Julia Tukiainen oli kaksi viikkoa putkeen kännissä. 90 prosenttia ajasta on hämärän peitossa. Sitten tuli stoppi. Nyt hän kokoaa kahden farmarin perheunelmaa alkoholittoman mojiton voimin.
”Menin katsomaan Johannan keikkaa Herttoniemen Helmeen. Siellä oli sairasta porukkaa, ja olin aivan järkyttävässä humalatilassa jo sinne astuessa. Olin juonut punaviiniä reippaasti. Punaviinissä on jotain, mikä ei sovi minulle. Porukka alkoi haastaa riitaa kanssani. Ne ihmiset olivat niin hirveitä ja ilkeitä, että kerääntyivät ringiksi ympärilleni ja alkoivat nauramaan ja sylkemään päälle kuvaten samalla kännykkäkameroilla tilanteen videolle. Yritin puolustautua mäiskimällä käsilaukulla jotain niistä nuorista kundeista. Videot päätyivät Youtubeen.”
Meidän on helppo hymähtää showtanssija Julia Tukiaiselle, joka on juopunut kolmesta punaviinipullosta ja lööpit kertovat hänen hakanneen itähelsinkiläisessä ravintolassa tuntemattomia käsilaukulla. Todellisuudessa Suomessa on kasapäin juliatukiaisia, siis alkoholisoituneita nuoria naisia, mutta heistä Seiska ei kirjoita.
Iltapäivälehdet kertoivat Julian ongelmasta näin yksioikoisesti: ”Julia Tukiainen tilittää: Olen alkoholisti!”
Nyt Julia ei kuitenkaan halua ilmaista asiaa ihan niin lyhyesti. Hän myöntää, että on tullut töpättyä. Pahastikin. Hän on kuitenkin kiitollinen selvittyään siitä vähin vaurioin.
Mitä Seiska siskoksista Juliasta ja Johannasta kirjoittaa, on toissijaista. Julialle väliä on ainoastaan sillä, että hän herää aamuisin rakastaen elämää. Siihen hänen unelmansa tähtäävät.
Viiden vuoden tähtäimellä Julia uskaltaa toivoa, että hänellä on oma vaateliike, mies, omakotitalo, kaksi autoa ja kaksi koiraa.
Niin klassista, niin ihanaa.
Mutta mieti itse, jos lukisit omista kännimokistasi Seiskan sivuilta? Jos ainoat muistikuvat illastasi palautuvat ulkopuolisen ottamina valokuvina?
Jarrutellaan tätä mielikuvaa vähän. Julia Tukiaisella on mennyt lujaa, mutta hänen töppäyksensä eivät juuri ole päätyneet lehtiin. Se johtuu siitä, että Julia ei halunnut poistua kotoaan yöelämään. Hän pysytteli mieluusti sisätiloissa pullonsa kanssa.
Imperfekti siksi, että nyt, toukokuussa 2011, meidän tuntemamme lööppien Julia on kuivilla ja elää elämäänsä viikko kerrallaan.
”Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä mulla menee hyvin.”
Mennään Julian lapsuudenmaisemaan, 80- ja 90-lukujen taitteeseen, Helsingin Laajasalon Yliskylään.
Julia on isin tyttö. Hän käy pianotunneilla, mutta ei suostu laittamaan hametta ylleen. Kun muut tytöt työntelevät nukkea rattaissa, hän valmistautuu pihalla ruusunmarjasotaan poikien kanssa. 10-vuotiaana Julia aloittaa telinevoimistelun ja myöhemmin kilpatenniksen, jota pelaa edelleen viikoittain poikaystävänsä kanssa.
Vanhemmat asettavat selkeät rajat, Julialla on tiukat kotiintuloajat täysi-ikäiseksi asti. Nyt hän kuvailee lapsuuttaan ”äärettömän onnelliseksi”. Perheessä ei käytetä alkoholia: isä on absolutisti, ja äiti saattaa joskus nauttia lasin viiniä. Ihan oikeasti vain lasin.
