Ismo Alanko

Tasavallan rockmuusikko puhuu mm. hengittävästä kivestä ja lämpimästä hevosesta.

Sori että mä olen myöhässä, taksi juuttui sateeseen. Sopiiko että mä pistän mankan heti pyörimään?

Olin erikoisasemassa kun aloin kuunnella Irti -levyn matskua, mulla ei ollut mitään rasitteita, koska mä en ole koskaan kuunnellut sun levyjä, siis fanipohjalta. Mutta just siks tää oli makee kokemus. Mä löysin hienoja kuvia; näköispatsaita ja täysin abstraktia tarinaa. Ekassa biisissä Marsalkka Mannerheim huutaa ääni väristen: Rakastan teitä kaikkia ja Patsaat lähtevät sun messiin, mistä se tuli?

"Luultavasti se on jossain hämärissä olosuhteissa ylöskirjoitettu idea. Mä selailen silloin tällöin vanhoja muistiinpanovihkoja ja sieltä mä löysin tuon vision, mä olin varmaan kirjoittanut sen ylös käveltyäni yöllä kaupungilla. Siinä patsaat heräävät henkiin ja pistävät pystyyn armottomat bileet ja mä lähden niitten kanssa bailaamaan. Se oli sellainen ajatusleikki,... Ai tilataan. Mä otan pizzan Sinun makuusi: Aurajuustoa, ananasta, katkarapuja, oliiveja ja valkosipulia."

Suosittele mulle jotain pientä? No mä otan lämpimän kalkkunaleivän bearnaisekastikkeella. Mitä sä juot?

"Pizzan kanssa on vissiin juotava olutta."

Onks teillä Light Pepsiä tai Cocista? Cocis käy.

"Kirjoittaessa helvetin usein tarina lähtee viemään ja sitä kirjoittaa jonkinlaisessa hurmiossa, kauhee meininki päällä,..."

Pisteessä treffataan aina uusia patsaita, vastaan seilaavat Sibelius, Aleksis Kivi ja Havis amanda. Mun suosikkilause on Hevonen on lämmin kivi hengittää. Tollasia juttuja ei kaikki tule ajatelleeksi, siis että kivi on yhtä elävää kuin liha tai ruoho.

"Mulle luonnonelementtien käsinkosketeltava läheisyys on jotain helvetin tuttua. Puitten koskettelemisesta saa fiiliksiä,..."

Patsaat mielletään usein hautakiviksi, kuolleiden muistomerkeiksi. Mietitsä paljon mitä sä kirjoitat?

"Kirjoittaessa kirjoittaminen vie. Jos mä rustaan jotain muuta se onkin sitten eri asia. Laulutekstiä kirjoittaessa on tärkeätä lähteä fiiliksen mukaan, lopputuloksessa kuuluu jos se on liian mietitty. Pop -tai rocktaiteessa tunnelma on kaikkein tärkein ja se on aika herkkä juttu."

Kielikuvat on tällä levyllä saaneet aika ison roolin ja niitä heitetään aika assosiaatiopohjalta.


"Niin, niin. Helvetin olennaista on myös se että ne soi. Kielihän on vain osa musiikkia. Sanojen sisältö ja merkitys ei ole pääasia vaan miten ne svengaavat musiikissa."

Pisteessä on mukana Mattilan Rikun skitta, joka hirnuu kuin hevonen.


"Hah hah, sitä mä en ole huomannutkaan. Se voi olla, Rikulla on aika tarkkoja vetoja siellä."

Voi olla että mä olen kuvitellut, mutta kyllä mä olin kuulevinani jotain hevossaundia,..

"Joku kaveri sanoi mulle, että ei noin voi aloittaa biisiä: Kerran Helsingissä yöllä,... Noin naivisti ei voi aloittaa. No, se kuitenkin diggasi sitä just siksi, että se lähtee lapsellisesti ja muuttuu matkan varrella hämäräksi. Siinä on aika paljon tarinaa tutkailtavaksi."

Kriisistä kriisiin -biisissä kuljetaan komein askelin, hyvä, että kompuroidaan komeesti. Miksetsä ole laittanut sanoja messiin kun kaikesta ei saa selvää ja haluaisi kuulla pienet yksityiskohdatkin?


