Olen menossa naimisiin...
Olen menossa naimisiin miehen kanssa, vaikka en ole varma rakastanko häntä oikeasti tai edes lainkaan. Hän on kuitenkin hyvä mies ja voi tarjota minulle kaiken mitä tarvitsen; turvallisen kodin, taatun toimeentulon, hellyyttä, rakkautta..
Mietin kuitenkin usein riittääkö se, vai tarvitaanko parisuhteeseen aina rakkautta? Riittääkö pelkkä toisen kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisenaan, sekä tasavertainen kumppanuus? Voivatko tunteet vielä joskus muuttua todelliseksi rakkaudeksi, vai onko se lopussa pelkkää tottumusta? Teenkö väärin häntä kohtaan, vaikka hän on onnellinen kanssani?
Vaikeita kysymyksiä. Kun tulevaisuuden voisikin tietää, en edes miettisi vastauksia, vaan olisin tyytyväinen tähän.
51 kommenttia
Anonyymi
22.10.2006 11:39
No jaa.. Rakkausavioliitto on nykyajan hömpötyksiä. Iät ja ajat on menty naimisiin, jotta saitaisiin itselle turvalliset puitteet. Jos aviopari tuli toimeen tai jopa rakastui toisiinsa avioliiton aikana, oli se vain lisäetu päivittäisessä selviämisessä.
Toista voi myös oppia rakastamaan ajan kanssa huomaamattomasti. Lähinnä kai kysymys on siitä, mitä pidät tärkeimpänä prioriteettina elämässäsi. Jos sinulleon tärkeää rakastumisen huuma ja romantiikka, ei avioliittosi tule onnistumaan. Löydät vastauksen miettimällä itseäsi.
Anonyymi
22.10.2006 11:45
Ongelmia tulee, jos kyllästyt liittoosi ja miehesi on puolestaan hyvinkin sitoutunut.
Puolet avioliitoista päättyy eroon, ja suurin osa niistä lienee rakkaudesta solmittuja. Järkiliitto voi olla hyvinkin kestävä ja onnellinen.
Tuntuisi reilulta, että miehesikin avioituessaan tietää, missä mennään.
Anonyymi
22.10.2006 12:44
Tuollaiset realistit eivät eroa.
Anonyymi
22.10.2006 14:00
^Hurjaa... Nyt joku kihahti totaalisesti.
Anonyymi
22.10.2006 14:15
Kihahtaja ymmärsi täysin väärin. Eihän se ole mikään huora, joka avioituu ilman rakkautta.
Järjestetyt avioliitot solmitaan pääsääntöisesti ilman mitään rakkaussuhdetta. Ja tunnetusti pääsääntöisesti hyvin menee. Me ollaaan länsimaissa vain aivan liian romanttisia.
Anonyymi
22.10.2006 15:03
Vai et "järjestetyt avioliitot menee hyvin"
Joo joo... oletko kokeillut? Älä jauha paskaa asioista joista et mitään tiedä!
Anonyymi
22.10.2006 15:04
^ Järjestetyissä avioliitoissa ei mene sen paremmin kuin muissakaan. Eroja kylläkin on vähemmän, koska maissa jossa on järjestettyjä avioliittoja ei asiaan yleensä kuulu eroaminenkaan, huono tai hyvä liitto, niin siinä pysytään.
Anonyymi
22.10.2006 17:03
^ Pian bannattu.
Anonyymi
22.10.2006 17:23
Itse vielä miettisin vakavasti naimisiin menoa kyseisen miehen kanssa. Eiköhän sitä yleensä rakkaudesta mennä yhteen toisen kanssa..
Anonyymi
22.10.2006 17:34
Tiedän helvetn hyvin mistä puhut.
jännää että näitä on muillakin....
Anonyymi
22.10.2006 17:58
^^^Joku on selkeasti unohtanut laakityksensa tai omaa niin koyhan elaman etta saa kickseja tallaisesta. Noh, meita on moneen junaan..
Anonyymi
22.10.2006 18:25
noniin, senhän nyt arvas että ei voi olla 100+ oikeata kommenttia. taas yks ip-osoite bannattu. lolz
Anonyymi
22.10.2006 19:05
Naimisiin vaan, rakkaus on yliarvostettua kemikaalioiden sekoitusta.
