Lizzie Bordenin murhatapaus – 1800-luvun kuuluisin rikosmysteeri elää yhä Fall Riverissä

Lizzie Borden 1860 – 1927

Aivan tavallinen aamu 

Torstaina 4. elokuuta 1892 pariskunta Abby ja Andrew Borden, perheen palvelija Bridget “Maggie” Sullivan ja perheen ystävä John Morse söivät aamiaista perheen kodissa osoitteessa 92 Second Street, Fall River, Massachusetts.

Kello oli hieman seitsemän jälkeen aamulla. Aamiaisen jälkeen Morse ja Andrew siirtyivät oleskeluhuoneeseen, äitipuoli Abby alkoi siivota taloa, ja Bridget meni takapihalle oksentamaan – hän oli huonovointinen. Morse poistui talosta kello 8.45.

Lizzie, 32-vuotias perheen nuorempi tytär, söi kevyen aamiaisen vasta yhdeksän aikaan. Hän pyysi isäänsä postittamaan muutaman kirjeen, kun tämä lähtisi kaupungille asioille.

Yläkerrassa tapahtuu ensimmäinen murha

Kello 9.30 aikaan Abby nousi yläkertaan siivoamaan vierashuonetta. Bridget pesi ikkunoita ulkona talon edustalla. Tuon seuraavan tunnin aikana Abby Borden surmattiin. Tutkijat myöhemmin totesivat, että häntä oli isketty kirveellä 19 kertaa päähän ja niskaan. Ruumiin asento osoitti, että hyökkäys oli tullut takaapäin: hän oli kääntynyt sänkyä kohentaessaan, eikä todennäköisesti ehtinyt edes nähdä tappajaansa.

Andrew palaa kotiin – ja kuolema seuraa perässä

Kello 11 aikaan Andrew Borden palasi asioiltaan kantaen pientä pakettia. Hän ei saanut ulko-ovea auki, joten palvelija Bridget tuli päästämään hänet sisälle. Palvelija kertoi kuulleensa naurua yläkerrasta – yksityiskohta, josta tuli myöhemmin tärkeä todiste, sillä Abby makasi jo tuolloin kuolleena vierashuoneessa. Andrew istui hetkeksi ruokasaliin, ja Lizzie tuli paikalle. Hän kertoi isälleen, että “Abby oli saanut viestin sairaalta ystävältään ja lähtenyt katsomaan tätä.”

Poliisi ei myöhemmin löytänyt viestiä, eikä ketään sairasta ystävää koskaan tunnistettu.

Andrew siirtyi olohuoneen sohvalle lepäämään. Bridget meni yläkertaan omaan huoneeseensa levähtämään – ja talo hiljeni.

Seuraava ääni oli kirveen isku.

“Maggie, tule nopeasti! Joku on tappanut isän!”

Vain hetkiä myöhemmin Lizzie huusi palvelijalleen: “Maggie, tule heti alas! Joku on tappanut isän!” 

Bridget ryntäsi portaat alas ja löysi Andrew Bordenin makaamassa olohuoneen sohvalla, kasvot veressä, kallo murskattuna useilla iskuilla.

Lizzie juoksi ulos ja huusi naapuri Adelaide Churchillille:

“Mrs. Churchill, tulkaa heti – joku on tappanut isäni!”

Naapuri juoksi sisään, ja pian myös lääkäri tri Seabury Bowen kutsuttiin paikalle. Kun hän tarkisti isän ruumiin, Lizzie ehdotti, että joku menisi katsomaan, missä Abby oli. Bridget ja Mrs. Churchill nousivat portaita – ja jo puolivälissä näkivät Abbyn vierashuoneen lattialla, kasvot lattiaa vasten. Hän oli ollut kuolleena ainakin tunnin verran.

Lue myös: Eastern State Penitentiary – vankila, jossa historia ja aavetarinat kulkevat käsi kädessä

Poliisit tulevat ja tekevät virheitä

Pian talo täyttyi poliiseista, naapureista ja toimittajista.

Tutkinta alkoi sekavasti – viranomaiset eivät aluksi pitäneet Lizzietä epäiltynä, vaan jopa lohduttivat häntä ja antoivat rauhoittavaa lääkettä, mikä myöhemmin vaikeutti kuulusteluja. Poliisit kuitenkin huomasivat, että talon kaikki ovet oli sisältäpäin lukossa, eikä merkkejä murtautumisesta ollut. Bridgetin, Lizzien ja vainajien lisäksi talossa ei ollut ketään muita.

