Ysibaari, Bahia, Liekki, Soda, Åbo ja Rafla muokkasivat Uudenmaankadusta sellaisen kuin se nykyisin tunnetaan, mutta U-katuilmiön ensitahdit löi kuubalainen ravintola Havanna, joka onkin jäänyt kaihertamaan monen punavuorelaisen mieltä. Kuvaillapa sitä nostalgian täyttämää iloa, jolla huomasin kotikulmilleni Eerikinkadulle auenneen alkuperäisen omistajan ja vielä samaa nimeä kantavan ravintolan.
Entisessä euroviisuhenkisessä homokaraokebarissa sijaitseva Havanna on melko simppelisti sisustettu; tahallisesti tai tahattomasti kitch. Johtuneeko siitä, että olemme ravintolan ainoat asiakkaat vai karibialaisesta ystävällisyydestä, mutta paikan isäntä rientää meitä jo ovelle vastaan. Espanjaa, englantia ja suomea sekaisin puhuva patrón kehuu mojitoijaan kaupungin parhaiksi ja lupaa jopa rahat takaisin jos jostain muualta saa parempaa. Kuinka tällaisesta tarjouksesta voisi kieltäytyä?
Jääpaloja mojitolaseissa kilisytellen tutustumme ruokalistaan, joka vaikuttaa melko arkiselta ja erittäin havannalaiselta. Perinteiset kuubalaisherkut croquetaseista ropa viejaan löytyvät menusta. Harmiksemme listalla mainittua hummeria ei kuitenkaan ole saatavilla. Tilaamme alkupalaksi paistettua maniokkia (5 e) sekä liha-, kana-, kala- ja kasvistäytteisiä croquetaseja (5 e). Alkupala-annokset ovat reilun kokoisia ja maistuvia, mutta kaipaisivat seurakseen kastiketta.
Alkupalojen jälkeen pöytään kannetaan riisiä kanan kanssa (12 e), kuubalaisia lihapullia (12 e) sekä lisukkeeksi tummia papuja (5 e). Taas kerran autenttisuuspisteet ovat täysissä, mutta edes lisäkepavut eivät riitä kostuttamaan hiukan kuivahkoa ruokaa.
Tyhjässä ravintolassa ruokaillessa on hauska seurata ulko-ovesta alakertaan katkeamatta soljuvaa nuorten naisten letkaa. Asiasta tiedustellessa selviää, että siellä järjestetään tanssitunteja. Viikonloppuiltaisin ravintolasalin pöydät siirretään sivuun ja viikolla hiotut latinolanteiden liikkeet pääsevät oikeuksiinsa.
Kiitämme
- palvelua
- hinta-laatusuhdetta
Moitimme
- hitautta
- kastikkeiden vähyyttä