Anonyymi
22.10.2006 19:22
Kysymys ei ole vain sinun päätöksestäsi, suhteessanne on kaksi ihmistä. Itse seurustelin vuosia vastaavanlaisessa kuviossa, naimisiinmenokin mielessä. Kuvittelin koko ajan että on minun päätettävissäni valitsenko elämän hyvän ihmisen kanssa joka rakastaa minua vaikka omat tunteet eivät täysin siihen vastanneetkaan.
En ottanut huomioon että pidemmän päälle toinen kuitenkin vaistoaa ettei saa minulta aitoa (romanttista) rakkautta. Meidän suhde loppui siihen että hän rakastui toiseen. Sellaiseen ihmiseen joka vastasi tähän tyydyttymättömään tarpeeseen.
Kannattaa ottaa tämäkin mahdollisuus huomioon.
Anonyymi
22.10.2006 19:42
Noh, tiedä nyt sitten mikä on sitä "oikeaa" rakkautta. Jos arvostat, pidät hänestä ihmisenä, viihdyt seurassaan ja nautit kosketuksestaan niin avioliitto voi todella olla hyvinkin onnellinen, ainekset ainakin kuulostaisivat minusta aivan riittäviltä.
Se kuuluisa intohimoinen, romanttinen rakkaus ei ole todellakaan mitenkään varma tae onnellisesta tai kestävästä parisuhteesta. Sellainen tunne haalistuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kumppanuus yms. seikat ovat niitä jotka kantavat arjen karikoissa. Mutta jos ehdottomasti haluat kokea intohimorakkautta niin sitten ei ehkä kannata vielä sitoutua.
Anonyymi
22.10.2006 19:50
Rakkaus on yliarvostettua.
Anonyymi
22.10.2006 20:12
Naimisiin ei kannata mennä mistään syystä
Anonyymi
22.10.2006 20:46
^Paitsi rahasta.
Anonyymi
22.10.2006 21:00
melko typerää mennä naimisiin, mutta vielä typerämpää on mennä naimisiin ihmisen kannsa, jota ei rakasta.
Anonyymi
22.10.2006 21:04
Hmmm... Kuka sitten sanoo, mitä on rakkaus... Eikö se voi ihan yhtä hyvin olla sitä toisen arvostamista, kunnioittamista ja seurassa viihtymistä...? Tuon luulisi kestävän, kun taas hullaantuminen yleensä haihtuu nopeasti.
Anonyymi
22.10.2006 21:42
^ Koskakohan cityn ylläpidolla mahtais olla aikaa puuttua tän tyypin tekemisiin?
Anonyymi
22.10.2006 21:46
"ethän floodaa"
Anonyymi
22.10.2006 22:09
So not vaikka olisikin. Johan jo keskiajan ihmiset tiesivät että bordelli on hyödyllinen likaviemäri. Sinulle suosittelen yhteydenottoa kuntasi mielenterveystoimistoon.
Anonyymi
22.10.2006 22:45
Obsessed much?
Anonyymi
22.10.2006 23:50
No älkäähän nyt, alkaa olla jopa hupaisaa tuo kun joku tosissaan viitti laittaa noin paljon huoruutta nettiin.
Anonyymi
23.10.2006 05:20
Vois ylläpito poistaa ton jonkun hullun kommentit. Tunnustajalle, en mä nyt välttämättä sanoisi etteikö teidän litto vois onnistua ihan hyvinkin--vaaranahan siinä on jos molemmat menette enemmän järkipohjalta naimisiin niin jossain vaiheessa jompikumpi rakastuu silmittömästi johonkuhun toiseen. Että kannattaa miettiä että jos se rakastuja olet sinä niin oletko omalta osaltasi valmis pysyyn sitten aviomiehesi kanssa ja oleen uskollinen hänelle jne ja odottaan että ne tunteet sitä toista kohtaan pikkuhiljaa laimenevat tai kaikkoavat...?
Anonyymi
23.10.2006 10:29
Vaikka olisit kuinka rakastunut mieheesi, se muuttuu samanlaiseksi tasaiseksi arvostuksen ja kumppanuuden tunteeksi ajan myötä. Sulla on sentään realismia pelissä liittoa solmiessa. Mies on hyvä, talous kunnossa etc. Mikäli seksi on kohtalaista / hyvää, niin en ymmärrä ollenkaan, mitä täällä valitat.
Anonyymi
23.10.2006 11:02
ei,ei,ei peru heti!!! Ei tuu onnistumaan, nimim. kokemusta on. Hanki se taattu toimeentulo yms. itse. Tarvitset miestä VAIN rakkauteen. Sitä ei voi itse järjestää.
