Jukka Keitele - Viimeinen keikari

Pankkiiri Jukka Keitele oli 80-luvun nousuhuuman kirkkaimpia tähtiä. Mitä miehelle kuuluu nyt?

Pankkiiri Jukka Keitele oli 80-luvun nousuhuuman kirkkaimpia tähtiä, median lemmikki, joka tunnettiin keikarimaisesta outlookista, äärimmäisen huolitellusta puheesta ja omintakeisista ajatuksista. Mitä kuuluu nyt miehelle, jonka bisnes upposi 90-luvun alussa? Onko Keitele nousemassa taas pintaan?

Häntä ei voi olla huomaamatta. Olkihattu, kesäpuku, mirri, taskuliina, helmenharmaata hoikkaa raitaa espanjalaisen punaviinin sävyisin aksentein. Entinen pankkiiri, nykyinen toimittaja Jukka Keitele 80-luvun hulluilta vuosilta on eksynyt Akateemiseen kirjakauppaan

Keitele: "Tiedättekö Te saisiko toimittaja tästä teoksesta vapaakappaleita?"

Matkaopas joutilaisuuteen, mulla on sama kirja kesken yöpöydällä.

"Kustantaja näyttää olevan Basam books. Tiedättekö Te mikä on tämän kustantajan puhelinnumero?"

E-mail näytää olevan. Onks sulla sähköpostia?

"Kyllä. Ei minulla ollut aikoinani mitään sähkökirjoituskonettakaan vastaan."

Anyway, nyt mä vien sut syömään Strindbergille...

Keitele: "Tarjoilija, sanokaa rehellisesti oko vielä parsa-aika? Eikö? Siinä tapauksessa minä päädyn vihersimpukoihin. Pääruoaksi kuhaa Mannerheimin tapaan. Valkoviinin suhteen olen talonpoikaisen yksinkertainen, joten tuokaa jotain kuivaa ja kunniallista. Ekbergin aamiaiseen pitäisi kuulua tattaripuuroa Mannerheimin tapaan, koska hänkin söi puuroa aamuisin. Neidille mannapuuroa."

Älä kiirehdi asioiden edelle.

"Te ette usko sitä, mutta vuosikaudet minäkin keitin kiltisti ja uskollisesti aamupuuron. Se oli silloin, kun kiirehdin aamuiksi konttoriin. Nykyisessä runoilijanelämässä me syömme amerikkalaisen terveysaamiaisen pekoneineen ja munineen. "

Mitä tämä 80-luvun sekoilu Keitele-Tommila-pankkiiriliikkeen kanssa oikein oli?

"Se oli sosiologinen eksperimentti, joka liittyi erääseen nähtävissä olevaan talouden rakennemuutokseen. Vaikka sosiologisen eksperimentin ideoijien joukossa oli muiden muassa Hannu Taanila, joka oli sen firmavainajan perustajaosakkaita, yksi perusongelma professoreiden ja intelligentsian porukassa oli se, ettei siinä ollut yhtään liikemiestä, joka olisi osannut tehdä siitä bisneksen. Mukana ei ollut ketään, joka olisi ollut lahjoiltaan ja taipumuksiltaan liikemies. Mutta sosiologisena ja taloushistoriallisena kokeiluna firma oli erittäin tuottoisa, jos kohta siitä maksettin perkeleen kallis hinta. Se aiheutti hirveitä tappioita parille perheelle ja joukolle muita ihmisiä, paljon mielipahaa ja käytännöllistä harmia. Ja mittavan julkisen ryöpytyksen."

Mitä muuta pankkiiri Keitele tekee nykyään kuin asuu Pohjois-Haagassa?