Ruumiit nostettiin keittiön pöydälle, jossa lääkärit suorittivat ruumiinavauksen saman iltapäivän aikana.

Pöydällä tehtiin myös ensimmäiset valokuvat ja piirrokset, jotka myöhemmin levisivät sanomalehtiin ja järkyttivät koko maata.

Lizzien alati muuttuva kertomus 

Kuulusteluissa Lizzie kertoi olleensa ladolla juuri ennen kuin löysi isänsä. Hän väitti etsineensä sieltä rautakappaleita ompelutöihin eli kalastuspainoja, ja syöneensä päärynöitä. Myöhemmin hän sanoi, ettei ollut kuullut mitään epätavallista, ja myöhemmin vielä, että oli ehkä kuullut jonkin äänen.
Kun poliisi John Fleet viittasi Abbyyn äitinä, Lizzie korjasi terävästi:
“Hän ei ole äitini — hän on äitipuoleni.”

Kertomusten vaihtelu ja kylmän rauhallinen olemus herättivät epäilykset.

Lue myös: Ristien kukkula Liettuassa – hiljaisen vastarinnan ja miljoonien rukousten symboli

Oikeudenkäynti ja eristetty loppuelämä

Vuotta myöhemmin Lizzie Bordenia vastaan nostettiin syyte molemmista murhista. Oikeudenkäynti oli aikansa mediatapaus: lehdet seurasivat jokaista lausetta ja piirsivät Lizziestä vuoroin hirviön, vuoroin väärinymmärretyn naisen.

Syyttäjän mukaan vain Lizzie saattoi tehdä murhat, koska kukaan muu ei ollut talossa. Puolustus kuitenkin korosti, että veritahroja ei löytynyt, eikä kellarista löydettyä kirvestä pystytty yksiselitteisesti yhdistämään rikokseen. Epäilyttävää oli, että Lizzie oli polttanut mekkonsa, mutta kertoi sen tahriintuneen maalista. 

Kesäkuussa 1893 valamiehistö julist Lizzien syyttömäksi. Lizzie vapautettiin ja palasi kotiin, mutta hänen elämänsä oli muuttunut vapauttavasta tuomiosta huolimatta lopullisesti. 

Lizzie muutti myöhemmin Fall Riverin hienostokaupunginosaan, missä hän eli varakkaana mutta eristettynä. Hän kuoli vuonna 1927, 67-vuotiaana, eikä koskaan puhunut julkisesti tapauksesta. Murhatalo jäi paikalleen ja toimii nykyään museona ja majatalona. Vierailijat voivat yhä astua siihen olohuoneeseen, jossa Andrew kuoli, ja siihen yläkerran vierashuoneeseen, jossa Abby tapettiin.

Lue myös: Lontoon Towerin karmivimmat ja kiehtovimmat arkeologiset löydöt – tällaisia asioita on löytynyt linnoituksen kätköistä

Elämyspelkoa hyvään hintaan

Fall Riverin talossa toimii nykyään museo, majatalo ja aaveturismin pyhiinvaelluskohde.

The Historic Lizzie Borden House -sivuston mukaan tämän vuoden Halloween on loppunmyyty, ja listalle voi ilmottautua jonottamaan jos paikkoja vapautuu. Vierailijat voivat osallistua päivittäisille kierroksille, joita järjestetään klo 10.00–16.00, tai iltaisin pidettäville kummituskierroksille, jotka vievät myös kaupungin muihin tunnetusti aavemaisiin kohteisiin.

Museossa on toimintaa ympäri vuoden ja kierroksille voi osallistua myös virtuaalisesti etänä. 

Talon kierros vie läpi kaikki huoneet – myös sen, jossa Abby Borden murhattiin, ja olohuoneeseen, jossa Andrew Borden kohtasi loppunsa.

Oppaat kertovat paitsi murhapäivän kulun, myös tarinat talon myöhemmistä vieraista, jotka ovat raportoineet outoja ääniä, liikkuvia varjoja ja lämmönvaihteluita.

Kellarikerros on varattu iltaisin aavejahdeille. Siellä voi nähdä paikan, josta rikkinäinen murhakirves löydettiin. Moni vannoo, että paikkaan on jäänyt rauhaton energia.