Ala- ja yläasteella hän on nörtti, yksi luokan hikipingoista. Osa porukkaa, joka kilpailee siitä, kuka saa kymppiplusplussan kokeesta. Laajasalon ala-asteelta hän hyppää puoliksi englanninkieliselle ja kovatasoiselle Kulosaaren yhteiskoulun yläasteelle, josta matka jatkuu Etu-Töölön lukioon.
Lukion jälkeen hän matkustaa paljon. Ja vielä vähän enemmän. Hän tapaa ihmisiä, särkee sydämensä monta kertaa. Julia maalaa kertomuksellaan titanicmaista kuvaa elämästään, jossa jäävuori on arki ja kyljen reikää yritetään paikata viinipullolla.
Palataan takaisin nykyhetkeen, kartalla ei kovin kauas Yliskylästä – Jollakseen, idylliseen paritaloon. Julian nuoruudenkotiin, jonka vanhemmat jättivät siskoksille muuttaessaan äidin työn perässä Ruotsiin Julian ollessa 18-vuotias.
Samassa asunnossa hän asuu edelleen. Alakerrassa asuu kämppis Mikael. Myös Johanna viettää Jollaksessa paljon aikaa. Nytkin: hän tulee olohuoneeseen yllättäen kuin pastori, vaaleanpunaisessa kylpytakissaan, ja istuu alas seuraamaan haastattelua.
Menemme parvekkeelle tupakalle, tarjoan Julialle askin. Hän tarjoaa kohteliaasti siitä rahaa. Sohvalla lojuu Seiska. Sieltä näkyvät Johannan uusimmat kuvat.
”En tilaa sitä, se vain jostain syystä tulee meille.”
Julia ei ole koskaan halunnut samanlaista julkisuutta kuin Johannalla on.
”En ikinä. Ei sillä, että häpeäisin Johannaa, mutta me ollaan vain siinä asiassa erilaisia. Mun on saatava olla rauhassa. Tulisin hulluksi, jos ihmiset juoksisivat kadulla perässä ja huutaisivat nimeä.”
Siinä Julia on onnistunut. Häntä ei juuri tunnisteta. Hän haluaa meikata kuvauksia varten, mutta kertoo muuten viettävänsä päivät mieluummin kevyellä meikillä tai au naturel. Pynttäytymisestä lähtee ilo, jos sitä tekee jatkuvasti. Hänelle se liittyy show’hun.
Julian muu perhe suhtautuu Johannan julkisuuteen kepeästi, mutta kuitenkin hitusen varauksella.
”Perheemme on hirveän älykäs ja itse asiassa aika cool. Ei ollenkaan vanhoillinen. Pikkusiskoni ja -veljeni Jasmine, 22 ja Joel, 18, ovat asian kanssa ihan ok. Ja kaikkihan me hyväksymme sen, sillä julkisuus kuuluu Johannan työhön.”
Se, mikä perheelle sen sijaan on ollut ikävää, on Johannan negatiivinen julkisuus. Perhe ei lue lehtiä, jotka Johannasta kirjoittavat. Ruotsissa he saavat olla asian kanssa onnellisen rauhassa.
”Mutta kukaan meistä ei häpeä. Me kaikki tiedämme, että paskaa on kirjoitettu ja paljon, mutta sillekin voi laittaa stopin.”
Kysyn Julialta, onko hän uskonnollinen, kuten olen lehdistä lukenut. Erittäin, hän vastaa.
Vanhemmat järjestävät laajan ystäväpiirin kanssa raamattupiiri-iltoja, joissa saa puhua mistä vain ja olla miten vain. Toisin kuin on kirjoitettu, he eivät ole lahkolaisia, vaan tavallisia luterilaisia.
Julia kertoo kokevansa usein yliluonnollisia asioita. Pyydän jakamaan kokemuksen.
