Kaikki alkaa pienestä, terävästä tavusta: ex.
Sanasta, jonka jokainen suomalainen osaa taivuttaa – “mun exä”, “sen eksä”, “ex-mies” – vaikka harva tietää, mistä sana on peräisin.
Lue myös: Vasenkätisen check-lista: 5 asiaa, joita oikeakätiset eivät tajua
Lyhenne ex tulee latinan sanasta ex, joka tarkoittaa “pois, entinen, ulkopuolinen, ei enää osa jotakin”. Sana kulki englannin kautta jokapäiväiseen puheeseen ja rantautui Suomeen 1900-luvulla ja jäi kieleemme kuin itsestään.
Meillä se vaihtuu leikitteleviin muotoihin: ex, eksä, exä.
Lyhyt, napakka ja vähän ilkikurinen etuliite – ja täydellisen kuvaava: entinen.
Mutta ex ei ole ainoa sana, joka elää arjessamme kuin naapurin koira – kaikkien tuntema, mutta kenenkään oikeasti tuntematta.
Suomen kielessä pyörii kymmeniä sanoja ja lyhenteitä, joita kaikki käyttävät, mutta joiden taustasta useimmat eivät tiedä mitään. Tässä muutamia niistä: sanoja, jotka ovat joka suussa, mutta joiden alkuperä on monelle täydellinen yllätys.
1. Lafka
Käytämme sanaa “lafka” yrityksestä, kuppilasta tai työpaikasta.
Moni luulee sitä slangiksi, mutta todellisuudessa se tulee venäjän sanasta лавка (lavka), joka tarkoittaa “kauppaa, tiskiä, kojua”.
Sanalla on siis pidempi historia itäisessä kaupanpidossa kuin Helsingin hipstereillä.
2. Kundi ja mimmi
Sanat ovat niin Helsingin slangia kuin olla voi, mutta niiden juuret vievät Ruotsiin.
Kund = “palvelija, poika”
Mimma = “tyttö, nainen”
Näistä muotoutuivat suomalaiset kundi ja mimmi, jotka vakiintuivat 1900-luvun alussa.
Ruotsalaiset eivät käyttäisi näitä enää – mutta me käytämme ylpeänä.
3. Skarri / skannata
Moni ajattelee, että “skannata” tulee englannin scan, mutta suomeen sana tuli alun perin ruotsin kautta jo ennen kopiolaitteita.
Ruotsin skanna juontuu latinan sanasta scandere, “tutkia, tarkastella”.
Eli ennen kuin skannasimme dokumentteja, skannasimme maisemaa – kielihistoriallisesti siis.
4. Fundeerata
Kuulostaa hassun kansanomaiselta, mutta juuret ovat syvällä ranskassa ja saksan kielessä.
Fondera → fundera → fundeerata
Ja lopputulos: suomalainen mietiskelijä fundeeraa aina vähän enemmän kuin tavallinen ajattelija.
Lue myös: Tutkimus: Englannin kieli elää ja muuttuu sukupolvien mukana
5. Broileri (poliittisessa merkityksessä)
Kun sanomme, että joku poliitikko on broileri, harva muistaa, että sana tuli 1980–1990-luvuilla eduskuntakeskusteluista:
politiikkaan kasvatettu kuin kana tehotuotannossa → poliittinen broileri.
Slangiksi sana juurtui vasta myöhemmin.
6. Bileet
Moni luulee sanaa lainasanaksi englannista, mutta bileet tulevat stadin slangista, jossa sana bile tarkoitti alun perin hauskanpitoa.
Englannin party ei liity asiaan lainkaan – me juhlimme ihan omasta puolestamme.
7. Fiilis / fiilistellä
Kyllä, tämä on englannista (feeling), mutta väliin mahtui ruotsin feelis ja stadin slangin fiilari.
Vasta niistä tuli meidän fiilis, jonka voi jakaa, menettää, löytää tai pilata.
Miksi käytämme sanoja tietämättä niiden alkuperää?
Yllättävä totuus on se, että arkikieli toimii tunteella, ei historiatiedolla.
Kun sana kuulostaa oikealta, se jää, toistuu ja vakiintuu käyttöön.
Sanojen alkuperä ei ole meille arkisia faktoja vaan hiljaista kulttuuriperintöä. Jokainen puhuu sitä, mitä kuulee, ja sanat matkustavat sukupolvelta toiselle kuin lauseet, joita kukaan ei enää muista oppineensa.