"Mä en halunnut irrottaa tekstejä kokonaisuudesta. Niitä ei ole tarkoitettu luettaviksi vaan laulettaviksi. Toisaalta mua risoo joskus kun ihmiset eivät kuule vivahteita. Tavallaan se on sääli, mutta jotenkin mä en pidä siitä ajatuksesta, että tekstit irrotettaisiin musiikista. Ehkä tiirailijoille pitäisi julkaista tekstit erikseen. Sielun Veljien yhden levyn mukaan me laitettiin lappu jolla sai halutessaan tilata tekstit himaan."

Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa kriisiin. Tässä lauseessa on perusjuttu?

"Se on se ydinlause. Mikään ei auta, aina vallitsee perustyytymättömyys. Jokaiseen ongelmaan myydään ratkaisua ja ihmiset haluavat tulla johonkin uskoon, seota johonkin, kukin omalla tavallaan. Kaikkea pitää kokeilla. Se on toisaalta huvittavaa ja sille voi irvailla, mutta mä olen pyrkinyt kirjoittamaan lämminhenkisen biisin siitä miten ihminen yrittää selvitä jotenkin järjissään ja hyvissä fiiliksissä tästä elämästä.

Ja vastauksiahan ei ole?

"Eihän nitä ole, mutta joku löytää sen kun se tulee uskoon ja sille tulee hyvä fiilis. Se on jees. Jokaisen täytyy kehittää jokin selitys omalle olemassaololleen. Samalla asialla tietenkin myös rahastetaan. Sellaisia kriisejä on myynnissä mistä ei kukaan ole aikaisemmin kuullutkaan. Kukaan ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi että tällaisestakin jutusta voisi tulla kriisiin."

Sä annat vastauksen kriisistä kriisiin - jutuille Elämä on hauras ja Rakkauden tila -biiseissä. Sehän on selvää, kriiseistä selviää rakkaudella, sillä että pystyy rakastamaan, että itsellä on rakastamisen lahja.

"No on siinä semmoistakin. Ja sellainen helvetin tärkeä perusasia että hyväksyy itsensä ja muut ihmiset sellaisina kuin ne ovat. Siinä piilee suuri viisaus. On helvetin vaikea hyväksyä itseään ja nähdä naikki typeryytensä ja idioottimaisuutensa. Koskaan niistä ei voi parantua eikä niistä voi kehittyä jos niitä ei näe eikä hyväksy. Pitää vaan todeta millainen on ja lähteä siitä eteenpäin. Vaikka laulan, että onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa kriisiin ja totean ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen se voi olla taitekohta jossa huomaa, että tyytyväisyyteen on monia syitä."

Muutokset ovat outoja asioita, niitä ei itse huomaa. Yhtenä päivänä joku tulee sanomaan, että hei sä olet muuttunut,...

"Ja omasta mielestään on ollut koko ajan se sama, ettei ole yhtään muuttunut viiteentoista vuoteen."
Rakkauden tilassa oli mulle tärkeätä just toi kyky rakastaa, ei vaatia rakkautta. Telkkarin älypääohjelmassa keskusteltiin rakkaudesta ja intohimosta. Sä taisit olla just silloin New Yorkissa?
"Mä olen kerran nähnyt Pidot Tamminiemessä ja se oli kyllä, heh, aika jäykänoloista juttelua."

Rakkaus on hyvää, joku sanoi viisaasti, että valo voittaa loppujen lopuksi aina pimeyden.


"Rakkaus on kokonaisvaltainen tila. Rakastuneena vihaaminen tuntuu mahdottomalta. Ajatellaan tilannetta missä mies rakastaa perhettään ja suuressa rakkauden tilassa hyvästelee heidät ja lähtee sotaan ampumaan vihollisia. Miten molemmat asiat pystyy käsittelemään yhtäaikaa? Sotatilanteessa vastapuolella on juuri sama tilanne. Mies joka on hyvästellyt perheensä,... sodassa nämä miehet ovat vastakkain ja niiden pitäisi vihata toisiaan."

Se on kipee tilanne.

"Niillähän ei ole mitään toisiaan vastaan"

Jos ne olisivat tavanneet kapakassa ne kilistelisivät maljoja ja kertoisivat juttuja toisilleen.
Elokuvassa, kirjallisuudessa ja musiikissa esitetään samoja kysymyksiä. Sun vastaukset väläyttävät onnen sirpaleisia hetkiä.