”Olin hengellisessä tilaisuudessa vanhempieni ystävien luona ennen pääsiäistä. Kokouksen lopussa on tapana rukoilla yksi kerrallaan jokaisen ihmisen puolesta. He laittoivat mut siihen ja jokainen tuli mun ympärille. Kaikki laittoivat käden päälleni. Se oli ihan uskomatonta. Pidin silmiä kiinni ja keskityin, ja yhtäkkiä näin valkoisen kyyhkyn, joka lähti pääni takaa vasemmalta ja lensi hidasta vauhtia ohitseni. Mietin ensin itsekin että joojoo mikä vittu toi oli, mutta sitten nousin ylös ja mulla oli niin hyvä olo, ettei sellaista oloa saa millään päihteellä. Kerrottuani muille selvisi, että Raamatun mukaan olin nähnyt Pyhän Hengen. Se oli siellä mun kanssa.”
Alkoholiin. Julian ensikännikokemus oli tavallinen. Tavallinen ja surullinen.
”Olin 14-vuotiaana Kaivopuistossa koulujen loputtua. Vedin niin kovat kännit, että kaverit laittoivat mut puun alle vesipullon kanssa istumaan ja sanoivat, että tulevat puolen tunnin päästä. Ne ei koskaan tullut, joten soitin äidin hakemaan. Sillä aikaa selvisin jotenkin Rautatientorille bussiin ja omin avuin kotiin. Sain arestia.”
Nyt Julia vakuuttaa, ettei ole juonut alkoholia yhtään pisaraa kahteen kuukauteen.
Alkoholisteilla kestää aikaa myöntää ongelmansa. Rajat ovat häilyviä. Julialla on ollut käsitys alusta asti, että nyt mennään pieleen, mutta kesti, ennen kuin siihen osasi tarttua. Liian kauan.
[AD]
”Ongelmakäyttöni alkoi 2007, jolloin huomasin, että olen alkanut juomaan yksin. Mainitsin siitä heti Johannalle. Aloin iltaisin korkkailemaan pulloja ja käydä yksin baareissa. Se oli tosi masentavaa.”
Lopulta, tänä keväänä, kahden viikon yhtäjaksoisen putken jälkeen, Julia halusi katkaisuun. Vanhemmat ja sukulaiset tukivat. Julia oli pitkään yrittänyt pitää vanhemmiltaan salassa alkoholismiaan, mutta jäi aina kiinni, kun he kuulivat puhelimessa Julian olevan kerta toisensa jälkeen huonommassa kunnossa.
Lopullinen piste tuli vastaan, kun hän tajusi menettävänsä pitkäaikaisen poikaystävänsä, jos ei lopeta.
”Niin käy jokaiselle alkoholistille ennemmin tai myöhemmin, että jää yksin kossupullonsa kanssa.”
Vaikka Julia ei tarkalleen ottaen edes koskenut viinaan, se ei tehnyt ongelmasta yhtään vähäisempää. Viinit, samppanjat ja siiderit liukenivat kurkusta kepeästi alas.
”Paitsi silloin, kun krapula-aamuna yritti ottaa tasoittavaa, eikä kroppa ottanut edes ekaa huikkaa vastaan. Siinä vaiheessa tietää, että nyt on tosi huonossa kunnossa.”
Hän oli katkaisussa Hietalinna-yhteisössä kaksi viikkoa. Hoito oli täysin lääkkeetön, edes särkylääkettä ei saanut. Paikka on tarkoitettu päihde- ja peliriippuvaisille.
Julian oli tarkoitus olla Hietalinnassa kuukausi, mutta hän ei pystynyt. Viimeiset kaksi päivää hän itki, ja hoitajat, joita Julia kutsuu terapeuteiksi, ehdottivat, että hän menisi rauhoittumaan vanhempiensa luokse Tukholmaan.
”He pyysivät tulemaan takaisin, jos tarvitsen sen jälkeen vielä apua. Se oli elämäni rankin koulu.”
Mutta katko tuli. Nyt, 4. toukokuuta, Julia kaataa kahvia keittiössään. Siinä samassa, jota sisko Johanna esittelee Seiska-tv:n videolla.
Katkon lisäksi muita kouluja Julia on ehtinyt aloittaa kaksi. Hän on opiskellut Helsinki Business Collegessa ja Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Jälkimmäisessä hän ehti opiskella vuoden markkinointia ja yrittämistä.
”Se oli yksi iso syy alkoholismiin ajautumiseen. Koin opiskelun äärimmäisen tylsäksi.”
