Kuvittele olevasi näyttelijä, joka on lavalla viitenä iltana viikossa, kahdeksan tuntia kerralla. Kuvittele yleisö, joka huutelee, napsuttelee sormia, juoksuttaa ja muokkaa juonta jatkuvasti. Kuvittele, ettei kukaan taputa näytöksen päätteeksi. Huvittaisiko? Mikset harkitsisi uraa tarjoilijana?
Ravintolakoulu Perhon nuoret lupaukset ovat vastanneet kutsuun myöntävästi. Ramppikuumetta on selkeästi havaittavissa saapuessani ravintolaan rauhallisena arki-iltana. Salissa on koulunsa äskettäin aloittaneita. Tarjoilijapojan liikkeet ovat melko hermostuneita ja kädessä olevan kynänterää napsutellaan sisään ja ulos kiivaalla tahdilla. Perusasiat sujuvat kuitenkin mallikkaasti ja saan eteeni vettä, leipäkorin, sekä hieman myöhemmin maukkaita valkosipulioliiveja. Juoman valinnassa on hieman hässäkkää Perhon omien oluiden tunnistamisessa, jolloin sivutukea haetaan työskentelyä ohjaavilta esimiehiltä.
Valitsen listalta riistaviikkojen suosituksista villisianfileen hapankaalin kera ja juomaksi Perhon omaa kausiolutta, jolla juhlistetaan oman panimon 10-vuotista taivalta. Kuparin ruskeaan olueen on käytetty perinteisen ohramaltaan lisäksi hieman ruista ja olut on aika ronskisti humaloitu jättäen mukavan karhean jälkipuraisun. Ruuan saapumisessa kestää melko hyvä tovi, sillä myös keittiön puolella ovat opiskelijat töissä. Viivytys ei kuitenkaan ole liian pitkä ja ruuan laatu on kohdallaan. Hieman punertavaa filettä saattelee hyvä hapankaali sekä paistetut viipaleperunat – kunnon olutruokaa!
Kokonaisuutena ateriointi Perhossa on oikein kokemus ja nuorten ”näyttelijöiden” työskentelyä on hauska seurata aterioinnin lomassa. Pienet kämmitkin antaa anteeksi, kun ne paikataan palveluinnokkuudella.
Kiitämme
- innokasta nuorta henkilökuntaa
- hyvää ruokaa
Moitimme
- naulakkojen puutetta
- suppeaa viinilistaa