"Kylläpä on vaikeata vastata kysymyksiin, kun on kaksitoista vuotta esittänyt niitä. Olen nyt harjoittanut ammattimaista lehtiin kirjoittamista viisitoista vuotta, ja on kiusallista kun jostain aikaisemmasta häilyy jatkuvasti perässä pankkiirihaamuja. Ihmisten horisonttiin mahtuu kerrallaan vain yksi mielikuva. Toimittajan ammatti on tuomittu. Kirjoittaminenhan häviää. City-lehden handicappi tulee olemaan muutaman vuoden päästä se, että jutuissa on liikaa tekstiä. Riittää, että mainoksissa on nättejä kuvia kiiltävällä paperilla, ja että ne ovat cool ja sexy ja trendi ja hip, ja mitä niitä adjektiiveja nyt onkaan. Selaamalla kuusisataasivuista kuvastoa saa nopeammin enemmän visuaalista ravintoa, se säilyy painettuna. Ei tekstille jää tarvetta, lukeminen on parisataa vuotta kestänyt historiallinen häiriö."

Siirrytään takaisin luolamaalauksiin?

"Ei se ole sen kummempaa kuin piispa Hemmingin testamentti vuonna 1366. Hän jätti Turun hiippakunnalle Suomen suurimman kirjaston. Siinä oli kolmekymmentäkahdeksan tai kolmekymmentä kirjaa, tietenkin käsinkirjoitettuja. Ei kirjoja enää ole kodeissa, eikä professorien työhuoneissa. Niissä on pääte. Jos kirjastoja jää perinnöksi, ei nuori polvi ole niistä kiinnostunut. Ne ovat ongelmajätettä, samoin kuin sanomalehdet. Mitä tulee säilymään? Pieniä ilmaisujakelulehtiä ja suhteellisen pieniä laatulehtiä, joilla on samanikäinen tekijä-ja lukijakunta. Sanomalehdet kuolevat. Tässä mielessä me molemmat edustamme menneisyyttä."

Mä en voi valituksiin yhtyä, mulla on niin hirveästi hommia.

"Onneksi olkoon. Minä olen aina ollut huono tuotteistaja. "

Oletsä kissa- vai koiraihminen?

"Me kissaihmiset olemme plastisia ja sensuelleja, ja itsepäisiä kuin pirut. Varsinkin Oinaskuussa syntyneet. Meillä on meneillään jatkuva kontakti hiirien kanssa. Niitä on paljon sosiaalisssa kentässä, ja kulttuurissa. Ne ovat harmaita ja rapisevat ikävästi. Jonakin päivänä hankin Siperian Tiikerin. Talvisessa maisemassa kuuluu kilahdus, ja sitten se syö naapurin koirat ja vähentää tuntemattomien ihmisten kontaktihakuisuutta puistoissa ja kadulla."

Mitä onnea on Keiteleen elämässä?

"Sellaisia unohduksen hetkiä, joihin ei liity kaipausta eikä mitään henkilökohtaista. Tilapäisiä kohtia. Sellaista kun olin kerran matkalla Alexandriaan Kairosta Niilin vehmaalla suistomaalla on yhtäkkä ajaton tila, krokotiileja ei näy missään, vain lihavia ankkoja ja akkoja pyykillä, mikään ongelma ei näy siinä ja on lämmin päivä. Tämmöinen hetki, tai tunturihetki ellei saaristotapahtuma. Tarpeettomien tapahtumien unohtaminen, kaiken sen joka voi ptentiaalisesti unohtaa."

Kuin lapsi joka saa uuden lelun?

"Kyllä lapsella on oikeus tuntea vilpitöntä iloa saadessaan uuden lelun. Tämmöiset ovat pyhiä tapahtumia, eivät materiaalisia. Teillä on oikeus olla onnellinen, jos te saatte viehättävän uuden kesämekon. Tai jos saatte riisua sen oikeassa kohdassa yhdellä elegantilla liikkeellä."

Ovatko Rytsölöiden veljesten Lamborghinit runollisia?

"Minä en tunne autoja, eikä minulla ole ajokorttia. Minusta on hauskaa, että ihmisillä on söpöjä pieniä autoja. Pohjoismaiseen prostestanttiseen moralisointikulttuuriin kuuluu tympeä tapa tonkia toisten ihmisten asioita kielteisessä mielessä."

Kuuluuko sun ystäviisi uuden nousukauden äkkirikastuneita?

