Bacchus på Backen

Ruutanan korttelissa Kasarmikadulla sijaitsevassa liikehuoneistossa on toiminut pitkä liuta anniskelupaikkoja 1800-luvun lopusta saakka. Tässä edesmenneen Jump Inninkin aikoinaan majoittaneessa parissakymmenessä neliössä viime syksystä saakka operoinut Bacchus på Backen tarjoaa turhaa hifistelyä karttaville viininystäville relat puitteet iloiseen iltaan. Viinilista on valitettavan suppea eikä tarjoa lukuisten kirjoitusvirheiden lisäksi suuria yllätyksiä. Listan viidestä punkusta löytyvät Wyndham Estate Bin 555 Shiraz (42 e), Jacob’s Creek Shiraz (28 e) sekä kaksi eri Casillero del Diabloa (30 e ja 32 e) eivät juuri eksoottisuudellaan enofiilistä erektiota aiheuta, vaikka kelpo arkibrenkkuja ovatkin. Valkkaripuoli noudattelee samoja linjoja, ja Mummin (62 e) valinta ainoaksi samppanjaksi on jo hiukan masentavaa. Todelliset herkut löytyvätkin listan ulkopuolelta, hintojen tosin paukkuessa aivan eri lukemiin. Pullollinen Pontet Canetia kustantaa jo 110 euroa. Kalustus on kalsea kuin työsiirtolan tupakeittiö, mutta Bacchuksen viehätys piileekin henkilökunnan lungissa asenteessa, eikä verttikivimäisessä sisustuksessa. Erehdyttävästi Jude Lawta muistuttava omistaja Casimir Reincke naurattaa seurueen daameja parannellessaan pitkäksi venähtäneen edellisen illan krapulaansa sadan euron Margauxilla, paikalle tunnin myöhässä saapastelleen kokin pähkäillessä mitä nälkäiselle väelle taikoisi. Mäiskeet ovat tiistai-illan kotiruuaksi ok, mutta mitään elaation aihetta on turha odottaa. Ranchsalaatti on hukuttautunut etikkaan, kanan kylkiäisenä saapuva risotto maistuu Uncle Ben’siltä, oliivit taas ehdalta Eldoradolta. Edes sapuskojen tuottama pettymys ei kuitenkaan onnistu ryssimään paikan ja erityisesti sen henkilökunnan rakentamaa loistavaa pössistä. Täältä poistut iloisessa humalassa.