Opinnot veivät kaiken ajan, eikä Julialla ollut aikaa käydä töissä. Rahaa ei ollut. Se oli kovin paikka jokseenkin glamouriin elämään tottuneelle.
Julia on sitä mieltä, että Suomen koulutusjärjestelmä on liian vaativa. Se on hänen mukaansa yksi syy nuorten naisten kasvavaan alkoholismiin. Kun opiskelun päälle tulevat ihmissuhdeongelmat, keitto on valmis.
Miten kympin tyttö, kiltti ja tunnollinen, joka on tottunut painamaan duunia 16-vuotiaasta, voi palaa loppuun kauppaopistossa? Ja väittää koulutusjärjestelmää vaativaksi?
Ehkä siksi, että hän oli tottunut elämään, jossa valot välkkyvät ja pommit poksahtelevat. Kun tilille räpsähtikin yhtäkkiä 300 euroa kuussa opintorahaa, ei sillä enää kustannettu showtanssijan elämään tottuneen menoja. Vaikka koulu-uralla nenä kiinni kirjassa istuminen maistuikin. Jotain siis tapahtui, kun Julia itsenäistyi ja jätti lukiokirjat. Ensinnäkin hän sanoo olevansa vereltään yksityisyrittäjä. Haasteiden mukana on tultava vapautta.
”Olen äärimmäisen herkkä ihminen, ja kaipaan paljon elämyksiä. Paskat ihmissuhteet, irtaantuminen matkustelun kautta normaalista arjesta ja elämästä, yhtäkkiä kaiken loppuminen seinään ja sopeutuminen tavalliseen opiskelijan arkeen. En kestänyt ja aloin lääkitä sitä alkoholilla.”
Ympäri asuntoa vipeltää läähättäen sisko Johannan pieni koira pehmoeläin suussaan. Se pysähtyy jalkani kohdalle ja alkaa nylkyttää sitä.
Käymme vielä kerran parvekkeella tupakalla. Julian puhelin soi. Siskokset soittelevat usein vanhempiensa kanssa.
”Hyvin, kiitos. Kyllä, äiti. Mun täytyy nyt lopettaa, soitan myöhemmin takaisin. Mulla on täällä yksi toimittaja käymässä. Ei, se tekee musta tosi asiallisen jutun.”
Punainen simpukkapuhelin sulkeutuu ja aurinko alkaa laskea. Olen viettänyt Julia Tukiaisen kanssa aikaa kolme tuntia. Johanna tulee parvekkeelle istumaan. On aika sulkea nauhuri.
Juomalaskuri
Julia kertoi, että putki kesti noin kolme päivää. Putken aikana hän saattoi juoda kolme pulloa viiniä per päivä.
Jos kolmen päivän viikoittainen putki jatkuisi vuoden, se tekisi 9 pulloa viikossa, siis 468 pulloa vuodessa. Kun yksi viinipullo on 75 senttilitraa, siinä on noin kuusi alkoholiannosta per pullo, siis 54 annosta viikossa ja 2808 annosta vuodessa.
Alkoholin suurkulutuksen ylärajaksi on naisilla määritelty 16 alkoholiannosta viikossa tai yli viisi annosta kerralla.
Haastattelun tuksuversio
- Teksti: Johanna Tukiainen
Johanna Tukiainen ei pitänyt siskostaan (!) kirjoitetusta jutusta, sillä se oli hänen mielestään vääristelevä. Toimituksen sähköpostiin tuli sunnuntaiyönä 1:53 Johannan uudelleen kirjoittama versio, jota hän vaati julkaistavaksi. ”Kirjoittihan hän laudaturin äidinkielestä”, perustelee Julia.
