Lemmikkien valinnasta on tehty hämmästyttävän paljon tutkimusta.
Yksi sitkeästi toistuva löydös on saanut sosiaalisen median kuohumaan jo vuosia, ja se koskee nimenomaan kissanomistajia.
Carroll Universityn tutkijat selvittivät, eroavatko kissa- ja koiraihmiset toisistaan persoonallisuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan.
Yli 600 yliopisto-opiskelijan otos paljasti ennen julkaisua melko yllättäväksi mainostetun tuloksen: kissanomistajat menestyivät älykkyystesteissä keskimäärin paremmin kuin koiranomistajat.
LUE MYÖS: Simpanssit yllättivät tutkijat: niiden iltarutiini ennustaa sään muutokset pikkutarkasti
Mitä tutkimus oikeasti kertoi?
Carrollin tutkimuksen johtaja, psykologian professori Denise Guastello, raportoi tuloksia Chicagossa Association for Psychological Science -konferenssissa.
Kissaihmiset saivat korkeampia pisteitä standardoiduissa kognitiivisissa testeissä.
Lisäksi he olivat:
– Avoimempia uusille kokemuksille
– Introvertimpia kuin koiranomistajat
– Herkempiä ja epäsovinnaisempia
– Vähemmän sääntöuskollisia
Koiraihmiset puolestaan olivat ulospäinsuuntautuneempia, energisempiä ja noudattivat sääntöjä tarkemmin.
Kumpikaan ei ollut ”parempi” tai ”huonompi”, mutta otsikot keskittyivät tietysti älykkyyspisteisiin.
Yksi tutkimus ei tee totuutta – mutta se ei ole ainut
Olisi epärehellistä esittää Carrollin tulosta ainoana totuutena.
Yhden yliopiston otos ei riitä todistamaan mitään lopullisesti, ja menetelmiä on kritisoitu, muun muassa siksi, että tulokset perustuvat opiskelijoiden itseraportointiin.
Mielenkiintoista on kuitenkin, että samansuuntaisia tuloksia on saatu muualtakin.
Esimerkiksi Bristolin yliopiston kyselytutkimuksessa havaittiin, että kissanomistajilla on keskimäärin korkeampi koulutustaso kuin koiranomistajilla.
Sam Goslingin tunnetussa University of Texasin persoonallisuustutkimuksessa kissaihmiset osoittautuivat avoimemmiksi ja neuroottisemmiksi mutta vähemmän sosiaalisiksi kuin koiraihmiset.
Eri lähteet, sama suunta. Se ei ole satunnaista.
Miksi näin voisi olla?
Tutkijat eivät väitä, että kissan hankkiminen tekisi kenestäkään fiksumman.
Selitys on luultavasti toiseen suuntaan: tietyt persoonallisuus- ja elämäntapatekijät korreloivat sekä korkeamman koulutuksen että kissanomistajuuden kanssa.
Kolme yleisintä selitysteoriaa:
1. Kaupunkimainen elämäntapa.
Kissa sopii pieneen asuntoon ja kiireiseen aikatauluun paremmin kuin koira. Korkeasti koulutetut ihmiset asuvat keskimäärin enemmän kaupungeissa, jossa kissan pitäminen on luonteva valinta.
2. Itsenäisyyden arvostaminen.
Kissa ei vaadi yhtä paljon säännöllistä huomiota kuin koira. Tutkimuksissa korkeammin koulutetut ihmiset kertovat arvostavansa enemmän omaa rauhaa ja vapautta aikatauluttaa päivänsä, ja kissa istuu siihen elämäntapaan.
3. Älyllinen uteliaisuus.
Avoimuus uusille kokemuksille on persoonallisuuspiirre, joka on yhteydessä sekä korkeampaan koulutukseen että älykkyyteen. Sama piirre vetää ihmistä kissan kaltaisen, hieman arvaamattoman lemmikin pariin.
Älä silti luota tähän treffeillä
Vaikka tilastollisia eroja on, ne ovat keskiarvoja.
Maailmassa on huippuälykkäitä koiraihmisiä ja keskiverto-äö:n kissanomistajia varmasti paljon enemmän kuin otsikot antavat ymmärtää.
Lemmikkilajin perusteella ei kannata tehdä päätelmiä yksittäisestä ihmisestä.
Mutta jos seuraavalla illallisella tulee kysymys ”oletko kissa- vai koiraihminen?”, saatat halutessasi vetää esiin Carroll Universityn tutkimuksen – sopivan vaivihkaisesti, kissaihmiselle ominaiseen tyyliin.
LUE LISÄÄ: Kissa keskeytti klassisen sinfoniaorkesterin konsertin – City.fi
