Ahneus.
Mutsi ja faija. Ootte varastanut mun tulevaisuuden. Lähdette jo 45 työvuoden jälkeen Espanjaan golfaamaan, vaikka haluisin niillä rahoilla Goalle etsimään itteeni. Minäkuva murenee, kun yhteiskunta ei kuule nuorten hätähuutoja.”Suuren ikäluokan keskuudessa kehittyi pakon sanelemaa solidaarisuutta, josta he ovat jostain syystä ylpeitä”, sanoo Osku. Haluun tuunaa MUN elämää! Eläkkeet tänne ja sassiin!
Kateus.
”Veropörssi on muhkea lukupaketti perhepiiriin tai työpaikoille, kun vertaillaan veronmaksajien tuloja ja varallisuusasemaa.” (Veroporssi.com)
Viha
Miten mukavaa olisi, jos voisimme vain sanoa ärsyttävälle kollegalle ”vihaan sinua” sen sijaan, että työpaikalle kutsutaan ilmapiirikonsultti, pääluottamusmies ja Elämystaikurit, joiden kanssa lässytetään ryhmädynamiikasta ja tehdään puhdistava psykodraama. Tunnetta kanavoidaan kuuntelemalla ylistailatun teinimiljonääri Pinkin ”vihaista” musiikkia levyltä ”I´m not dead”. (harmi)
Haureus.
Saa yhä perverssimpiä muotoja: Jussi Ahteen exät muuttivat yhteen. Ja on vaikea päättää, pitäisikö Tanja Vienonen-Karpela-Saarelaa sääliä vai ei.
Laiskuus.
Ilmenee puhtaimmillaan ketjuravintoloissa. Milloin viimeksi istuit paikassa, jossa sinua ei kehotettu ”auttamaan ja tuomaan omat astiasi telineeseen”, lajittelemaan biojätteet ja siivoamaan vessat?
Ylpeys.
Yhdestä viiteen, paljonko itsetunto nousi sitten viisuvoiton? Heräsivätkö maltalaiset maanantaihin miettien, miten hieno kansa me suomalaiset olemme? Oletteko itse useinkin ajatelleet ukrainalaisia heidän voittonsa jälkeen? Aivan.
Mässäily.
”Hei, olen ravintoterapeutti ja sanon, että me kuollaan. Ainoo tapa pelastua on liittyä Painonvartijoihin, jossa kaikilla on niin saatanan mukavaa. Ihanaa kun Aino sai laihdutettua 300 grammaa, me juhlittiin sitä syömällä isot palat lastulevyä, kun siinä ei oo kaloreita tai makua. Sitä en osaa sanoo, mitä me tehdään pidennetyllä elinajalla, kun meidän elämä on nyt jo näin väsynyttä.”
Kirjoittaja on hevoshullu blondi
