Kerran eräässä...

Kerran eräässä etelä-vantaalaisessa ravintolassa olimme lukiokavereiden kanssa pikkujouluissa. Häppäri kesti pari tuntia ja siinähän sitten täytyi kiskoa kaikki mikä vaan alas meni. Häppäri sitten loppui ja bändi aloitti.

Olimme syrjäisessä nurkkapöydässä kavereiden kanssa, kun joku siitä sitten sytytti jointin ja laittoi kiertämään. Itse oli niin humpussa jo siinä vaiheessa, etten edes huomannut koko asiaa ennen kuin se törkättiin suuhuni. En oikeastaan ajatellut sen kummemmin mitä se oli, vedin vain henkoset niin kuin normiröökistä silleen ihan kunnolla. Laitoin sätkän kiertoon ja samassa tunsin sen pamahtavan päähäni silleen oikein rytinällä!

Siinä vaiheessa myös mahani reagoi ja huolella tankatut häppäriviinat ja pikkujoulusnacksit lensivät kaaressa rinnuksilleni. Bändi soitti kovaa ja kaikki muut olivat keskittyneitä siihen jointtiin, niin kukaan edes siitä pöydästä ei edes huomannut tapahtumaa (olen jälkikäteen kysellyt). Siitä sitten rinnuksia peitellen hoiperrellen vessaan ja koppiin ihmettelemään tapahtunutta, kuuppa ihan sekaisin.

Seuraavaksi päätin ottaa nokkaunet siinä kusisella lattialla, koska olin niin sekaisin (loistoidea). Siitä toinnuttuani puolentunnin päästä oli pääni sen verran selvinnyt, että tajusin , että himaanhan tässä nyt täytyy mennä. Ei vaan millään viitsisi paidanrinnus oksennusta täynnä mennä narikkaan änkyttämään, että antakaa nyt se rotsi...

Sain kuningasidean. Otin paidan pois päältä ja käänsin se ympäri ja vedin uudestaan päälle. Nyt rinnuksilla oli nähtävissä enää semmoinen ehkä bissen läikkymisestä johtunut läikkä.

Mutta ei se kivaa ollut vetää sitä päälle!

Siitä sitten narikkaan ja himaan nukkumaan. Muistin sentään riisua paidan ennenkuin sammuin sängylle.