Kun palaat lapsuudenkotiin, siirryt ajassa taaksepäin
Se alkaa heti eteisessä. Äiti kysyy, miksi et ottanut villasukkia mukaan. Isä huokaisee, kun pysäköit väärin.
Ja yhtäkkiä huomaat, että olet taas se 15-vuotias, joka paiskoo ovia ja mutisee “ihan sama”, vaikka nykyään makselet laskusi, hoidat terapiassa traumojasi ja juot kahvisi mustana.
Asiantuntijoiden mukaan kyse ei ole taantumisesta, vaan kehon muistista. Kun palaamme vanhempiemme luo, vanhat roolit ja selviytymiskeinot aktivoituvat automaattisesti.
Keho tunnistaa paikan, jossa opimme miellyttämään, väistelemään konflikteja tai pitämään kulisseja yllä ja alkaa toistaa tuttua ohjelmaa.
LUE MYÖS: Aivojesi murrosikä kestää 30-vuotiaaksi – ehkä siksi aikuisuus tuntuu yhä harjoittelulta
Miksi koti vetää takaisin menneisyyteen?
Lapsuudenkoti on kuin aikakone, jossa mikään ei ole muuttunut. Sama keittiönpöytä, sama keskustelujen sävy, sama tapa, jolla äiti kysyy, onko sinulla “taas vähän kiire”.
Käyttäytymisemme muuttuu, koska olemme emotionaalisesti sidottuja siihen ympäristöön, jossa ensimmäiset haavamme syntyivät tai jossa vain opimme, että hiljaa oleminen oli turvallisinta.
Psykologit kutsuvat tätä assosiatiiviseksi regressioksi: tuttu tila ja tuttu dynamiikka herättävät vanhat reaktiot, vaikka mieli tietää, että olemme aikuisia.
Miten pysyä aikuisena, vaikka sisällä huutaa teini
Ensimmäinen keino on hyväksyä, että kotona saatat saada osaksesi kommentointia.
Jos tiedät, että isäsi kommentoi taas parisuhdettasi tai äitisi kyselee “onko työssäsi nyt tarpeeksi vakautta”, varaudu siihen. Kun odotat ärsyttäviä kommentteja, se ei yllätä.
Toinen keino on muistuttaa itseäsi tilanteen keskellä:
“Olen aikuinen, enkä tarvitse hyväksyntää tästä.”
“Voin lähteä tästä keskustelusta milloin haluan.”
Ja kolmas, ehkä tärkein, on luoda pieniä pakoreittejä. Hengähdystauko pihalla, kävelylenkki koiran kanssa tai tekstiviesti ystävälle voi palauttaa yhteyden siihen minään, joka et ole enää.
LUE MYÖS: Kävikö sinulla anoppiarpajaisissa hyvä flaksi? Katso 5 merkkiä
Rajat eivät ole kapinaa
Aikuisena sinulla on oikeus päättää, mistä puhut ja mistä et. Se ei ole epäkohteliaisuutta, vaan itsesuojelua. Jos keskustelu alkaa toistaa tuttua kaavaa (“koska sinä aina…”), voit yksinkertaisesti sanoa: “Tämä ei ole keskustelu, jonka haluan käydä juuri nyt.”
Suhde ei katkea, vaikka keskustelu päättyy.
Ole lempeä itsellesi ja ehkä vähän myös heille
Vanhemmat osaavat painaa nappuloita, koska he asensivat ne. Kun huomaat ylireagoivasi, älä tuomitse itseäsi. Et epäonnistunut aikuisena, sinussa vain heräsi lapsi, joka toimi niin kuin ennenkin.
Aina voi yrittää uudelleen. Ja ehkä, seuraavalla kerralla, jättää edes yhden perheriidan väliin.
Lähde: HuffPost