"Onnenhetket syntyvät luonnon ja todellisuuden suhteesta, yhteisyyden tajuamisesta. Mä en tunnusta mitään uskontoa enkä ole keksinyt mitään muutakaan hurahdusta millä selittää
olemassaoloa. Mulle olemassaolo on kokonaisvaltainen yhteenkuuluvaisuudentunne meille annetun luonnon, kanssaihmisten ja eläinten, ilman veden ja maan kanssa. Tässä ollaan ja jotenkin täällä pitäisi selvitä. Miten täällä selvitään, no, tulemalla toimeen ympäristön kanssa. Mä muistan miten mä lapsena makasin vuoden ikäisenä selälläni soutuveneen kokassa järvellä kesällä ja tuijottelin taivaalle. Pari vuotta kului ja mua ahdisti hirveesti. Mä olin muutaman vuoden ikäinen ja katselin talvella ikkunasta ulos, tähtitaivasta. Hei, tuo on se sama taivas jonka mä näin kesällä! Vaikka mihin menisi ja mitä tapahtuisi tuolla on se sama taivas. Se oli tärkeä havainto."

Aika jännää, sä muistat tosi vanhoja juttuja.

"Joo ja samanlaisia fiiliksiä mä oon käyttänyt hyväkseni nuoruusiän sekoiluissa, ollessani ihan pihalla. Noilla fiiliksillä on saanut pidettyä itsensä kasassa, mielikuvilla ja muistoilla. Tässä on kanto, tuolla on tuo kivi, tuolla taivas ja tässä olen minä, ihmiset kävelevät, että mitäs vittua tässä sen kummempaa,.. eiköhän tää tästä."

Luonnonyhteys on yhtä merkittävä stadilaisella. Se voi olla jotkut portaat tai kellarin haju.

"On tärkeää ymmärtää erilaisia ihmisiä, nähdä kuoren läpi. Pohjimmiltaan kaikki kantaa samoja pieniä tai suuria ongelmia mukanaan. Suuret peruskysymykset ovat samoja kaikilla.
Murheet hallitsevat mielentilaa. On mielenkiintoista ajatella päättävissä asemissa olevia ihmisiä. Pystyvätkö he pääsemään irti todellisesta mielentilastaan ja muuttumaan päättäviksi elimiksi, poistamaan ihmisen sisältään kun pitää tehdä ratkaisuja suurissa kansainvälisissä sodan ja rauhan kysymyksissä. Kuinka paljon ratkaisujen syntyyn vaikuttavat ihmisen raadolliset, henkilökohtaiset kokemukset?"

Kun Sauli Niinistön vaimo kuoli kolarissa Sauli hoiti hommaansa julkisuudessa järkyttävän moitteettomasti.


"Neuvostoliiton vallankaappausta yrittäneet kenraalit selittivät jälkeenpäin kuinka ne keksivät koko jutun kauheessa kännissä! Se ei ole varmaan mitenkään ainutlaatuista, että tosi korkeallakin tasolla touhuillaan aivan inhimilliseltä junttipohjalta."

Se kuulostaa aika heviltä.

"Mielenkiintoista miten samat rakkauden ja vihan voimat vaikuttavat"

Hirveän mustasukkaisuusraivarin vallassa päätetään pyyhkäistä joku maanosa pois kartalta. Poliitikon homma on hyvin oudon häkkieläimen puuhaa.

"Kaikki haluavat nyt EU -parlamenttiin. Siellä ei ole kukaan vahtimassa. Saa touhuta rauhassa, paikalliset lehtimiehet eivät ole kytiksellä nurkan takana ottamassa kiinni jokaisesta lupauksesta minkä olet antanut. Niistä ei ole paljon kuulunut jotka ovat kerran Brysseliin menneet. Hyvä liksa, helvetin hyvä meninki ja kiva bailata, kaikkihan sinne haluavat!"

Kato nyt Pekka Haavistoa, ajaakohan se puku päällä polkupyörää? Oletsä muuten ollut messissä missään yhdistyksessä?