"Ei kuulu. Ystäväpiirini muuttuu hyvin hitaasti. Joskus joku kuolee, ja joku toinen tulee läheisemmäksi. Olisin hyvin iloinen, jos jotakuta heistä kohtaisi moinen rikastumisen onni."

Onko rikastuminen vieläkin mahdollista osakeleikeillä?

"Viime syksynä vaihtoehtoja oli kaksi, tulee katastrofi tai tulee hallittu lasku.

Kumman puolesta sä löit vetoa?

"En kummankaan. Kun vuodenvaihteesta lähtien yliarvostettujen teknologiaosakkeiden kurssit ovat laskeneet täysin hallitusti eivätkä katastrofiskenaariot ole toteutuneet, on täysi syy tyytyväisyyteen. Puhelinyhtiöiden ja nörttiyhtiöiden kuplista pääsevät liiat ilmat pihalle. Ehkä tilanne vakiintuu. Parhailla on aikaa nostaa tuloksensa sellaiselle tasolle, että huonommat kuolevat ja tekevät konkurssin, ja kun kuvitteellista pääomaa lähtee pois, se jarruttaa inflaatiopaineta, sekä kulutusluottojen ottamista. Mutta ei niin, että se aiheuttaisi kulutustavaratuotannolle lamaa, vaan hallitun tavanomaisen taantuman. Se jarruttaa ehkä kiinteistöjen hintapaineita. Jos kaaos tulee, ei maailma siihenkään lopu."

Tämä siis arvopaperikursseista ja niiden kansantaloudellisesta vaikutuksesta Suomessa.

"Osa työstäni on ollut tätä koko ajan. Luen tilinpäätöksiä, analysoin taseita, ja minua kiinnostaa talous, mutta ei sillä tavalla kun ehkä kuvitellaan, koska omia investointiresursseja eikä sen alan lahjakkuutta valitettavasti ole. Minä olen ateljeekriitikko, analysoija, mutta en kauppias. Lisätietoja antavat Alan Greenspan ja Matti Wahlroos."

Kurssit eivät siis kiihota sua?

"Ne herättävät tunteita lähinnä silloin, kun näen vielä suuremia tyhmyyksiä tehtävän kuin itse aikoinani tein."

Sulla on sisäpiirin tietoa näistä asioista?

"Ihmiset juoruavat, mutta minä en ole koskaan iloinnut toisten onnettomuuksista. Kurssit eivät ole sillä tavalla kiihottavia kuin musiikki- ja maalaustaide. Ruisleivän syömisessä tärkeä asia on se, että voita on leivän päällä yhtä paksusti kuin leipää. Tiesittekö muuten ettei champignon ole sieni? Ja meren hedelmiä ovat simpukat ja kalat. Eino Leino kirjoittaa, että ei muuta hedelmää kuin marjat sienet. Jos runoilija näin sanoo ne ovat!"

Sä taidat viihtyä menneessä maailmassa?

"Kaikki historiallinen on tässä ja nyt, mielikuvitusmatkatkin tapahtuvat tässä ja nyt."

Viihdytkö historiattomassa Pohjois-Haagassa?

"En, mutta olen löytänyt sieltä yhden paikan, mistä saa ostaa basilikaa. On todennäköistä, että palaan kaupunkiin. Edellisen asuntoni omistanut yhtiö fuusioitiin toiseen yhtiöön ja varallisuus realisoitiin. Sen seurauksena minä jouduin periferiaan. Keskustassa asuin Laivurinkadun ja Tehtaankadun kulmassa sekä Tarkk’ampujankadulla. Nyt kun olen asunut Norra-Haagassa kaksi kuukautta, olen vain kerran käynyt kerran kaupungissa iltakävelyllä. Oli arki-ilta, kävelin kotinurkillani ja minusta tuntui kuin olisin ollut varkaissa vieraalla maalla. Vaelsin lopulta Rautatieasemalle, siellä ei ollut ristinsielua, ei edes somaleja. Kuljin aukion ympäri ja löysin äärettömän sympaattisia puliukkoja ja kassialman. Junaa odottaessani lunastin pienen pizzapalan lämmikkeekseni, ja aloin seurata tiiroja. Ne metsästivät pizzan pullareunusta, mutta yhtäkkiä tuli naakka kuin apupappi tai suntio mustassa puvussaan ja nappasi pizzan tiirojen nenän edestä. Tätä lintutapahtumaa tarkkailin niin kauan, että kello tuli tarpeeksi ja junan lähtöaika koitti."

