1970-luvulla tehtiin kuulemma tämänsuuntaista musiikkia. Silloin ottodonnerit ja toniedelmannit sekoittivat aikansa popin, jazzin ja runot ja onnistuivat omituisesti.
Omituisempaa on se, että tällaista musiikkia itse asiassa on tehty Suomessa koko ajan. Liekki kuulostaa vähän Pekka Strengiltä ja samaan aikaan kuitenkin uuden rohkealta. Miksi Liekki sitten polttaa niin kivasti juuri nyt? En tiedä.
Mutta Liekin akateemisenboheemi lyyrisyys on häkellyttävän melodista, suorasukaista ja aseistariisuvaa. Keulahahmo Jansku on Suomen Nilsson ja Bacharach.
