Tämän upean ja hulvattoman hauskan ryhmän jäseneksi minäkin haluaisin, mutta ikäni ei tahdo riittää.
”Pitäisi olla vähintään 64-vuotias”, kertoo yksi ryhmän jäsenistä, jossa keski-ikä pyörii 70 kieppeillä. Iällä ei ole väliä tai no paitsi ehkä tässä ryhmässä, mutta meissä kaikissa löytyy potentiaalia tekemään tätä samaa, nimittäin graffitia, katutaidetta ja tätä ryhmää opettaa nuori mies, kutsumanimeltään 3feR.
3feR on turhankin vaatimaton, kun ihailen ääneen hänen työtään. Miten tuon ikäinen nuori mies päätyi tällaiseen mukaan?
”Täytyy antaa myös takaisin”, hän vastaa vaatimattomasti. Näen hänellä pienen kurtun otsassa, kun mainitsen oppilaiden iän.
”Ei kyse ole iästä. Sitä korostetaan ehkä vähän turhankin paljon. Kuka tahansa voi tehdä graffitia. Asenne ratkaisee”.
Kysyn ryhmältä, onko heillä mieli muuttunut graffitista, kun ovat itse mukana luomassa tätä upeaa taidetta. Saan vastaukseksi: ”Kyllä! Nyt osaamme erottaa hyvän huonosta katutaiteesta ja jopa eri taiteilijoiden tyylin.”
Yksi ryhmän jäsenistä, jolla on kauniisti harmaantuneet hiukset ja kävelykeppi, kertoo kuvanneensa lomillaan paljon katutaidetta. Se nostaa väkisinkin hymyn huulilleni. Flow on kieltämättä kohdallaan!
Lauantaipäivä. Nippanappa aste pakkasta kello 12.00 aurinkoisessa Suvilahdessa. Muutama nuori katselee vierestä, kun SixFive Cru tekee seinälle kevään ensimmäistä ”piissiä”. 3feR ohjeistaa, miten heidän tulisi aloittaa seinän pohjatyöt, ensiksi vanha piissi on peitettävä. Ryhmä toimii kuin käsikirjoituksen mukaan. Kaikki ahertavat piissin kimpussa, kun olisivat tehneet graffitia koko ikänsä. Silloin tällöin 3feR antaa ohjeita ja pyytää jopa piirtämään ilmaan, jotta kokonaisuus hahmottuisi. Se näyttää tanssilta.
SixFive Cru on pohjoismaiden ensimmäinen senioreiden graffiti- ja katutaideryhmä, joka haluaa lisätä tekemisellään senioreiden mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti nyky-yhteiskuntaan ja edistää eri ikäluokkien välistä vuoropuhelua ja suvaitsevaisuutta.
Kylmä viima ei tunnu haittaavan muita, mutta itse olen aivan jäässä. En kehtaa valittaa, vaikka varpaitani kolottaa ja korvat meinaavat irrota päästäni. Tunteja on kulunut kolme. Ystävällisesti saan lainaksi sekä pipon että lämpimän takin.
”Olemme tottuneita ulkoilmaan ja pukeudumme sen mukaan.”
Niinpä! Luulisi, että kuvaajana olisin osannut pukeutua sään mukaan, mutta eipä käynyt mielessä, että monen metrin mittainen piissi tehtäisiin kerralla valmiiksi. 3feR kertoo: ”Voi mennä pari tuntia ja joku maalaa sen yli. Siksi tehdään sen kerralla valmiiksi. ”
Naapurin piissi saa olla rauhassa tasan kaksi tuntia, kunnes seuraava porukka maalaa upean teoksen yli. Ryhmän nuorin jäsen kertoo: ”Tämä on just se juttu, mitä monet ei ymmärrä. Pelin henki.”
Itse seison suu ammollaan ja katselen kauhistuneena, kun upea piissi peittyy mustalla maalilla.
Mutta niin kait se on, kaikki kaunis on katoavaa ja niistä on nautittava niin kauan, kun ovat tuossa silmiemme edessä.
Graffiti on hieno taidelaji, mutta kirjainten tulkinta on toistaiseksi vielä minulle vaikeata. Eipä kuitenkaan tälle porukalle, jotka tulkitsevat puolestani seinillä olevia piissejä. ”Tuossa on N-kirjain”. Jos oikein siristelen silmiäni ja kuvittelen, näen ehkä häivähdyksen N-kirjaimesta, mutta pienen selityksen kera näen kirjaimen jo melko selkeästi.
Auringonvalo on siirtynyt tunteja sitten talon toiselle puolelle, mutta varjossa seisoo erittäin tyytyväinen ryhmä. Teos on valmis. Siinä se on, kevään ensimmäinen piissi, joka valaisee väreillään tylsän sävyistä seinää. Ryhmä asettuu teoksensa eteen ja hymyilee tottuneesti kameralle. Piissi häviää aikanaan, mutta tämä ryhmä jatkaa toimintaansa läpi vuoden. Kun saan päivän päätteeksi sekä halin, että kutsun mukaan harjoittelemaan, otan haasteen vastaan kunnialla ja toivottavasti yhtä ennakkoluulottomasti kuin tämäkin ryhmä aikanaan.
