Kun et halua olla liikaa
Oletko huomannut, että pyyntö jää usein kurkkuun? Et sano, että kaipaisit enemmän läheisyyttä, viestejä tai tukea, koska et halua kuulostaa vaativalta. “Ei se ole niin iso juttu”, sanot itsellesi, vaikka oikeasti se on.
Tämä on klassinen tapa, jolla ihminen alkaa hiljalleen kadottaa itsensä suhteessa. Pelko olla “liikaa” tekee meistä varovaisia. Me pienennämme itseämme, jotta toinen viihtyisi ja samalla viemme itseltämme tilan tulla nähdyksi sellaisena kuin olemme.
Hiljainen kompromissi, joka syö yhteyttä
Kun toinen ei koskaan tiedä, mitä oikeasti tarvitset, hän ei voi myöskään vastata siihen.
Syntyy paradoksi: mitä enemmän yrität olla helppo, sitä vaikeammaksi suhde muuttuu.
Parisuhteen hyvinvointi ei kuitenkaan riipu siitä, kuinka usein ollaan samaa mieltä – vaan siitä, uskalletaanko puhua eri mielipiteistä ja tarpeista avoimesti.
“Ei tarvitse mitään” on usein huomaamaton avunhuuto
Joskus hiljainen sopeutuminen alkaa jo lapsuudessa: on opetettu, että muiden tarpeet menevät omien edelle, että “liian tunteellinen” on huono asia.
Aikuisena tämä näkyy parisuhteessa kyvyttömyytenä pyytää tukea ja siinä, että pidät mykkäkoulua, kun toinen ei ymmärrä sinua ilman sanoja.
Totuus on, että mikään suhde ei kestä jatkuvaa arvausleikkiä. Rakkaus ei ole ajatustenlukua, vaan kommunikaatiota.
Kun opit sanomaan “tarvitsen”, suhde alkaa elää
Tarpeiden ilmaiseminen ei tee sinusta vaativaa, vaan inhimillisen. Se on tapa rakentaa yhteyttä, ei rikkoa sitä.
Sanominen voi silti pelottaa – etenkin, jos pelkäät torjuntaa tai vähättelyä. Mutta usein käy juuri päinvastoin: kun sanoitat tarpeesi rehellisesti, toinen saa mahdollisuuden vastata niihin ja tulla lähemmäs.
Voit aloittaa pienestä: “Olisi ihanaa, jos soittaisit työpäivän jälkeen.” tai “Minulle merkitsisi paljon, jos huomaisit, kun olen hiljainen.” Näin luot suhteen, jossa kumpikin saa olla omia itsejään.
Rakkaus ei kaipaa täydellisyyttä, vaan näkyvyyttä
Kun alat sanoa ääneen, mitä tarvitset, suhde muuttuu. Ei siksi, että toinen alkaisi lukea ajatuksiasi, vaan siksi, että hän näkee sinut. Sillä kukaan ei voi rakastaa sitä, mitä et uskalla näyttää.
Lopulta pelko olla “liikaa” on usein vain kaipuuta tulla kohdatuksi kokonaan. Ja kun uskallat tehdä sen, huomaat, ettei rakkaus kaadu rehellisyyteen, vaan kasvaa siitä.
Lähde: Psychology Today