Tiede väittää, että ihmiset ovat luonnostaan yllättävän uskollisia – samaa tasoa kuin mangustit ja majavat.
Mutta mitä yksiavioisuus oikeastaan tarkoittaa aikana, jolloin uskollisuus mitataan sydänemojien ja Tinderin pyyhkäisyjen määrällä?
Me olemme yllättävän uskollisia eläimiä
Cambridgen yliopiston tutkijat laittoivat ihmislajin samalle viivalle muiden nisäkkäiden kanssa ja vertasivat lajien taipumusta yksiavioisuuteen.
Tulokset: ihmiset saivat 66 prosentin monogamialuvun, mikä nosti meidät hieman mangustien (60 %) ja selkeästi gorillojen (6 %) yläpuolelle – mutta jäimme majavista (73 %) ja Kalifornian hiirestä (100 %) jälkeen.
Toisin sanoen: olemme lajina paljon uskollisempia kuin haluamme myöntää.
LUE MYÖS: Aivojesi murrosikä kestää 30-vuotiaaksi – ehkä siksi aikuisuus tuntuu yhä harjoittelulta
Yksiavioisuutta – vai vain sosiaalista sopimusta?
Tutkijoiden mukaan kyse ei ole täydellisestä uskollisuudesta, vaan siitä, että ihmiset muodostavat parisidoksia, jotka kestävät ainakin “pesimäkauden” tai ihmiskielellä: tietyn elämänvaiheen.
Me rakastumme, sitoudumme, rakennamme yhteisen kodin ja ehkä perheen. Sitten joskus saatamme rakastua uudelleen ja toistamme kaiken alusta.
Yksiavioisuus siis ei tarkoita yhtä parisuhdetta koko elämän ajan, vaan sitä, että useimmat meistä haluavat olla yksiavioisia, ainakin kerrallaan.
Uskollisuus ei ole vain biologiaa – se on myös kulttuuria
Jos katsotaan puhtaasti eläintieteellisesti, ihmiset muistuttavat enemmän sosiaalista lajia kuin yksinäisiä pariutumiskoneita.
Toisin kuin gorillat, jotka elävät yhden johtajan haaremissa, tai delfiinit, jotka vaihtavat kumppania tilanteen mukaan, ihmiset muodostavat selkeitä pareja.
Kulttuuri kuitenkin muokkaa tätä taipumusta rajusti. Joissain kulttuureissa monogamia on moraalinen normi, toisissa taas käytännön sopimus ja jossain se on vain vaikea sovittaa yhteen Instagramin ja ihmisen uteliaisuuden kanssa.
LUE MYÖS: Tällainen musiikki rauhoittaa koiria tutkitusti
Olemmeko sittenkään niin erilaisia kuin eläimet?
Ehkä suurin oivallus ei ole se, että olemme “kuin mangustit”, vaan se, että meillä on tarve kuulua jollekin. Yksiavioisuus ei ole täydellisyyden mittari, vaan halu jakaa elämä jonkun kanssa, edes hetkeksi.
Ehkä juuri siksi ihmislaji on säilynyt hengissä: koska valitsemme toisemme, yhä uudelleen.
Lähde: BBC
