Lounaspaikan valinta Helsingissä aiheuttaa kulinaristisesti orientoituneelle melkoista päänvaivaa. Kaupungin lounastarjonta on nimittäin melko heikolla tasolla, ainakin mikäli mielii lounassetelillä ja pikkuhiluilla selvitä. Löydettyäni Korkeavuorenkadun Bistron kuukausi sitten, ei tämä kysymys ole vaivannut enää pikku päätäni. Niin ylivoimaisesti Bistro nimittäin pyyhkii pöytiä saman hintaluokan muulla tarjonnalla. Vai miltä teistä kuulostaa laadukas alkusalaatti, nieriää ja kukkakaalipyrettä tai herkkutatti-tryffelirisottoa sekä kahvi kympillä? Kyllä, kymmenellä eurolla.
Löydettyäni itseni kahdeksatta kertaa kahden viikon sisään Bistrosta lounaalta, on korkea aika testata ravintolan iltaominaisuudet. Pöytävaraus perjantai-illaksi ja soitto seuralaiselle. Täytyy myöntää, että odotukseni ovat melko korkealla istuutuessamme pöytään. Alkupaloiksi tilaamamme antipastolautanen (12,50 e) ja härkäcarpaccio (10,50 e) ovat molemmat erittäin onnistuneita annoksia, joskin carpaccio vie selkeän erävoiton. Pääruoat ovatkin sitten puhdasta juhlaa. Sekä seuralaiseni Lavarello Classico (salviavoissa paistettua siikaa, tomaattia, pinaattia, taggiasca-oliiveja, ja vaniljalla maustettu kurpitsapyretä, 22,50 e) sekä oma sipulipihvini (härän marmorifileetä, karamellisoitua sipulia, ankanmaksavoita, savustettua perunapyreetä ja vincottoa, 25 e) ovat juuri oikein paistettuja (mikä on yllättävän harvinaista Helsingissä) ja annokset harmonisesti rakennettuja.
Bistron viinilista koostuu pelkästään ranskalaisista ja italialaisista viineistä, mikä ei ainakaan meikäläistä nypi millään tavalla, hintakertoimen pyöriessä kolmen paikkeilla. Pullo Côte de Nuits -alueen Pinot Noiria irtoaa viidellä kympillä. Myös väkevät ovat maltillisesti hinnoitellut ja huolellisesti valitut, ja tarjoilijat tarinoivat mielellään aiheesta milloin kiireeltään ehtivät. Loppulasku kahden hengen alkupaloista, pääruuista, jälkkäreistä, kahveista, pullosta punkkua ja muutamista XO-konjakeista 190 euroa.
Kiitämme
- intohimoa
- antaumusta
Moitimme
- pientä sekoilua