”Menin katsomaan siskoni Johanna Tukiaisen keikkaa Herttoniemen Helmeen, jossa meillä ei koskaan aiemmin ole ollut esiintymisiä. Heti paikkaan sisään astuessani vaistosin pahan hengen ja huonon, vihamielisen ja katkeran ilmapiirin kuten myös Johanna, joka varoitti minua heti samantien. Olin juonut jo valmiiksi ennen keikkaa ja siksi olin myös provosoitavissa helpommin. Olin juonut punaviiniä joka ei sovi minulle, sillä siinä on tanniinia joka aiheuttaa minulle helposti sekavuustilan. Ihmiset kyseisellä keikalla olivat erittäin vihamielisiä ja agressiivisia jo heti alussa, ennenkuin ehdimme edes esiintyä. Keikka päättyi niin, että ihmiset nauroivat ympärilläni, sylkivät päälleni, haukkuivat ja herjasivat ilman mitään moraalia ja omantunnon tuskia.
Yritin puolustautua mäiskimällä käsilaukullani joitakin herjaajistani, mikä tietysti oli täysin absurdia ja kuka tahansa vähänkin älykkäämpi ihminen ymmärtää, että sellainen viha ja ihmisten agressio oli täysin sairasta. He kuvasivat tapahtumaa myös YouTubeen, sillä Suomessa on paljon vihaisia ja katkeria ihmisiä jotka nauttivat siitä, jos edes kuvittelevat että jollain ihmisellä menisi tosi huonosti, vaikka todellisuudessa asian laita ei olekaan niin. Herttoniemen keikka on ainoa koko historiamme aikana, jossa yleisö on ollut todella henkisesti sairasta ja erittäin vihamielistä. Emme tekisi keikkaa, jos muuten tilanne olisi aina samanlainen, yleensä saamme upean vastaanoton ja kaikki asiat on hoidettu täydellä ammattitaidolla. ”
Meidän on helppo hymähtää Julia Tukiaiselle, nuorelle ja kauniille naiselle, joka muka olisi ”hakannut” käsilaukullaan useita kymmeniä ihmisiä, hänen ympärillään oli noin 40 henkeä haukkumassa ja herjaamassa ja hän oli aivan yksin, lukuunottamatta siskoaan Johannaa, joka yritti viimeiseen asti puolustaa siskoaan. Eihän tuulimyllyjä vastaan voi taistella, eikä kannatakaan. Seiska ja muut juorulehdet keskittyvät nimenomaan julkkisten toilailuihin ja mässäilevät negatiivisilla uutisilla. Tosiasiassa Suomi on täynnä alkoholisoituneita ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin.
Iltapäivälehdet kirjoittivat asiasta näin yksioikoisesti: ”Julia Tukiainen tilittää: Olen alkoholisti.” Hän myönsi ongelmansa suoraan ja rohkeasti myös taannoisessa Maria! TV Shown haastattelussa. Alkoholistin ensimmäinen parenemisvaihehan on juuri se, että itse myöntää olevansa alkoholisti ja myöntää omat virheensä, kuten Julia rohkeasti teki suorassa lähetyksessä Nelonen kanavalla.
Nyt Julia ei kuitenkaan halua selvitttää asiaa niin yksioikoisesti. Hän myöntää, on tullut töpättyä. Pahastikin. Hän kuitenkin kiittää selvinneensä siitä vähin vaurioin. Juliaa ei kiinnostaa niinkään Seiskan kirjoittamat tekstit, pääasia on oma sisäinen mielenrauha ja herääminen jokaiseen aamuun onnellisena.
Julian tulevaisuuden haaveet noin viiden vuoden tähtäimellä ovat ihana mies, omakotitalo, oma yritys mielellään esim. oma vaateliike ja kaksi koiraa. Se on suurimman osan suomalaisten ihan tavallinen haave ja hyvin myös toteutettavissa. Julialla on jo komea ja nuori poikaystävä nimeltä Markus, kaunis luksustyylinen hyvällä maulla sisustettu koti erittäin arvostetulla alueella Helsingin Jollaksessa lähellä merenrantaa, ja nyt pieni koirakin on tulossa!
Mutta mieti, jos lukisit omista kännimokistasi Seiskan sivuilta! Muisti on mennyt, eikö olisi noloa nähdä omat möhläyksensä jälkikäteen? Julia on vetänyt erilaista linjaa kuin siskonsa Johanna, hän on pysynyt suunnitellusti erillään julkisuudesta, varsinkin juorulehtien palstoilta, vaikka välillä on tarjottu suuriakin summia Julian paljastuksista. Julia on nauttinut kodissaan Jollaksessa sisustaen sitä, hoitaen kotitöitä, tekemällä pitkiä kävelylenkkejä ulkona, sortuen välillä myös iltaisin juomaan yksin viiniä.
