Berliini on vallattu, seuraava osoite Manhattan. Sunrise Avenue ei kelvannut Suomessa yhdellekään levy-yhtiölle, joten Samu Haber hyökkäsi naapurinpoika-rockilla suoraan Euroopan listoille. Kuinka se oli mahdollista?
Menin paskaksi. Työni oli ihan vitun hirveää. En saanut unta kahteen kuukauteen. Lääkäriltäkin saadut nukahtamislääkkeet auttoivat vain hetken. Lähdin psykiatrille, kun jouduin pysähtymään autolla sadan metrin välein haukkomaan happea ikkunasta.”
Alla upouusi BMW 316 ja taskussa asiakkuuspäällikön vakanssi Novo Groupissa. Niskassa 40 000 euron velat Espanjan disko- ja mobiilibisneksistä. Lomaosakesotkuista kimpussa keskusrikospoliisi.
“Yksi vitun mielisairas psykiatriämmä kuunteli stoorini ja veti siitä yhteenvedon, että Espanjan-reissuni oli protesti äitiäni vastaan. Hän suositteli minulle kolmen vuoden syväluotaavaa psykoanalyysia. Sanoin sille suoraan, että en maksa tästä penniäkään. Kerroin, että se on hullu ja pitäisi laittaa vankilaan. Mistäköhän se oli saanut paperit moiseen touhuun?”
Tällaista oli Samu Haberin, 30, elämä oli neljä vuotta sitten. Nyt Haberin yhtye Sunrise Avenue on liittymässä HIMin ja The Rasmuksen jatkoksi kotimaisen vientimusiikin ykkösketjuun. Debyyttilevy On The Way To Wonderland on myynyt Suomessa platinaa, koko Euroopan yhteenlaskettu myynti hipoo jo 150 000 levyä.
Jalka on tukevasti oven välissä, mutta helpolla se ei tullut. Haber ei sännännyt psykoterapiaan, vaan vuoron perään jokaiseen levy-yhtiöön Helsingissä.
“Se oli helvetin turhauttavaa. Jampat, jotka eivät ikinä ole onnistuneet siinä, mitä halusimme, kertovat pöytää naputellen ’kato poika, tämä pitää tehdä näin’. Eniten hukassa oleville teki mieli sanoa, että Seppo, olet yrittänyt tätä jo helvetin monta kertaa, etkä ikinä onnistunut. Mulla on visio. Antakaa meille koneisto, niin kyllä me jollekin tasolle päästään.”
Ongelmana oli, ettei bändi meikannut eikä pukeutunut nahkaan. He olivat liian tavallisia.
“Vittu, jos t-paita ja farkut eivät kelpaa, niin näkemiin. Turha feikata, sama kuin myisi paskaa tuotetta. Ei sitä saa kaupaksi, jos ei itse usko siihen.”
Myydä Haber osaa. Viisi vuotta aiemmin 10 000 euron Rockworld Internationalin lomaosakkeet vaihtoivat omistajaa Haberin välityksellä Espanjassa. Hän onnistui viemään kaupat päätökseen yli puolissa tapauksissa, nopeimmillaan neljässä tunnissa.
“Olin helvetin hyvä siinä. Se oli hyvä myyntikoulu, mutta olisi pitänyt tietää, että firma vedättää.”
Levy-yhtiöt eivät innostuneet Sunrise Avenuesta, mutta Haber ei luovuttanut. Eikä hän luovuttanut vuonna 1995 Ruisrockissakaan. Lavalla oli Bon Jovi, eturivissä liuta kirkuvia tyttöjä sekä Samu Haber taistelemassa Jon Bon Jovin yleisöön heittämistä aurinkolaseista.
“Sain revittyä laseista puolet. Ne ovat edelleen tallella.”
Haber taivutteli tuttunsa, Mikko Virtalan, rahoittamaan Sunrise Avenuen debyyttilevyä.
“Menin Mikon kanssa Elixian juoksumatolle, pistin sille vähän ekstrakierroksia ja kysyin, että miltä hänestä tuntuisi olla levymoguli. Mikko mietti yön yli ja myi kämppänsä.”
Ja kas, Sunrise Avenuella oli 20 000 euroa yksityistä riskirahaa ja parin kuukauden päästä muutama lupaavan kuuloinen (Haberin mielestä ihan vitun hyvä) biisi, jotka lopulta vakuuttivat Bonnier Amigo -levy-yhtiön.