"En. Näissä sekalaisissa osakeyhtiöissä muiden hörhöjen kanssa, aika huonolla menestyksellä."

Miten mikään keskustelu voi perustua siihen, että pyydetään viittaamalla joltain pökiöltä puheenvuoroa? Sitä mä en tajua.

"Tohonhan me opitaan jo kansakoulussa."

Aina joku on puheenjohtaja.

"Yht'äkkiä tuli mieleen visio kansakoulusta. Kello soi, kaikki parijonoon ulko -oven eteen. Tiukassa kurissa marssitaan sisään, vaatteet pannaan naulakkoon, tossut jalkaan ja luokkaan. Istumaan. Edessä seisoo mielettömän ryhdikäs 60 -vuotias opettajatar, joka puhuu selkeällä ja kovalla äänellä, kirjakielellä. Hän pitää ulkolukuesitelmää. Viitataan, noustaan seisomaan, vastataan. Aamu alkaa kun sama opettajatar soittaa harmoonilla jonkun virren. Veisataan se virsi, tietysti seisaaltaan. Kaiken opiskelun keskellä pitää vähän tuulettaa. Urheilutunnilla sama opettajatar soittaa tamburiinilla rytmiä ja huutaa: Vasen, vasen, vasen kaks kolme,.."

Niinkuin intissä?

"Joo, armeijameininki: Huomaa seis, yks, kaks! Sitten lopetettiin. En mä tiedä mihin tää liittyy, mutta tällänenkin jättää jälkensä."

Kapinan?

"Mä en tiedä minkä se on jättänyt, mutta jotain. Ja välitunnilla turpaan."

Joltain vahvemmalta.


"Niin. Tai kun sai liian hyviä numeroita kokeissa. Tällänen meininki."

Ehkä se tuli tosta politiikasta. Eduskunnassa mallioppilaat viittaavat meidän kaikkien puolesta.

"Kuka sen laitoksen oikeastaan perusti?"

Taidekin on politiikkaa. Aina otetaan kantaa, vaikka olemalla hiljaa. Mutta, onneksi ei tarvitse huutaa, kuiskaus riittää.

"Kyllä se on totta. Elämähän on kokonaisvaltainen tapahtuma."

Kun sä kuiskaat kuulokkeista jonkun korvaan jotain, se voi katsella sen jälkeen asiaa eri nurkasta

"Kaaosteorian mukaisesti se vissiin vaikuttaa johonkin. Palautteesta huomaa, että omat jutut ovat vaikuttaneet joihinkin ihmisiin, antaneet lohtua tai voimia elämään. Se on mielettömän hienoa, koska mulle tää on vaan mun omaa saatanan terapointia. Mä yritän vaan selvittää itselleni suhdetta elämään tekstipuolella. Musapuoli on alitajunnan ryöpsytystä. Tunteenpurkausten ja kysymysten jakaminen ihmisten kanssa on hauskaa, nienomaan se kahdensuuntainen liikenne."

Kaikkia palaute ei koske. Tyypit voi elää vuorovaikutuksessa tai ilmakuplassa.

"Mun laulut on kysymyksiä jotka askarruttavat mua itseäni. Siinä heiluu veitsenterällä ja silloin on hienoa jos ne johonkin kolahtaa."

Sä kyselet itse ja joku toinen löytää vastauksen

"Sen mielestä mun kysymys on vastaus. En mä tee mitään sen kummenpaa, mä vaan totean asioita, miltä näyttää ja tuntuu milläkin hetkellä,.."

Se on sun tapaa kokea maailmaa. Kielikuvat niinkuin: Elämä on hauras kuin kivinen maa saa nöyrtymään sun kultaisen auras. Se on niinku jumalilta toi kuva.

"Tai äidinmaidosta. Mun äiti on runonlausuja. Mä olen aivan pikkulapsesta kuullut hienoja runoja, kuullut mutsin treenaavan ja käynyt sen lausuntailloissa. Se on ollut merkittävä juttu. Siitä tarttui kiinnostus kieleen."

Milloin sä aloit kirjoittamaan?

