En oo vieläkään...
En oo vieläkään päässy eräästä entisestä ylitse. Olen kihloissa ja ostanut yhteisen asunnon ja silti en vaan pysty unohtamaan. Tiedän että ajallaan kaikki selviää mutta vaivaa vaan mieltä usein.
En oo vieläkään päässy eräästä entisestä ylitse. Olen kihloissa ja ostanut yhteisen asunnon ja silti en vaan pysty unohtamaan. Tiedän että ajallaan kaikki selviää mutta vaivaa vaan mieltä usein.
11 kommenttia
Anonyymi
20.9.2005 18:33
näinpä...sama ongelma varmaan miljoonalla suomalaisella.
Anonyymi
20.9.2005 18:33
Tiedän fiiliksen. Itsekin ajattelen entistä aika usein vaikka siitä on jo viisi vuotta. Lisäksi jätän kaikki uudet tyttöystävät melko nopeasti, koska en pysty unohtamaan entistä.
Anonyymi
21.9.2005 07:55
Varmaan 90% meistä ei ole päässyt sen ensimmäisen rakkauden yli = isä tai äiti. heidän ideaaliaanha me ollaan ensimmäisestä aikuisiän kumppanista etsitty, ja sitten siirrytty seuraavaan ja seuraavaan ... Ainoa pelastus on oppia katkaisemaan kierre ja nauttimaan htekestä tässä ja nyt.
Anonyymi
21.9.2005 10:43
Mä oon jotenki päässy yli kaikista naisista..siis en pysty enää saavuttamaan mitään suurta tunnetason sidettä. En oo tuntenu rakkautta, mustasukkaisuutta, pelkoa tai ahdistusta enää vuosiin ja koskaan en ole ollut onnellisempi tai ainakaan tyytyväisempi elämääni. Naisia asia ei näytä haittaavan vaikka olen siitä avoimesti kertonut ja parisuhteetkin ovat toimineet paremmin kuin koskaan. Heikkous (tai vahvuus) on sitoutumattomuus, vaihdan melko usein hetkellisesti paremmalta tuntuvaan suhteeseen. Yksi elämä elettävänä!
Anonyymi
21.9.2005 11:08
mies, 28 10:43
Melkein noin. Kaksi vuotta suuresta pitkästä rakkaudesta, joka lähti. Sattui paljon. Nyt käytännössä yli. Harvoin enää ajattelen. Ei rakkautta eikä ahdistusta. Iso osa tunteista kuollut. Sitoutumisella ei ole väliä. Silti olen onnellinen. Rauhallinen, tyytyväinen ja onnellisempi kuin koskaan. Kaikki on hyvin, kai...
Jotain kuoli sisällä silloin kun menetin sen, jota eniten olin rakastanut. Ehkä hyvä niin. Sen mukana, että lakkasin haluamasta välittää, sain rauhan. Oikein vai väärin, sitä en tiedä.
Anonyymi
21.9.2005 14:35
Tän nimi on kasvu aikuiseksi.
Anonyymi
22.9.2005 00:04
mies, 29 v
Tänään 11:08
jep, aikalailla sama juttu. Ei kannata antaa enempää kuin on itse valmis menettämään.
Anonyymi
22.9.2005 13:30
mies, 25 v 20.9.2005 18:33: Unohda mut nyt jo vihdoin Ville. Mua ei kiinnosta.
Anonyymi
22.9.2005 18:28
Ja mikähän se eräs entinen on...?
Vai luinko liian huolimattomasti???
Anonyymi
24.9.2005 02:48
Hittoako tuota valittamaan. Asiat rehellisesti selväksi exän ja itses kanssa. Joko haluat asua nykyises kanssa tai et. Itseäs tuossa vain huijaa.
Anonyymi
30.9.2005 11:23
Todennäköisesti se exäkin miettii sinusta ihan samoin. Otappa siis reippaasti yhteyttä vain - kerran täällä vaan eletään. Oma isäni heivasi 60 vuotiaana 20 vuotta katselemansa avon ja meni reippain mielin naimisiin nuoruusvuosien ihastuksensa kanssa. Respect.