Ollakseen brittien nykypopin yksi suurista Blur ei ole ihan valtavaa määrää loistavia levyjä tehnyt. Kuudesta julkaistusta albumista vain kaksi (“Parklife” ja “Blur”) ovat hienoja onnistumisia, muut varsin epätasaisia.
Verrattuna aikalaisiinsa (vaikkapa yllättäen Oasis-nimiseen poppooseen) he ovat ottaneet enemmän riskejä ja yrittäneet kehittyä, eivätkä ole jääneet toistamaan kerran hyväksi havaittuja temppuja. Tämä kuuluu myös tällä kokoelmalla hyvin.
Kuten myös se, että singleillä mitattuna Blur on hyvin vahva yhtye. Tästäkin 18 hitin paketista puuttuu erinomaisia biisejä, vaikka ilmeisen tahallisesti Blur ei ole halunnutkaan, että “Best of” olisi yhtä kuin kaikki singlet.
