Astun arki-iltaisen tylyltä Runeberginkadulta suoraan surrealistiseen kitschmaailmaan. Lähes törmään pikkuruiseen thainaiseen ihmetellessäni vilkkuvaa tekobonsaipuuta, plasmanäytön vesiputousta ja seinältä hymyilevää Thaimaan kuningasparia. Thaikrääsän määrä on todellakin ylitsevuotava – keskikaljabaarin Bangkokissa täytyy näyttää tältä. Vaikka kello ei ole vielä kuuttakaan, on paikka jo täynnä ruokailijoita ja pöytää saa odotella hetken. Asiakkaiden määrä ennakoi hyvää keittiön suhteen; useimmissa etnisissä paikoissa, kun oluttuoppi on paras annos.
Ruokalista on pitkä kuin Siamin niemi, tavaraa löytyy joka lähtöön. Listan alussa ovat pakolliset päivällinen kahdelle ja kolmelle -suositukset, mutta selaamalla edemmäs löytyy mielenkiintoisempia ruokia. Käytettyjen raaka-aineiden osalta lista näyttää semi-autenttiselta – ymmärrettävästi Suomen oloissa kaikkia thaikeittiön aineksia on mahdotonta hankkia. Thaikulttuurissa ruokaa ladattaisiin pöytään iso satsi erilaisia lajeja kerralla, joista jokainen poimisi mieleistään. Tilaan alkuruuaksi kevätkääryleitä, jotka saapuvat huomattavasti pienempinä ja maukkaampina kuin ”kiinalaisversiot”, joita yleensä on tarjolla.
Pääruuaksi otan häränlihaa, vihreän chilin ja kookoksen kanssa. Jo muutaman suupalan jälkeen mukava hiki kihoaa otsalle – vihdoinkin etnistä jota ei ole suometettu! Seuraksi on pakko tilata sikäläinen Singha-olut, joka sopii mausteiselle ruualle erinomaisesti lievän makeutensa ja raikkautensa ansiosta.
Henkilökuntaa tulee ja menee, ajoittain näyttää jopa siltä, että keittiössä pidetään sukukokousta. Palvelu on ystävällistä – asiantuntevaksi tai ammattimaiseksi sitä tosin ei voi sanoa. Töölöläiset hakevat annoksia myös mukaansa, eikä sali tyhjene hetkeksikään koko ruokailun aikana. Erinomainen pikavisiitti Thaimaahan keskellä Stadia.
Kiitämme
- herkullista ruokaa
- edullista hintaa
Moitimme
- sisustusta
- wc –tiloja