“Kuselle turvamiesten huomaamatta”
Jatko oli vähintään yhtä hämmentävä. Ennen kuin Sunrise Avenue ennätti julkaista yhtäkään kappaletta, heillä oli hihassaan kansainvälinen levydiili Saksan EMIn kanssa.
Miten se on mahdollista? Kun Suomi isännöi viime vuonna musiikkiteollisuuden tärkeimmän ammattilaistapahtuman, MIDEMin, 40-vuotisjuhlaa Cannesissa, paikalla olivat kaikki Euroopan musiikkipäättäjät. Ja Samu Haber. Kättelemässä heistä jokaista.
“Oli helvetin makeaa keskustella Saksan Universalin isoimman pomon, Tom Bohnen kanssa. Sillä oli minkkikaulus, tosi cool äijä, Haber kertaa sata.”
Lopuksi Haber pyysi saada juoda Bohnen kokismukista kulauksen.
“Jotta pääsisin kehumaan kavereille.”
Hän sai huikan. Ja vähän muutakin. Seuraavalla viikolla Sunrise Avenue soitti Semifinalissa showcase-keikan. Tiistai-iltana bändiä oli katsomassa 17 eurooppalaisten levy-yhtiöiden edustajaa. Suomen EMIlle bändi ei kelvannut, saksalaisille kaimoille kylläkin.
Ja kas, Sunrise Avenuella oli pallonlaajuinen levydiili.
Vielä kymmenen vuotta sitten Samu Haber keikkaili akustisen duonsa, Sunrisen, kanssa Karamalmin Kesoililla. Kantikset poistuivat jo ensimmäisen kappaleen aikana ja miksauspöydän jatkeena notkui salaattipöytä. Toista on 4 000 hengen keikkapaikoilla Euroopassa.
“Ulkomailla homma on etäisempää, fanit hikoavat yhteiskuvassa enemmän kuin Suomessa. Täällä olen Samu Espoosta, ulkomailla mua katsotaan samalla tavalla kuin täällä Scorpionsia. Okei, ei Scorpionsia, mutta vastaavaa.”
Bändi aiheutti jo sellaista hysteriaa Saksassa kuukausi sitten, että promokiertueella Haberia ja kitaristi Janne Kärkkäistä kaitsi 15 turvamiestä.
“Löimme Jannen kanssa vetoa siitä, kumpi pääsee livahtamaan kuselle turvamiesten huomaamatta. Olen helvetin tyytyväinen siihen, että olemme kolmekymppisiä jamppoja. Parikymppisinä olisi voinut luulla, että meidän kuuluu ottaa kaikkea, mitä takahuoneessa tarjotaan. Pidän Lovexin jätkille peukkuja.”
Syksyllä Sunrise Avenue suuntaa täysimittaiselle Euroopan-kiertueelle. Suunnitelmissa on hyökkäys myös Japaniin ja Yhdysvaltoihin. Tosin USA:an ei ole asiaa ennen marraskuuta, jolloin lomaosakekaupoista saatu kahdeksan kuukauden ehdollinen tuomio on kärsitty.
“Turhaa lässytystä. Olen kuitenkin hyvin rehellinen kaveri. Minulla on muutoin täysin nuhteeton elämä. Jos jään lomaosake taskussa kiinni Kaisaniemen puistossa, joudun linnaan. Eikä kukaan menettänyt lopulta lomaosakekaupoissa penniäkään. Silti Suomen oikeuslaitos halusi kuluttaa minuun satojatuhansia euroja. Olin ensimmäinen, jonka keskusrikospoliisi löysi firman listoilta, koska olin tehnyt niin paljon kauppoja.”
Ja koska Haber työskenteli Rockworld Internationalissa omalla nimellään ja oli antanut aidot yhteystietonsa.
“Ylempänä olleet käyttivät aliaksia. Ei mulla ollut mitään kokemusta KRP:n good cop, bad cop -tyylistä. En ottanut juristia mukaan kuulusteluihin. Sain siellä eteeni munkin ja parin miljoonan euron maksulapun.”
“Musex puuhastelua”
Aina kun suomalainen bändi nousee pinnalle maamme ulkopuolella, mainitaan kotimaisen musiikin vienninedistäjäyhdistys Musex.
“Hienoa, että sellainen instanssi on, mutta on käsittämätöntä, että he paukuttelevat omia henkseleitään muiden ansioilla. Musexin toiminta on pelkkää puuhastelua. Olen itse neuvotellut kaikki diilimme, heiltä ei apua ole tullut.”