Taidat olla luontoihminen. Linkolalainen?

"Linkola on vanhaa sivistyneistöä, yliopistorehtori poika, tämmöinen tyypillinen sosiologinen ilmiö, siis että vanhasta patriisisuvusta lohkeaa enemmän tai vähemmän fasistisesti ajatteleva vastarintatyyppi."

Turkka kuuluu samaan ryhmään.

"Turkka ei tule patriisisuvusta. Linkolan suku ei ole raharikas, mutta se on vanha, etabloitunut suku. Turkan geneologiseen taustaan en ota kantaa. "

Onko sulla telkkaria?

"Minulla ei ole ollut televitsioonia seitsemääntoista vuoteen. Olen katsonut sitä visiitillä tai ulkomaanmatkoilla hotellihuoneissa, maailmalla kollaan parina iltana kaikkia kanavia nähdäkseni millainen visuaalinen ilme maassa on. Kun se on katsottu, se riittää. Söisi liikaa aikaa jos meillä olisi sellainen. Vanhempieni kotona oli telkkari, mutta taisin olla jo silloin aikamoinen kotityranni, koska teevee oli enimmäkseen hiljaa. Kun vuonna 83 aloitin oman huushollin sinne ei tuotu telkkaria eikä tuoda. Tiedän, että televisio on merkitsevä ja hirveän tärkeä media, ja kaikki sanovat, että intellektuellille olisi tärkeä sitä katsoa jotta tietäisin mistä ihmisten maailmankuva koostuu. Mutta joku laiskuus tai lateraalinen jäykkyys on estänyt, eikä apparaattia ole hankittu."

Sehän on vaan viehättävää.

"Teeveelupatarkastajat eivät usko, että seon mahdollista. Teeveeluvan käsite on stalinistinen, pohjoiskorealainen. Minkä saakelin takia vapaalla ihmisellä pitää vapaassa maassa olla LUPA vastaanottaa televisiolähetyksiä? Koiravero tai televisiolupa ovat apparaatteja, joita minä syvästi vastustan. "

Seuraat kuitenkin pop-kulttuuria lukemalla lehtiä. Tiedätkö keitä ovat Henry Saari ja Veronica?

"Kyllä minä tiedän heidän roolinsa eroottisen leikin kentässä. Mitä heistä?"

Miellyttääkö sua lisääntynyt seksuaalinen vapaus?

"Kyllä. Virkistävää oli yös se, että Suomen Kuvalehdessä oli pari numeroa sitten jotenkin täysjärkinen kirjoitus huumekysymyksestä ja huumepolitiikasta, joka on sellainen tekopyhyyden ja liikavarpaiden kenttä, ettei ole tosikaan."

Mikä siinä sua kyrsii?

"Huumeiden vastaisestavalistuksesta iso osa on valetta. Osa huumeista, kuten heroiini, on perkeleellisiä myrkkyjä, osan addiktoiva vaikutus ei poikkea viinistä. Narkomaaneja ja alkoholisteja on käyttäjistä aina vähemmistö. Huumeongelma ei ratkea sillä, että käyttäjät poltetaan roviolla."

Oletko seurannut Pentti Karvosen tapausta?

"En ota kantaa hänen persoonaansa, mutta käsittääkseni hänen toimintansa oli relevanttia eikä rikollista, ja hänen lääkärinoikeuksiensa lakkauttaminen oli sellainen huumepoliittinen toimenpide, jonka seuraukset ovat vastakkaisia tarkoitetulle. Sanottakoon tämä vielä selvemmin: suomalainen kieltolakipolitiikka on rikollisuuden ja tragedioiden lähde. Kriminaaliksi leimaaminen estää hoitoa tarvitsevien ilmoittautumisen ja aiheuttaa häpeää. Se, ettei apteekista voida ostaa laadullisesti valvottuja myrkkyjä johtaa varkauksiin. Nämä lait ja säännöstelyt eivät vaikuta käyttöön pätkääkään, mutta ehkäisevät hoitomahdollisuuksia ja luovat pohjan järjestäytyneelle rikollisuudelle."

