Olen lapsesta asti...
Olen lapsesta asti uskonut että vielä olen elämässäni onnellinen ja että vastoinkäymiset loppuvat, mutta nyt usko elämään alkaa loppumaan. koko vuosi ollut silkkaa epäonnea, kaikki menee mönkään vaikka mitä tekisin.
Olen lapsesta asti uskonut että vielä olen elämässäni onnellinen ja että vastoinkäymiset loppuvat, mutta nyt usko elämään alkaa loppumaan. koko vuosi ollut silkkaa epäonnea, kaikki menee mönkään vaikka mitä tekisin.
12 kommenttia
Anonyymi
20.10.2006 13:37
hei kyllä sitten toisessa elämässä Tsemppiä! :)
Anonyymi
20.10.2006 14:23
Elämä on...
Anonyymi
20.10.2006 14:33
Mitäs täällä valitat jos on jääny uudenvuoden tinat valamatta.
Anonyymi
20.10.2006 14:49
Minkä vitun takia urpot täällä kirjoittaa tyhmiä kommentteja kuten nämä aikaisemmat kommentit ovat? On se NIIN hauskaa sanoa jotain niin aivotonta kuten "Elämä on...". Jättäkää kommentoimatta ellette perkele pysty parempaan. Onko tämä maa todellakin täynnä tuollaisia juntteja??
Anonyymi
20.10.2006 15:01
^amisspede
Anonyymi
20.10.2006 15:08
Itselläni on aivan samanlainen tilanne. Tuntuu niin epäreilulle, että kaikki elämän osa-alueet ovat samanaikaisesti remontissa. Luontainen optimismini on todellisella koetuksella, kun asia toisensa jälkeen menee pieleen. Olen aina halunnut uskoa, että oikeus voittaa, sateen jälkeen paistaa aurinko ja jokaisessa pilvessä on kultareuna, mutta tuon tapainen lohduttelu menettää pohjansa kun mitään positiivista ei kuitenkaan tapahdu.
Vielä viisi vuotta sitten elämäni oli lähes täydellistä ja joskus olen miettinytkin, josko olen kaiken tuurini, onnellisuuteni ja onnistumiseni jo käyttänyt. Mitäpä jos niitä onkin yksilöä varten vain määrä x, jonka tuhlaamisen jälkeen on koko loppuelämä alamäkeä? Toivottavasti olen pahasti väärässä.
Anonyymi
20.10.2006 18:15
^ Toivon että olet väärässä siitäkin huolimatta että mun elämäni ja kokemusteni puolesta tuolla periaatteella mulla pitäisi olla vielä kaikki onni edessä päin.
Tsemppiä tunnustajalle. Ja oikeasti: Ihmiselle ei anneta enempää kuin mitä se jaksaa kantaa.
Mulla oli viime vuosi elämäni vaikein ja paskin, mutta nyt pikkuhiljaa saatan nähdä taas valoa tunnelin päässä, ja se on hienoa se.
Anonyymi
20.10.2006 23:34
* viilt viilt *
Anonyymi
21.10.2006 16:29
nainen 29v..noi sanat osui ja uppoi..mulla se raja tuli eilen vastaan kun vielä edellisen takaiskun toipumisvaiheessa vietiin loputkin toivosta..ja lisäksi elämässäni ei ole pitkään aikaan ollu ketään ketä rakastaisin, hyviä ystäviä on vielä onneks. ainakin kuvittelen että vastoinkäymiset olis helpomia jos ei olisi yksin..pieni lohtu tietää ettei sentään kärsi yksin, antaa vähän voimia.
Anonyymi
21.10.2006 22:42
hei... kyl sieltä vielä noustaan. itselläni vuoden sisällä pari parisuhderikkoa, vakavamasennus jonka vuoksi jouduin ajamaan oman firmani alas jossa tienasin mukavasti ja siitä sairasloman jälkeen työttömäksi, tunnetusti yrittäjillä ei ole ansiosidonnaisia päivärahoja joten tule sit 350 toimeen kun olet ensin tottunut tollasiin 5000 kk tuloihin... no parane siinä sitten masennuksesta ja vielä kun yrität saada mielialasi paremmaksi niin poliisit puuttui siihenkin. no siitä ei voi kuin itseään syyttää mitä koski laittomiin päihteisiin. mut nyt elämä taas hymyilee, hyvä duuni jne... stemppiä...
Anonyymi
25.10.2006 11:10
tervetuloa kerhoon:))
Anonyymi
20.3.2008 12:15
ALOITA BODAUS, SILLÄ BODAAMINEN SE KANNATTAA AINA.