo vuodesta 1992 tehty nk. biofeedback-hoitoja. Biofeedback on rentoutumisen opettamista kädestä pitäen. Siinä potilaalle tehdään koneellinen tutkimus, jossa selvitetään jännitystä tuottavat asiat ja se kropan kohta, jossa jännitystä esiintyy. Tulos läväytetään potilaan silmien eteen, niin että tämä näkee selkeistä pylvästaulukoista mikä kohta jännittyy ja miksi. Tämän jälkeen opetetaan potilaalle eri rentoutumistekniikoita, niin että seuraavan kerran jännityksen iskiessä sen saa itse laukeamaan, eikä se johda päänsärkyyn.
Passiiviset hoitomenetelmät, kuten hieronta ja akupunktio auttavat vain hetkellisesti. Todellinen päänsäryn syy ei niillä poistu. Päänsärkyä ei saa katoamaan toivomalla muiden hoitavan sen. Se on tehtävä itse. Evoluutiokaan tuskin hoitelee hommaa. Tai mistä sitä tietää, josko tulevaisuuden ihminen on köyristynyt pysyvään istuma-asentoon. Vältetään sitä.
Lähde: Neurologian erikoislääkäri Erkki Säkö, Turun Päänsärkykeskus. www.nuppikipu.com.
Entäs pillerit?
Jännityspäänsärkyyn eivät välttämättä auta migreenisärkyyn tarkoitetut lääkkeet eivätkä toisinpäin. Pillerien napsimisen kanssa saa olla tarkkana. Ne saattavat aiheuttaa riippuvuutta ja särkylääkepäänsärkyä. Särkylääkkeistä johtuvaa päänsärkyä voi esiintyä, jos vetää buranaa 20 päivää kuukaudessa, tai migreenin täsmälääkkeitä 15 päivän aikana.
