
Eläkeläinen Urantia-kirjaan perehtynyt Matti kertoi eräänä iltapäivänä omasta erikoislaatuisesta uskostaan: ”Kasvoin maalla uskonnollisessa perheessä luterilaiseen kristinuskoon, jota muistan alkaneeni ymmärtää jotenkuten viisi-kuusivuotiaana, mutta mistään ahdasmielisestä opetuksesta ei kuitenkaan ollut kyse. Vasta aikuisena ryhdyin tutustumaan kattavasti erilaisiin ideologioihin kuten Steineriin ja joogaan.”
Tossavainen ei pidä kirjan hämmentävää syntymisprosessia niin tärkeänä kuin itse sanomaa ja sen positiivista vaikutusta ihmisiin.
Urantia
Urantia-kirja on jättimäinen 2097-sivuinen teos, joka julkaistiin vuonna 1955 Yhdysvalloissa, mutta kirjan tarkka syntymisprosessi on silti hämärän peitossa. Pohjana uskotaan olevan amerikkalaisen psykiatrin William S. Sadlerin 1900-luvun alun tutkimukset. Tarinan mukaan Sadler sai vuosien 1906-1911 aikoihin hoidettavakseen miehen, joka kärsi erikoisista uniongelmista. Herran huolestunut vaimo otti psykiatriin yhteyttä, koska ei ymmärtänyt, mikä siippaansa vaivasi. Hetken seurattuaan uniongelmaista potilastaan Sadler vakuuttui siitä, että miehen unissaan kertomat seikat eivät olleet alitajunnan tuotoksia, vaan henkiolennon viestejä avaruudesta tai jopa toisesta ulottuvuudesta.
Hämmentävä tapaus herätti myös kiinnostusta Sadlerin lähipiirissä ja joukkoon liittyi myöhemmin mukaan viisi muuta lääketieteen ammattilaista. Miehet esittivät transsissa olevalle potilaalle vuoron perään kysymyksiä aiheista, kuten ihmiskunnan historiasta ja maailmankaikkeuden synnystä. Keskustelut kirjoitettiin ylös ja niitä käytettiin pohjana vuosia myöhemmin Sadlerin kotona järjestettävissä filosofisissa tee-tilaisuuksissa, joissa Urantia-ideologia otti ensimmäiset askeleensa. Tässä vaiheessa tutkiva joukko oli kasvanut jo moninkertaiseksi.
Chicagosta alkunsa saanut aate on tänä päivänä levinnyt myös maan rajojen ulkopuolelle ja puolet reilusta tuhannesta yhdistyksestä on muualla kuin Yhdysvalloissa. Vuonna 1989 perustetussa Suomen Urantia-seurassa jäseniä on tänä päivänä noin seitsemänkymmentä. Koska liike ei omista kiinteistöjä ja vuokraa kokoustiloja vain tarpeen tullen, niin tällä kertaa haastattelu käytiin puhelimitse seuran edustajan kanssa.
”Vuonna 1981 luin Helsingin Sanomien artikkelin, jossa kerrottiin Urantia-ideologiasta. Mitä enemmän tutustuin, niin sitä enemmän sen vahva hengellinen tunne yhdistettynä tieteelliseen loogiseen ajatteluun alkoivat vetää puoleensa. Hankin seuraavaksi kirjan englanninkielisen version, jonka ymmärtäminen oli haastavaa.”
Suomessa vierailleet Urantia-säätiön edustajat eivät hyväksyneet ensimmäistä vuonna 1975 harrastelijavoimin tehtyä kömpelöä suomenkielistä käännöstä. 80-luvun lopussa perustettu Suomen Urantia-Seura otti suuren urakan työn alle ja kirjan lopullinen suomennos näki päivän valon -93.
”Osasin englantia, mutta kirjoitettu kieli oli hyvin rikasta sekä monimuotoista ja jouduin purkamaan sitä sanakirja kourassa. Uskon kuitenkin, että tästä hyvin kirjoitetusta tekstistä voi nauttia, vaikka kirjan sanoma ei kiinnostaisi. Se vaatii kylläkin omistautumista, koska sitä ei noin vain lueta muutamassa päivässä läpi. Se on tarkoitettu koko elämän pituiseen opiskeluun.”
Vakavasti ja intohimolla
Tossavainen on mies, joka ottaa uskontonsa vakavasti ja intohimolla. Herra ohjeistaakin rivakkaan sävyyn kysymään lisää.
Urantia-teoksen kaksi ensimmäistä osaa käsittelevät eri universumeita, kaukaisia galakseja, maailman rakennetta ja erilaisia jumaluuksia. Kolmannessa osassa taas kerrotaan Urantian eli maapallon syntymisestä ja ihmiskunnan alkuvaiheista sekä leviämisestä ympäri planeettaa.
Vaikka neljäs osa on omistettu pelkästään Jeesuksen elämään ja oppeihin, niin liikkeen mukaan kyseessä ei ole pelkkä uskonto, vaan enemmänkin tieteellinen ideologia. Eri uskontojen harjoittajat ovat tervetulleita mukaan taustasta riippumatta. Liike arvostaa kaikkia uskontoja, joiden tarkoituksena on päästä lähemmäs jumalaa, mutta arvokkaimpana pidetään ihmisen omaa henkilökohtaista uskonkokemusta. Omia juhlapäiviä tai rituaaleja ei Urantia-kirjan lukijoilla ole.
Urantia-Ideologiassa maailmankaikkeus nähdään jakautuvan kolmeen eri osaan: Fyysinen maailma, välimaailma ja henkinen maailma. Ihmisen kuollessa hänen sielunsa viedään välimaailman, josta se siirtyy henkiseen maailmaan, kun se on siihen valmis.
”Tarkoituksena on hienontaa ja täsmentää jo olemassa olevaa uskoa. Uskon, että ideologioissa kuten tieteessä uusi parempi tieto korvaa aina vanhan. Urantia-teoksen opit ovat tarkoitettu ohjaamaan ihmiskuntaa seuraavat tuhat vuotta.”
Lue "Mihin sinä uskot?" -kokonaisuuden muut artikkelit
-
Shamanismi osana sipoolaisen perheenäidin arkea – Miriam ei vastaa stereotypiaa luudalla lentävästä noidasta
-
Gopal korostaa myötätuntoa ja väkivallattomuutta – ja kasvaa munkiksi Malmilla
-
Satu kulkee timanttipolkua: “Kukaan ei ole vielä jäänyt ikuisiksi ajoiksi tänne pyörimään”
-
Hanna-Mari näkee yhden ja saman jumalan olevan kaikkien jumalien takana
-
Hengellisen monimuotoisuuden aika – uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Tairan haastattelu