Kaupungin parhaista thaikkumäiskeistä kiistellessä Villa Thai nousee monen suosikiksi – eikä aivan ansiotta. Paikka on tyylikäs, lista monipuolinen ja safka on perinteisesti ollut erinomaista. Ja kun vielä muistaa varausta tehdessä pyytää pöytää hoi polloi -puolesta erotetulta, tyynyillä vuoratulta korokkeelta, ovat lähtökohdat tunnelmalliseen iltaan loistavat. Oletukset olivatkin siis korkealla astellessamme eräänä lämpimänä huhtikuun iltana nälkäisenä kohti Bulevardia.
Ensimmäinen pettymys iski vastaan jo ovella, kun maître d’ ilmoitti tylysti, ettemme saisikaan viikkoa aikaisemmin varaamaamme pöytää korokkeelta, vaan meidän oli tyytyminen kusilukkarin paikkaan vessojen vierestä. Hetkellisesti Novaja Zemljan pakkaslukemiin laskenut tunnelma kohosi kuitenkin alkupalojen saapuessa. Kanavartaat pähkinäkastikkeessa (3,5/7 e), varraslajitelma (7,5/10 e) sekä kylmä Singha-olut sopivat yhteen kuin nenä pyllyyn, ja kookosmaito-kanakeitto Siiamin inkiväärillä (4/6 e) oli puhdasta gustraalista cunnilingusta kitarisoille. Sitruunaruoho-katkarapukeiton (5,5/7 e) mitäänsanomattomuus korostuikin tässä seurassa kiusallisella tavalla.
Vaikka Tom Yam -keitto oli ollut pettymys, saivat entréet pääruuat näyttämään siltä perheen vajaaälyiseltä pojalta, joka oli päässyt kapuamaan kellarista pirttiin luvatta. En tiedä mitä keittiössä oli päässyt tapahtumaan, mutta Kaffir-limetin ja sitruunaruohon kera paistettu kana (9/12 e) oli päästetty pahasti kuivumaan, kun taas hapanimeläkasvikset ja katkaravut (10,5/15 e)
osoittautuivat vetiseksi läjäksi. Ravintolan nimikkoruoassa, grillatussa ankassa “Villa Thai” (11/15 e) herkullista oli ainoastaan kastike, eikä sitäkään ollut montaa lusikallista.
Pohdimme poistuessamme pettyneinä pääkaupungin yöhön, lieneekö kyse yksittäisestä kyykähdyksestä vai pidempään jatkuneesta deekiksestä. Kummin tahansa, surkea esitys perinteisesti loistavalta paikalta.
Kiitämme
- sisustusta
- alkupaloja
Moitimme
- palvelua
- pääruokia