Ainoa, mitä Haber sai, oli läjän tukikaavakkeita.
“Niiden pitäisi tajuta, että muusikot eivät osaa täyttää hakemuksia, vaan tehdä kertosäkeitä.”
Sunrise Avenue kuitenkin anoi taloudellista apua. Kaikki kymmenen hakemusta tulivat takaisin bumerangina: “Tukea ei myönnetä. Emme näe yhtyeessänne kaupallista potentiaalia.”
Toisin haistoi Haberin hittinenä. Nyt bändin ensimmäinen single Fairytale Gone Bad on myynyt pelkästään Saksassa jo 100 000. Debyyttilevy päätyi siellä top5-listalle ja on myynyt lähes kultalevyn verran, 100 000. Hyvä osa tuotoista päätyy Haberin lompakkoon. Hän tekee valtaosan bändin biiseistä. Lisäksi yhtyeen perustama Honest Music omistaa levynsä oikeudet puoliksi Bonnier Amigon kanssa.
“Muutan ulkomaille, jos verotus ei muutu vuoden sisällä. On naurettavaa, että joudun maksamaan 60 prosenttia pois tuloistani.”
Vielä viime vuonna Haber kituutteli 650 eurolla kuukaudessa, nyt kuukausitulot ovat nousseet jo muutamaan tuhanteen euroon. Ja lisää on tulossa. Bändillä on jo sopimus neljälle seuraavalle levylle Bonnierin ja Saksan EMIn kanssa.
“Minulla on velkaa noin 100 000 euroa. Olen pannut unelmaani kaikki rahani viimeiset viisi vuotta. Piikkini on melkoinen pelkästään levy-yhtiölle. Onneksi olen biisien säveltäjä, niin saan ehkä joskus vähän takaisinkin. Ei tätä kannata rahan takia tehdä. Sama kuin alkaisi soittaa kitaraa saadakseen pesää. Haluan isolle lavalle, tehdä tätä isolla koneistolla. Ja joitain se ärsyttää.”
Ei ihme. Haber ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. Hän kehuu itseään vuolaasti ja saa jopa hiustensa sormella pyörittämisen näyttämään ylimieliseltä.
“Mutta oonhan mä ihan vitun leso jätkä. Luterilainen hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä -paskanjauhanta on ihan turhaa. Jos on jossain ihan vitun hyvä, niin tekee sitä täysillä ja on ylpeä itsestään. Mulla on esimerkiksi helvetin makea nasaaliääni. Rakastan kuunnella sitä, niin lesolta kuin se kuulostaakin. Ehkä itsevarmuuteni vaikuttaa ylimielisyydeltä.”
Esimerkki: Viimeisen Saksan-keikan jälkeen bändi leikki sirkusta Saksan EMIn A&R-johtajan kanssa ravintolassa. Tirehtöörinä toiminut Haber kuulutti Keski-Euroopan tärkeimmän linkkinsä lavalle: “Ladies and gentlemen! You want to see a dickless idiot?”
Mutta kun bändi myy, levy-yhtiö syö kädestä. Ja moni muu. Sunrise Avenue on saanut yhteistyökumppaneikseen muun muassa Dieselin, Guessin, Pepe Jeansin, Replayn, De Puta Madren, Hilfigerin, Applen, Nokian ja Bossin. Haberin ajama Toyota Aygokin on ”säätö” Auto-Jalosen kanssa.
Aika hyvin ex-lomaosakekauppiaalta, joka luki ylioppilaaksi kahdeksan vuotta, värväsi vielä vuosikymmen sitten verkostomarkkinoijia Matti Ahteen kravatti kaulassa Tampereen YO-talolla. Ja jolla oli jo syntyessään kusta päässä.
“Äiti on kertonut, että minulla oli keltatauti, virtsaa veressä. Se selittää kaiken.”
Nuukailu takahuoneessa
Sunrise Avenuella menee lujaa, mutta raideri laahaa perässä. TJEU:
- Lämmin ateria
- Kahvia, kuumaa vettä, hunajaa
- 15 litraa vettä 1/2 litran pulloissa
- 8 kpl puhdasta pyyhettä
- 2 koria keskiolutta
- Virvoitusjuomia (PepsiMax) ja energiajuomaa
- 1 plo yhden tähden jaloviinaa
- 2 ploa punaviiniä
“Raiderimme on tosi tylsä. Meinasimme lisätä siihen viisi kertaa Aromipesä, mutta se olisi voinut sekoittaa jengiä. Etenkin ulkomailla.”
