En tiedä mitään ikävämpää kuin tyhjässä ravintolassa aterioimisen. Sateinen maanantai-ilta ei anna armoa Säästöpankinrannan kivikolossissa majailevalle Graniittilinnalle. Saapuessani alkuillasta paikalle, on salissa yksi naisseurue, joka sekin on juuri lähdössä pois. Illan aikana vain muutama pöytä täyttyy ja henkilökunta keskittyy seuraavan päivän valmisteluihin huudellen toisilleen pitkin poikin salia. Perusvirhe.
Hakaniemi-Kallio-Sörnäinen -akseli ei ole ylpeillyt laadukkailla ruokapaikoilla. Graniittilinna on luotu AY -pomojen fiilistelypaikaksi, taktisena sijaintinaan työväenyhdistyksen talo. Eihän proletariaatin johtokaan sentään enää kansankuppiloissa istu. HTY:n entinen voimistelusali on saatu mukavan tunnelmalliseksi käyttämällä tummaa puuta, suuria ikkunapintoja ja burgundinpunaisia tekstiilejä. Myös looshipöydät tekevät paluutaan ravintolasisustukseen.
Hakaniemen hallin antimien käyttäminen luo hyvän jengan Graniittilinnan listalle, sillä turhan usein (lähes aina) ravintoloiden ruokalistat noudattelevat suurtukkureiden tarjontaa. Tätä voisi kutsua stadilaiseksi lähiruuaksi. Valikoin pääruuaksi Reinin lihan tuottamaa karitsankaretta. Liha on hyvin valmistettua ja mehevän mureaa. Lisäkkeenä oleva chorizomakkarahöystö tuo mukavan terävän paprikaisen säväyksen annokseen. Koska on vielä parsakausi, on toisena lisäkkeenä vihreää parsaa, jonka tosin lisäke ja tuhti kastike peittoaa 6-0. Ruokalistalle on nostettu myös näkyvästi viinisuositukset, jotka ovat pääsääntöisesti hyvin toimivia – tosin melko varman päälle tehtyjä.
Fiilikseksi Graniittilinnasta jää, että se kaipaisi toimintaansa pientä lisäinnostusta – ehkä hieman lisää rohkeutta. Profiloituminen laadukkaiden pientuottajien käyttäjinä voisi olla yksi keino. Paikka ja miljöö ovat kunnossa, asiakkaita kaivattaisiin lisää.
Kiitämme
- Hallin antimien käyttöä
- Tunnelmallista miljöötä
Moitimme
- Asiakkaan huomioiminen
- Rohkeampaa linjanvetoa
