Kun vihjailusta tulee tapa
Epäsuora vihjailu on parisuhteen hiljaista kieltä, jossa piilotetaan omat toiveet vihjailujen taakse: “Olispa kiva, jos joskus vietäis roskat” tai “Naapurin Pekka vei taas vaimonsa viikonloppulomalle.”
Kumppanin voi olla vaikea saada kiinni vihjailuista ja samalla sinä petyt, kun kumppani ei taaskaan tajua. Ja pian kumpikin on väsynyt: sinä vihjailemiseen, toinen arvailemiseen.
LUE MYÖS: “Kaikki hyvin, ei hätää” – 5 tapaa, joilla tunne-etäinen lapsuus näkyy aikuisuudessa
Miksi vihjailemme, emmekä puhu
Usein vihjailu ei synny ilkeydestä vaan pelosta. Pelosta tulla torjutuksi, kuulostaa vaativalta tai herättää riitaa.
On helpompaa heittää “no ei mitään” kuin sanoa “tarvitsen apua”. Mutta jokainen nielemäsi tarve jää jonnekin kehoon asumaan ja kasvaa pikkuhiljaa etäisyydeksi teidän väliinne.
Kun vihjailu muuttuu vallaksi
“Dry begging” on ilmiö, jossa vihjailusta tulee manipulointia. Et pyydä suoraan, mutta odotat toisen lukevan rivien välistä ja syyllistät, jos ei lue.
Se on tapa testata: rakastatko sä mua tarpeeksi, että tajuisit tän ilman että sanon? Mutta rakkaus ei ole arvauspeli. Kukaan ei jaksa loputtomasti lukea toisen mielentiloja kuin arvoituksia.
Toinen ei ole ajatustenlukija
Vihjailu voi tuntua turvallisemmalta kuin suora pyyntö, mutta se on kuin yrittäisi rakentaa suhdetta huumorilla, jota vain toinen ymmärtää.
Kun mitään ei sanota ääneen, pettymys jää ilmaan leijumaan.Toinen joutuu jatkuvasti pohtimaan “mitä se tällä kertaa tarkoitti?” ja lopulta suhde pyörii jatkuvan tulkinnan ympärillä.
LUE MYÖS: Lopeta suhteen sabotoiminen – nämä 6 tapaa tappaa suhteen hiljalleen
Rehellisyys on läheisyyden kovin valuutta
Sano suoraan. Ei siksi, että se olisi helppoa, vaan koska se on ainoa tapa tulla oikeasti nähdyksi.
Kun pyydät rehellisesti, annat toiselle mahdollisuuden vastata arvailun sijaan. “Voisitko sä tänään hoitaa tiskit?” on paljon lempeämpää kuin “ei mitään, mä teen kuitenkin.”
Lähde: Verywell Mind