Tällä hetkellä Julia on kuivilla, ollut absolutisti yli kaksi kuukautta ja hänellä menee hyvin. Hän osaa keskittyä täysillä Dolls Sisters Come Back kiertueeseen ympäri Suomea ja on erittäin motivoitunut ja kuulostaa hyvin onnelliselta.
Mennään Julian lapsuusmaisemiin, Helsingin Laajasalon Yliskylään, 80-90 luvun taitteeseen. Julia on isin tyttö, hän käy pianotunneilla, vaikka ei suostukaan laittamaan hametta päälleen. Kun muut tytöt työntelevät nukkea rattaissaan, hän valmistautuu ruusunmarjasotaan muiden poikien kanssa. Julian kaveripiiri koostuu lähinnä vain pojista. 9-vuotias Julia aloittaa telinevoimistelun ja harrastaa sitä neljä kertaa viikossa 14-vuotiaaksi asti, Hän oppii vaikeat siltakaadot, spagaatit ja monet muut puolivoltit.
Vanhemmat asettavat selkeät rajat. Isosiskoa Johannaa viedään säännöllisesti pianotunneille, Julia harrastaa voimistelua ja tenniksen peluuta ja pikkusisko Jasmina rakastaa hevosia ja ratsastaa. Kaikenkaikkiaan Tukiaisten siskokset tulevat erittäin hyvästä ja rakastavasta perheestä.
Julia on koko ala-ja yläasteen yksi luokan parhaimmista oppilaista. Hän kävi Laajasalon ala-asteen josta siirtyi puoliksi englanninkieliseen Kulosaaren yhteiskouluun. Lukion hän suoritti Etu-Töölössä, josta valmistui yläoppilaaksi 2003.
Lukion jälkeen Julia alkaa toteuttamaan haaveitansa. Heti ensimmäisenä hän toteuttaa koko elämänaikaisen unelmansa matkustaa Hawaijille yhdessä siskonsa Johannan kanssa. Matka kesti kaikenkaikkiaan viisi viikkoa, jonka aikana siskokset kokivat uskomattomia elämyksiä ja tapasivat maailmankuuluja ihmisiä, joiden kanssa jopa ystävystyivät. Saman matkan aikana Julia kuvattiin myös vajaan 19-vuoden ikäisenä Amerikan Playboy lehteen Mauin paratiisisaarella. Julia poseeraa kuvissa erittäin hoikkana, noin 55 kiloisena (170cm) ruskettuneena eroottisesti läpikuultavat vaatteet päällään. Kuvan tekstin alapuolella lukee Playboyssa: ”Isn´t Finland´s loss our gain or what??? ”
Palataan takaisin nykyhetkeen, Helsingin Jollakseen, ei kovin kaukana Yliskylästä, idylliseen paritaloon josta on upeat näkymät merenrannalle ja auringonlasku näkyy kauniisti meren takana. Tukiaisten siskosten vanhemmat jättivät asunnon tyttärilleen muuttaessaan Tukholmaan äidin Nordean pankkityön perässä kun Julia oli 18-vuotias. Samassa asunnossa asuu tällä hetkellä komea nuorimies, kauppatieteiden maisteri Mikael alakerrassa vuokralaisena, sekä Johanna joka asuu paikassa satunnaisesti, koska matkustaa paljon.
