Tunne-etäinen lapsuus ei välttämättä tarkoita väkivaltaa, huutoa tai laiminlyöntiä. Se voi olla myös hiljaista kylmyyttä, jossa tunteet jäivät ilman nimeä ja katseet ilman kosketusta.
Näillä viidellä tavalla tunne-etäinen lapsuus voi näkyä elämässäsi yhä.
1. Läheisyys tuntuu hyvältä – kunnes se alkaa ahdistaa
Tunne-etäisesti kasvaneelle läheisyys on usein ristiriitaista valuuttaa. Kaipaa syliä, mutta ei osaa olla siinä. Ihmissuhteissa tämä näkyy vetäytymisenä juuri silloin, kun toinen tulee lähelle.
Ei siksi, ettei haluaisi rakkautta, vaan siksi, ettei ole koskaan oppinut olemaan turvassa sen sisällä.
LUE MYÖS: Oletko perheesi musta lammas vai vain se, joka näkee asiat selvimmin?
2. Et osaa sanoa, mitä tarvitset – mutta loukkaannut, kun sitä ei huomata
Tunne-etäinen lapsuus opettaa lukemaan muiden tarpeita, mutta ei omia. Siksi aikuisuudessa moni toimii tulkkina toisten tunteille, muttei omilleen.
Pyytämisen sijaan odottaa, että toinen huomaa. Ja kun ei huomaa, vetäytyy hiljaa usein vakuuttuneena siitä, ettei ansaitse enempää.
3. Tarvitset hyväksyntää, etkä siedä sen puutetta
Jos lapsuudessa ei saanut tulla nähdyksi omana itsenään, etsii aikuisena jatkuvasti todisteita siitä, että kelpaa ja on riittävä.
Siksi pienikin torjunta, unohtunut viesti tai kylmä sävy osuu suoraan ytimeen. Ei siksi, että olisi herkkä, vaan siksi, että lapsuudessa oppi olemaan varuillaan: rakkaus piti ansaita.
4. Olet itsenäinen – mutta joskus yksinäinenkin
Moni tunne-etäisesti kasvanut on mestari pärjäämisessä. Ei pyydä apua, ei nojaa kehenkään, koska lapsena oppi, että on helpompaa selvitä yksin kuin odottaa turhaan.
Se tekee aikuisuudessa vahvaksi, mutta myös väsyneeksi. Kukaan ei voi tukea, jos ei näe, että sinäkin joskus tarvitset sitä.
LUE MYÖS: Miksi käyttäydymme vanhempiemme seurassa kuin lapset?
5. Haluat rakkautta, mutta et usko siihen ihan kokonaan
Rakkaus tuntuu tutulta vain, jos siinä on vähän epävarmuutta. Liian turvallinen suhde voi jopa tuntua tylsältä.
Mutta todellisuudessa se, mitä kaipaat, ei ole draamaa, vaan rauhaa, jonka äärelle on vaikea pysähtyä, kun siihen ei ole tottunut.
Ehkä tunne-etäinen lapsuus ei rikkonut sinua, mutta se teki sinusta varovaisen
Ja varovaisuus on joskus vaikeinta rakkaudessa. Silti on mahdollista oppia uudelleen: näyttämään, pyytämään ja päästämään lähelle.
Ei siksi, että olisi mikään pakko, vaan siksi, että niin saa tehdä.