Oletko polttanut pilveä?

"En ole, mutta siihen ei ole mitään moraalista estettä. Erittäin konservatiivisena ja erittäin oikeistolaisena ihmisenä tässä kohdassa kuitenkin sanoisin, että huumeiden totaalinen ja radikaali liberalisointi on ainoata tervejärkistä yhteiskunnallissti mielekästä politiikkaa. Hollannin ja Tanskan mallit ovat aika hyviä, eivätkä poliisitkaan

enää Pariisissakaan piikinjakeluauton perässä kierrä. Sisä-ja sosiaaliministeriön poliisijohdon piirissä vallitsee paljon liberaalimpi ajattelutapa kuin kansan keskuudessa, mutta heidät vaietaan kuoliaaksi, koska konvetionaalinen viisaus kuuluu, jotta lisää poliiseja. Huumekysymyksessä olen onnistunut viime vuosina kirjoittamaan sellaisia tekstejä, että niitä on sensuroitu."

Miksi?

"Aihe loukkaa yleistä sentimentoa ja tallaa liikavarpaita. Sananvapauden rajat tulevat tällaisissa tapauksissa vastaan."

Kyllä mä nyt tiedän mistä sä puhut.

"Tämä on yksi sellainen asia, joka on tabukysymys, vaikka se ei enää ole tabu missään muualla kuin Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä, maissa, jotka edustavat arktista fasismia."

Jossain toisessa kultturissa Karvonen olisi Kristus.

"Jossain toisessa kultturissa hän olisi terveysministeriön asiantuntija. Täällä hän on hevosenperseestä. Huumekuolemat ovat verrattavissa mihin tahansa stalinistisen diktatuurin harjoittamaan JOUKKOMURHAAN."

Jokainen auto-onnettomuus on iso uutinen, huumekuolemaa ei ole.

"Pitää ampua ja haudata hiljaisuudessa. Jokaisella pitää tässä yhteiskunnassa olla laillinen oikeus tehdä mitä tyhmyyksiä tahansa, mutta AA-tyyppisten tyyppisten mekanismien kautta pitäisi olla mahdollisuus päästä kuiville kunniallisesti, niin että ihmisiä ei hylätä eikä jätetä ainakaan yhteiskunnan toimesta. Minimivaatimus demokraattiselle sivistyneelle yhteiskunnalle olisi se, että sen lainsäädäntö ei tue eikä matkaansaata laillistettua rikollisuutta. Nykyinen huumelainsäädäntö länsimaissa tukee järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta."

6 kommenttia

keitele

6.9.2010 13:40

harva tietää keiteleen edustavan myös poikarakkauskulttuuria. Olin hänen kanssaan kultaisen 80-luvun lopussa bilettämässä ja näin miten hän iski itselleen nuoren pojan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Hah haa

10.1.2014 13:35

Näin 2014 Keitele näyttää olevan yhtä ulalla kuin aikoinaankin. Kaveri kyselee ja kyselee eikä teidä yksinkertaisimpiakaan asioita. Kaikki pitäisi hänelle tarjoilla hopealautaselta.

No, tuo poikarakkaus ei ollut yllätys. Sen verra neiti on Keitele aina ollut. On vissiin se vastaanottava osapuoli.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Eitele

14.4.2018 19:02

Hmmm... juttu on vuodelta 2000

kokonen

31.1.2014 23:25

Ihan paska tuo keitele

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

vuoden 1986 juppi

9.9.2015 20:33

Kova jätkä on Jukka edelleen.,

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Lännen mies

27.12.2017 14:02

Jukka heittää ihan asiallista tekstiä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi