Kuvittelin peruskoulussa, että koululiikunnan tärkein tehtävä on oppilaiden nöyryyttäminen. Ihoni menee vieläkin kananlihalle, kun muistelen, miten seisoin kömpelönä 8-vuotiaana kentän laidalla ja jännitin, valitaanko minut joukkueeseen viimeisenä vai toiseksi viimeisenä.
Pallopeleihin verrattuna hiihtäminen verenmaku suussa talvisodan aikaan voidelluilla koulun suksilla oli siedettävää. Mutta oli kidutusta tietää, että pilasin toisten mahdollisuuden voittaa tai edes pelata kohtuullisesti.
Pahinta koululiikunnassa oli, että se oli ainoa kouluaine, jossa toimittiin ryhmässä. Jos et osannut näyttää kartalta Elbeä ja Oderia, häpeä oli omasi. Mutta jos olit huono liikunnassa, muutkin kärsivät.
Opettajat olisivat varmasti voineet tehdä asialle jotain, esimerkiksi muodostamalla joukkueet itse. Mutta ilmeisesti heille ei ollut kerrottu, että koululiikunnan tehtävä on opettaa lapset liikkumaan ja tehdä siitä elämäntapa. Opettajien intresseissä tuntui olevan parhaiden suunnistajien ja hiihtäjien sparraaminen, jotta he pärjäisivät koulujen välisissä kilpailuissa. Enemmistön hyvinvointi oli heidän mielestään mahdollisimman epämielenkiintoinen seikka.
Liikunnanopetus oli merkillinen poikkeus 1980-luvun tasa-arvoisessa suomalaisessa koulujärjestelmässä. Me emme sentään loikkineet tamburiinin tahdissa piukeissa teryleenijumppapuvuissa vuorikauriiden lailla, mutta lehmänkorkuisen hyppyarkun päälle puskeminen muiden tuijottaessa ja odottaessa kärsimättömästi vuoroaan sai kyyneleet silmiin.
Liikunnanopettajan koulutukseen pääsevät nykyään vain huipputason kilpaurheilijat. Hirvittää, osaavatko nämä hiihtokuningattaret ottaa huomioon keskitasoisten ja heikkojen tarpeet vai keskittyvätkö he seulomaan potentiaalisia marjaliisoja ja temejä.
Tämän vuoden Finlandia-hiihdossa muistelin liikunnanopettajiani. Olisivatkohan he olleet pettyneitä kuullessaan, että haluan sivakoida 60 kilometriä ja vielä kilpaa. Järjestelmälliset lannistamisyritykset menivät sittenkin hukkaan.
Kirjoittaja toimii tutkijana Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella.
