Noh, ei tuo kuolemaksi toivottavasti ole. Suurin osa meistä jossain elämänvaiheessa tekee tuota, jotkut koko elämänsä. Oikeastaan voit olla ylpeä itsestäsi, kun myönnät tämän ongelman. Osa meistä on suhteessa jonka tietää olevan toivoton, mutta ei tee mitää, koska ajattelee, että sekin on niin toivotonta.
Sitä se yksinjäämisen pelko teettää! Oletko koskaan kuullut että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Väärien ihmisten kanssa seukkaaminen satuttaa paljon enemmän kuin yksin olo. Näin olen todennut sillä olen kärsinyt itsekin tuosta ongelmasta. Mutta peloistaan ei pääse ellei niitä kohtaa, niin minä olen tehnyt. Tein kuten mies43 sanoi eli olen opetellut. Kaikkeen oppii ja tottuu. Nosta vaan reippaasti sinäkin rima korkeammelle ja unohda oma epätoivosi ja unohda epätoivoiset luuserimiehet. Voit toki saada paljon parempaakin jos uskallat sitä lähteä havittelemaan.
Sinä olet jo ensimmäisen askeleen ottanut eli myöntänyt ongelmasi. Nyt kun vielä kohtaat pelkosi niin eiköhän se siitä!
sama ongelma oli mulla ja nyt treenaan sitä yksinoloa..jo helmikuusta asti ollu sinkkuna ja nään asiat ihan erilailla nyt sinkkuna ku ei tartte roikkuu väkisin jossain ihmisessä..pystyn jo hengittää ja nauttii elämästä.elämä on ihanaa ja se oikea tulee vielä joskus kohdalle..sitä odotellessa.. :)
Olet läheisriippuvainen! Hakeudu hoitoon ennen kuin käy huonosti. Päädyt esim. suhteeseen jossa sinua pahoinpidellään fyysisesti.
Tällä hetkellä yksinjäämisen pelkosi sallii sinua pahoinpideltävän henkisesti!
12 kommenttia
Anonyymi
18.9.2005 09:58
omg, wtf, lol
Anonyymi
18.9.2005 10:17
Miksi et päädy toiveikkaisiin ihmissuhteisiin?
Anonyymi
18.9.2005 12:12
ota nyt vain se vaasankadun herra..
Anonyymi
18.9.2005 13:28
Noh, ei tuo kuolemaksi toivottavasti ole. Suurin osa meistä jossain elämänvaiheessa tekee tuota, jotkut koko elämänsä. Oikeastaan voit olla ylpeä itsestäsi, kun myönnät tämän ongelman. Osa meistä on suhteessa jonka tietää olevan toivoton, mutta ei tee mitää, koska ajattelee, että sekin on niin toivotonta.
Anonyymi
19.9.2005 13:01
tuttu tunne
Anonyymi
19.9.2005 13:02
Opettele, kannattaa!
Anonyymi
20.9.2005 14:08
Ja nekö on sitten kivempia?
Anonyymi
20.9.2005 14:56
zzzzzZZZZZzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzZZZZZZZZZZZZZz
Anonyymi
20.9.2005 16:54
Sitä se yksinjäämisen pelko teettää! Oletko koskaan kuullut että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Väärien ihmisten kanssa seukkaaminen satuttaa paljon enemmän kuin yksin olo. Näin olen todennut sillä olen kärsinyt itsekin tuosta ongelmasta. Mutta peloistaan ei pääse ellei niitä kohtaa, niin minä olen tehnyt. Tein kuten mies43 sanoi eli olen opetellut. Kaikkeen oppii ja tottuu. Nosta vaan reippaasti sinäkin rima korkeammelle ja unohda oma epätoivosi ja unohda epätoivoiset luuserimiehet. Voit toki saada paljon parempaakin jos uskallat sitä lähteä havittelemaan.
Sinä olet jo ensimmäisen askeleen ottanut eli myöntänyt ongelmasi. Nyt kun vielä kohtaat pelkosi niin eiköhän se siitä!
Anonyymi
22.9.2005 10:08
En osaa seurustella vaan päädyn aina epätoivoiseen sinkkuuteen.
Anonyymi
22.9.2005 22:02
nainen, 24 v
20.9.2005 16:54
sama ongelma oli mulla ja nyt treenaan sitä yksinoloa..jo helmikuusta asti ollu sinkkuna ja nään asiat ihan erilailla nyt sinkkuna ku ei tartte roikkuu väkisin jossain ihmisessä..pystyn jo hengittää ja nauttii elämästä.elämä on ihanaa ja se oikea tulee vielä joskus kohdalle..sitä odotellessa.. :)
Anonyymi
28.9.2005 15:12
Olet läheisriippuvainen! Hakeudu hoitoon ennen kuin käy huonosti. Päädyt esim. suhteeseen jossa sinua pahoinpidellään fyysisesti.
Tällä hetkellä yksinjäämisen pelkosi sallii sinua pahoinpideltävän henkisesti!