"Koulun ainekirjoituksen lisäksi mä tein omia biisejä 11- vuotiaana. Ne olivat valtavan hienoja, hah hah. 14 -vuotiaana mä sitten esitin jotain jo julkisestikin. Myöhemmän teini- iän jutut oli aika paljon uskonnollista pohdiskelua. Se oli mulle merkittävä juttu, selvittää suhde kristinuskoon. Mä olin kuitenkin kristitty. Rippikoulu ja kaikkee tällästä: Mitä vittua, mistä on kysymys? Juttelin pappien kanssa. Mä tulin siihen tulokseen ettei tää ole mun juttu.17- vuotiaana tein laajan, lähes 20 minuuttia kestäneen musiikillisen teoksen jonka nimi oli Kanttori. Se ruoti mun suhdetta kristinuskoon sen ikäisenä. Pop -yhtyeiden SM -kilpailuissa vuonna 1978 me tultiin just tolla kappaleella toiseksi, Sight -nimisellä yhtyeellä."

Uskot sä jumalalliseen?

"Se on just sitä mitä mä sulle selitin tossa kaikenyhteydestä. Ja sen lisäksi mä sanon, että mä en tiedä. Mä uskon myös siihen että kaikki on mahdollista. Mä en ole missään nimessä ateisti joka ajattelee, että vain se mitä näkee ja kuulee on totta. Mitä tahansa voi olla, mutta mä en ole saanut viestejä muualta, joten mä olen tullut siihen tulokseen että tää on meidän juttu ja tässä pitäisi yrittää pärjätä. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu, hah hah. Lohtu ja ilo on revittävissä tästä mitä on."

Me eletään tavallaan besserwissereiden aikaa.

"On parasta nostaa kädet pystyyn heti kättelyssä. Tossa mielessä on vaivaannuttavaa lukea palautetta omista tekemisistään. Kun ei halua olla besserwisser eikä kertoa miten asiat ovat vaan ainoastaan välittää hetken tuokiokuvia ja tunnelmia."

Olikin vaikeeta miettiä miten sua lähestyis. Sitten kuuntelin levyn, löysin juttuja ja unohti kaiken minkä olin lukenut. Siitä vaan, fiiliksellä.

"Se on sama asia mitä mä oon tehnyt. Sä oot kuunnellut ja lähtenyt siltä pohjalta miltä susta tuntui, mä olen tehnyt levyn ja lähtenyt tekemään sitä fiilispohjalta. Täsmälleen sama kuvio."

Susta tehdyissä jutuissa on sellanen outo kunnioitus, sellanen pelosta kangistuneen jengin fiilis,...

"Siitäkö se sitten johtuu,...Ei yleensäkään popartisteista tehdyissä jutuissa puhuta juuri mitään. Hyvin harvoin."

Se on toimittajien asenne

"Eikö ne viitsi vaivautua. Vai mistä se johtuu? Tuntuu naivilta lähteä joskus mukaan."

Ei uskalleta lähteä avoimesti tilanteisiin. Lyödään jutut etukäteen lukkoon ja päätetään etukäteen mitä tehdään, silleen byrokraattisesti kunnioittavasti nuoleskellen . Oothan sä sen kokenut, turha mun on sitä sulle selittää.

"Niin, niin"

Toiset tekee järjellä, toiset tunteella. Järki on sitä että lauseisiin kuuluu oikeisiin kohtiin pilkut ja piste.

"Pilkkuja ei kuulu biiseissä."

Te olette menossa kiertueelle. Miten treenit ovat menneet?

"Tänään alkoi kulkemaan. Nyt me tehdään parin viikon pyörähdys ja kesällä ainakin Juhannus ja Provinssirock. Heinäkuun alussa lopetetaan."

Sä heitit keikan Washingtonissa, Stefan Lindforsin näyttelyn avajaisissa. Stefan on aika mieletön tyyppi.

"Sillä on kauhea energia. Se on ihan omanlaisensa tapaus, suhteellisen itsevarma henkilö."

Levyn kansi on helvetin hieno. Vihdoin hyönteinen tuupattiin messiin. Ja syvä, verenpunainen tausta on vaikuttava.

"Mä olen itse erittäin tyytyväinen siihen. Mä tykkäsin jo Jäätyneiden laulujen kannesta, mutta tää on kokonaisuudessaan onnistuneempi, kaikki osa -alueet ovat hallussa. Oli kauheeta suhrausta vääntää kantta Kansas City -Helsinki akselilla ja lähetellä kuvia tietoverkkoja pitkin."

