Löysin 13-vuotiaana...
Löysin 13-vuotiaana puistosta lapsen repun, jossa oli kirjaston lastenkirjoja ja kirjastokortti. Otin kortin, muut heitin lammikkoon. Lainasin kirjastosta kirjoja, joita olin aina halunnut itselleni ja pidin ne. Sitten hävitin kortin. Muutama viikko myöhemmin syyllisyydentuskissani palautin kirjat kirjaston ollessa kiinni palautusluukusta. Vieläkin hävettää ihan kamalasti.
9 kommenttia
Anonyymi
18.8.2011 23:48
Voih, liikuttava tarina.
Anonyymi
19.8.2011 10:49
Älä turhaan ruoski itseäsi moisella asialla. Lapsen äiti on varmasti ilmoittanut kirjastoon että reppu on kadotettu ja mitätöinyt kortin jossain vaiheessa. Tuskin siitä kukaan muu kärsi kuin sinä ja ne tuhotut kirjat. Mutta hienoa kuulla että omatuntosi muistutti olemassaolostaan!
Anonyymi
19.8.2011 12:21
Se lapsi varmaan unohti asian suht nopeasti, mutta sinua tuo vaivaa vieläkin. Tässä tyyppiesimerkki, miten paha saa palkkansa.
Anonyymi
19.8.2011 12:49
Just hyvä tunnustus!
Anonyymi
19.8.2011 15:32
Tarvitsetko lohdutusta?
Anonyymi
20.8.2011 22:33
"Tässä tyyppiesimerkki, miten paha saa palkkansa."
Ei, väärin!
Tuo on tyyppiesimerkki siitä mitä tarkoittaa, että "omatunto kolkuttaa".
Anonyymi
1.9.2011 18:02
Mikä dorka tuo eka kommentoija nainen. Lapsen vanhemmat ovat vastuussa niistä kirjoista jotka tämä älykääpiö nakkasi lampeen.
Mutta näin se menee. Kusipäiden laskut maksatetaan rehellisillä.
Anonyymi
4.9.2011 00:10
No vähän häiriintyneeltä vaikutat sen puoleen mitä olet touhunnut tuossa 13-vuoden paikkeilla, onneksi edes joku alkeellinen omatunto on olemassa ja ehkä jopa opit tekosistasi jotain.
Anonyymi
4.9.2011 02:13
Meinaa kyyneleet tulla silmiin, kun ajattelen että se lapsi sai myöhemmin varmaan läksytystä kotona kadonneesta repusta ja maksuja kirjaston kadonneista kirjoista..