Julian vanhemmat eivät suhtaudu julkisuuteen kepeästi. He ovat pahoittaneet useasti mielensä Johannan saaman negatiivisen julkisuuden ja tarpeettoman loanheiton vuoksi. He eivät seuraa kuitenkaan siskosten julkisuutta säännöllisesti koska asuvat Tukholmassa, mutta ymmärtävät että julkisuus kuuluu siskosten työhön ja se on tärkeää Johannan oman yrityksenkin vuoksi. ”Perheemme on aina ollut erittäin rakastava ja ymmärtäväinen, vaikka vanhempamme eivät halua olla missään tekemisissä julkisuuden kanssa. Sen sijaan siskomme Jasmina 21v. joka tekee mallintöitä Ruotsissa, on hyvin vastaanottavainen julkisuuden suhteen, sekä pikkuveljemme Joel 18v. on myös hyvin rento. ”
Kysyn Julialta, onko hän uskonnollinen. Julia vastaa minulle, että hän tuli uskoon jo 16-vuotiaana ja siinä on ero, onko ihminen uskonnollinen vai uskovainen. Julia kertoo käyvänsä juhlapäivinä perheensä kanssa kirkossa, sekä hänen vanhempansa kuuluvat raamattupiiriin, joka on tavallista uskovaisten keskuudessa. Silloin kokoonnutaan mm. eri ruotsalaisten perheiden luokse, vietetään illallisia yhdessä, rukoillaan, lauletaan hengellista musiikkia ja luetaan Raamattua.
Kysyessäni Julialta hengellisistä kokemuksista, saan kuulla erittäin mielenkiintoisen tarinan. Julia on juuri viettänyt kuukauden Tukholmassa vanhempiensa luona, käynyt säännöllisesti AA- kerhon kokouksissa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Julia kertoo, kuinka hän oli nähnyt valkoisen kyyhkyn lentävän olkansa yli, silloin kun hänen puolestaan rukoiltiin. Valkoinen kyyhky on Pyhän Hengen symboli Raamatussa, se voi tarkoittaa suoraa Pyhän Hengen kosketusta, mikä on harvinaista nähdä. Edes monet uskovaiset eivät saa lahjaa nähdä sitä, se on erittäin harvinaista.
Alkoholiin. Palataan takaisin Julian ensihumalakokemukseen. Se ei ollut millään tavalla positiivinen.
[AD]
”Olin koulun päätyttyä ystävieni kanssa Kaivopuistossa. Olin juonut ensimmäistä kertaa itseni todella pahaan humalaan ja hävitin ystäväni. Hätäännyin ja soitin äidilleni, joka lupasi tulla hakemaan minut. Jotenkin selvisin itse Rautatieasemalle, josta pääsin turvallisesti bussilla kotiin. Olin silloin 14-vuotias.”
”Ongelmakäyttöni alkoi vuonna 2007 kun aloin juomaan yksin iltaisin kotonani. Mainitsin siitä myös Johannalle. Minulla oli monia syitä jotka johtivat siihen, mutta päällimmäisenä niistä oli työuupumus ja erittäin rankka ero.”
Julian hoitoon hakeutumiselle lopullinen piste oli oman poikaystävän uhkailut, että hän jättää Julian, jos asiaan ei tule mitään muutosta. Perhe ja poikaystävä ovat tärkeimmät asiat Julian elämässä ja Markuksen menettäminen tuntui mahdottomalle ajatukselle. Pakon edessä ihmiset alkavat muuttumaan. Nyt Julia kertoo olevansa vuosiin todella onnellinen, iloinen ja tasapainoinen. Hän sai parisuhteensa pelastettua eikä ole tehnyt yhtäkään peruuttamatonta virhettä. Työasiatkin kukoistavat loistavasti. Julia on aina rakastanut esiintymistä ja kertoi aloittavansa mahtavan kesäkiertueen yhdessä siskonsa Johannan kanssa ympäri Suomea, keikkaputki myyty mm. SK-ravintoloille sekä Metropolille.
Julia kommentoi haastattelumme loppuun vielä näin: ”Elämässä tärkeintä on sisäinen mielenrauha, onnellisuus, hyvä olo ja rakkaus. Sitä ei mikään raha tai elämykset korvaa. Tunnen olevani erittäin siunattu myöskin siitä, että pääsen toteuttamaan itseni esim. juuri tällä työllä mitä tällä hetkellä teen kun pääsen toteuttamaan itseäni ja taiteellisuuttani keikkojemme yhteydessä. Mottoni on aina ollut: Elä ja anna muiden elää. Meillä on vain yksi elämä elettävänä.”