Steffe taitaa olla Grafiikan Kreivi. Rokin Kreiviä mä nimitin svengitikkariksi. Luciferiksi lastenlaulun ja lorun sisällä.

"Se on sellanen Gary Glitter I'm the Leader of the Gang juttu itse -ironialla maustettuna."

Miespaholaisessa on naurua, kauhua ja fiilis että synnin palkka on joko hiv tai kuolema.

"Onhan se aika koominen ja vakava samassa paketissa. Jos sen pystyy näkemään sen kanssa pystyy elämään."

Lokki ja Lastenlaulu ovat mun suosikkeja, klassisia, suuria melodioita ja käpertymistä talviunille karhun kainaloon. Enkö voisi lentää lailla lokin uuden ruotsin laivan peräaallokkoon, etsiskellä jämiä. Aalloilla seilaava lähiövankila ja lokki vapauden kuvina, ja niillä ei ole muuta yhteistä kuin valkoinen väri. Jos ihminen on eläin niin tossa biisissä on sopusointua eläimellisen puolen kanssa. Mikä se oli se Sielun Veljien englanninkielinen levy?

"Softwood Music. Mushroom Moon. Se oli sellainen kausi kun mä vietin aikaani Lontoossa ja Intiassa. Syy biisien tekemiseen oli spontaani oleskeleminen englanninkielisessä ympäristössä eikä hinku kansainvälisille markkinoille. Orma harrasti samaan aikaan flamencoa ja musiikit kohtasivat jännästi, flamencohan on tullut jostain Intiasta arabien kautta. Siltä levyltä löytyy suurempi yhteys. Meidän piti tehdä rocklevy, muttei siitä tullut sellasta. Varmaan levyihin vaikuttaa se miten himassa harrastettiin musiikkia ja se, että itse on soittanut klassista musiikkia."

Sä soitat selloa taas levyllä.

"Mä kaivoin sen pitkästä aikaa naftaliinista ja soitan sitä Rakkauden tilassa ja Kriisissä. Mä en ole koskaan osannut kuulua mihinkään tietynlaista musiikkia diggailevaan musiikkijengiin. Mä olen pitänyt klassisesta musiikista ja reggaesta helvetisti, purkkapopista aikoinaan ennenkuin punk tuli. Progekausikin oli siinä jossain välissä. Mä olin hirveä Genesis fani. Selling England by the Pound kuului ehdottomiin suosikkeihin. Talking Headsit tuli ja new yorkilainen, rappaava Last Poets. Sielun Veljien aikaan kolisi Bad Brains. Tom Waits on ollut suuri diggailukohde. Mä olen kuullut ja diggaillut helvetisti erilaista musaa. Yhdessä vaiheessa mä sekosin täysin intialaiseen leffamusaan, mahtaviin viuluriffeihin. Elokuvamusiikki on sikäläistä poppia."

Kuunteletsä vielä klassista?

"En, en oikeastaan. Se kausi loppui kun mä lopetin klassisen soittamisen. Mä en ole ikinä oppinut kuuntelemaan klassista musaa."

Mun täytyy puffata sulle Claude Debussya. Siinä kuulee valon ja varjojen leikkiä, impressionistisia luontokuvia aivan uskomattomissa hetken illuusioissa kellumista. Mä uskon että sä pitäisit siitä. Kokeile joskus.

"Mä saattaisin hyvinkin friikata johonkin tollaseen. Tuli mieleen kun mä olin viime kesänä Juhlaviikoilla kuuntelemassa sellaista English Concert nimistä orkesteria, kamaribändiä mikä soitti Purcellia pienen kuoron kanssa. Ne soittivat jonkun barokkioopperan konserttiversiona Temppeliaukion kirkossa. Purcellin musiikista tuli mieleen, että brittipop on kaikki tästä lähtöisin. Kaikki ne melodiat ja harmoniat on käytetty Beatleseilla ja Oasis hyödyntää niitä tänä päivänä. Onkohan Paul McCartney ollut Purcell friikki. Se on englantilaista musiikkia 1600 luvulta, ihan poppimelodioita. Silloin kun mä harrastin asiaa mä koin Shostakovitsin omakseni."

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi