Ei tämä ole mikään...
Ei tämä ole mikään kuolemansynti, mutta pakko tunnustaa kuitenkin.
Päätimme keväällä poikaystävän (ja "avomiehen") kanssa erota tarkoituksena "kokeilla uusia asioita ja tavata uusia ihmisiä". Ilmeisesti käsitin tämän vähän väärin ja vietin suhteellisen railakasta sinkkuelämää parin kuukauden ajan. Tuntui mukavalta olla sinkku taas ja tuli kyllä kokeiltua paljon uusia asioita.
Päätimme nyt kuitenkin palata yhteen ja rakkaani kertoi kuinka ei voinut harkitakaan kenenkään muun kanssa oloa. Itse valehtelin siinä tilanteessa samaa; miten olisinkaan voinut tuossa tilanteessa kertoa totuutta.
Asia jäi kaivelemaan mieltäni ja ajattelin kertoa nyt totuuden kullalleni. Pelottaa vaan että hän suuttuu ja lähtee itse teillensä kokeilemaan, kun minä olisin jo valmis sitoutumaan 6 vuoden seurustelun ja yhden lyhyen eron jälkeen.
16 kommenttia
Anonyymi
27.8.2005 12:35
Äijäs sano vaan sulle että et alkas turhia kyselee...kyl se on kuule käyny panemassa mut ei vaan kerro niinku et säkään! ;)
Anonyymi
27.8.2005 12:41
"valehtelin"
Missään tilanteessa ei tarvitse valehdella. Korkeintaan sopii vaieta, jos tilanne vaatii, ja ensimmäisessä sopivassa tilanteessa korjata vaikeneminen. Jos vaikeneminen alkuperäisessä kiperässä tilanteessa aiheuttaa vastauksen tivaamista, voit aina valita totuuden heti siinä tilanteessa.
"Pelottaa"
Lienee suurin yksittäinen syy suurimpaan osaan kaikista kurjuuden muodoista. Pelko on täysin turhaa. Varovaisuus ja varautuminen tulevaan on eri asioita, eikä niidenkään taustalle tarvita pelkoa.
Anonyymi
27.8.2005 13:42
eikö 6 vuotta seurustelua ole sitoutumista?
kerro ja ota vastaan se mitä tulee. kai haluat että miehesi tietää millaisen naisen kanssa elää, et kai itsekään haluaisi elää ihmisen kanssa joka antaa ymmärtää asioita toisella tavalla kun ne oikeasti on?
Anonyymi
27.8.2005 14:08
sitä saa mitä tilaa. horo
Anonyymi
27.8.2005 15:38
Tyhmästä päästä kärsii koko pariskunta. Luuletko ettei koskaan tule tilannetta, jossa jäät tavalla tai toisella kiinni?
Anonyymi
27.8.2005 17:57
Oma vika, senkin sika.
Anonyymi
27.8.2005 21:49
Sinuna en kertoisi. Kokeileminen on tehnyt sinulle hyvää ja nyt olet valmis palaamaan kultasi luokse ja sitoutumaan. Itselläni saman kaltaisia tuntemuksia joskus. En kertonut, parempi kaikille niin
Anonyymi
28.8.2005 01:40
Eilen 21:49 ", parempi kaikille niin"
Luulo vai tieto? Pelkkä idea ton tason valheessa elämisestä on mulle absurdin oksettava.
Jos mua petettäis ja pettäjä sen mulle kertois, ei mitään lopullista olis vielä tapahtunu. Sen jälkeenkin voi keskustella ja miettiä mitä nyt. On mahdollista, että kaikki muuttuis hyväks ja esimerkiks mun luottamus palautuis täydelliseks. Sen sijaan, jos pettäjä ei kertois ja saisin selville sen jostain muuta kautta, lähtisin varmasti suhteesta. En eläis kenenkään kanssa, joka tietoisesti estää mua elämästä todellisuudessa. En vaikka kuinka taivaanrantoja maalailen. Tai ehkä juuri siksi.
Tälläset asiat kannattaa selvittää jo aika alkuvaiheessa suhdetta. Jotta pettämisen jälkeen Tietäisi, onko parempi kertoa vai olla kertomatta.
Anonyymi
28.8.2005 03:39
LÄSKI!!!!!!!
Anonyymi
28.8.2005 06:09
WE WERE ON A BRAKE!!!
Anonyymi
28.8.2005 11:01
^Mä jo pelkäsin, että tää jää tulematta. :)
Anonyymi
28.8.2005 14:13
we were on a BREAK
Anonyymi
29.8.2005 02:39
Eilen 12:41
Kirjoitus Eilen 01:40 koskee valehtelun paskuutta. Sitä korostetaan pettämisvertauksella. Ja tunnustuksessa valehtelu tapahtuu suhteessa. Olis sen selkeemminkin voinu kirjottaa kyllä.
Mutta kun nyt pettämiseen tartuit, niin meinaatko, että on vahingollisempaa kertoa totuus sallituista suhteista kuin pettämisestä? Kertoisitko pettämisestä?
Lyhyesti vielä voisin tarkentaa käsitystäni valehtelusta parisuhteessa. Eli valehtelun omaista, toisin sanoen ei-jakamista, on kaiken sellaisen kertomatta jättäminen, joka kumppania kiinnostaa, tai mikä kumppania liikuttaa (hyvää tai paskaa). Poikkeuksen tekee asiat, joista kumppani on selkeästi imoittanut haluavansa olla tietämättä (esim edelliset kumppanit, pettäminen, 'kaikki paska' jne).
<3
Anonyymi
29.8.2005 07:38
Kerroin sitten eilen todellisen version poikaystävälleni ja voin sanoa että kannatti. Sanoi ettei se haittaa yhtään, sehän oli tauon tarkoitus. Hän vain ei itse pystynyt siihen, mutta se ei kuulemma tarkoita, että se olisi ollut kiellettyä multa. Pettää en koskaan henkilökohtaisesti pystyisi ja valehtelukin sujuu hieman heikosti.
Kiitos kommenteista (varsinkin mies 31 v), auttoivat vähän selvittämään päätä!
Anonyymi
29.8.2005 12:23
^Hienoa!
Anonyymi
11.9.2005 16:07
ajatella joku on hyötyny tästä paskaläpistä mitä tääl heitetään.
En itekkää olisi suuttunut tommosesta olittehan sopineet :)