Anonyymi
23.10.2006 11:22
No just. Sitten kun luulin, että ooh, joku saanut aikaan kunnon keskustelun ja yli 200 kommenttia....
Mutta juu. Parisuhteissa voi olla monista syistä, eivätkä sinun turvallisuussyysi varmasti ole huonoinpia. Oma kokemukseni on silti, että tunteet eivät pahemmin lämpene, jos ne eivät alunperinkään ole olleet kovin kuumia.
Simpsoneista kuulee aina totuuden siemeniä... Edna K. sanoi oppilailleen kerran seuraavasti: Most of you will never fall in love, but will marry out of fear of dying alone. Syy naimisiinmenolle se on sekin.
Anonyymi
23.10.2006 14:46
Mitä on se suuri rakkaus ? Moni on siihen pettynyt alkuhurman jälkeen. Kunnioitus, hellyys ja varma toimeentulo varmemoi vaihtoehto.
Anonyymi
23.10.2006 15:32
Avioliittoa pitää ajatella maratonina eikä sprinttinä. Jos esim. 5v avioliiton jälkeen voi todeta puolisostaan, kuten sinä toteat nykyisestäsi, niin saa kyllä olla onnellinen...
Anonyymi
23.10.2006 16:21
Ei kannattaa mennä naimissiin, kun mulkkua saap muutennii.
Sananlasku Pellosta
Anonyymi
23.10.2006 17:39
Mun mielestä teet väärin sitä miestä kohtaan. Ei ne sun tunteet siitä koskaan rakkaudeksi muutu (voit tietysti kiintyä mieheesi liiton aikana, mutta se on eri asia). Ja entäs sitten, jos tapaat myöhemmin jonkun johon rakastut? Niin voi hyvinkin käydä. Siitä miehesi vasta kärsiikin, jos jätät hänet pitkän avioliiton jälkeen jonkun toisen takia.
Anonyymi
23.10.2006 17:46
Voi hyvänen aika. Etkö saa turvallista kotia ja taattua toimeentuloa mitenkään muuten kuin sen miehen avulla? Ja mitä ihmettä teet saamallasi hellyydellä ja rakkaudella, jos itse et tunne samoin?
Anonyymi
23.10.2006 18:45
Valitin ylläpidolle, ja tuli seuraava vastaus:
"Kiitos ilmoituksesta. Kyseiset viesti on nyt poistettu ja käyttäjälle asetettu käytönesto."
Anonyymi
23.10.2006 23:22
Kuulostat todella kypsältä naimisiin. NOT! Mitä oikein ajattelet?!!? Jossain vaiheessa ku ootte naimisissa niin tapaat kuitenkin toisen miehen, joka vie jalat alta. Jos et ole koskaan nykyistä miestäsi rakastanut, niin pahasti tulee käymään. Lähde nyt ja loukkaa vähemmän ettet petä pian ja loukkaa pahasti. Rakkaus ei ole yliarvostettua, sen sijaan kyynisyys ja ihmissuhdepelit ovat.
Anonyymi
24.10.2006 06:13
BUAHAHAH Puhe siittä mistä puute, eihän naiset yleensäkin pysty edes rakastamaan muuta kuin omaa peilikuvaansa, jos sitäkään.
Anonyymi
24.10.2006 06:53
se on raha joka ratkasee, ja jos se ukko vielä palvoo sua niin sulla on asiat tosi hyvin kunnossa!
Tai hommaa sitten joku työtön amitsu Tero ja asu vuokralla loppu elämä kunnan kerrostalossa! Mutta onpa ainakin tosi rakkautta!
Vittu mieti vähän!!!!!
ps. hoitele sitten vaikka altaan puhdistajaa kun kaipaat lisä jännitystä elämäääsi....
Anonyymi
24.10.2006 10:50
Nainen, 21 v
Eilen 23:22
Niin käy joka tapauksessa, vaikka menisikin ensin naimisiin rakkaudesta. Se on varma.
Anonyymi
24.10.2006 14:43
Rakkaus on yliarvostettua. Exäni oli elämäni rakkaus. Paskiainen petti ja särki sydämeni. Nyt suhteessa mieheen, jota en palavasti rakasta, mutta kun se kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, niin mikäs tässä ollessa.
Anonyymi
24.10.2006 17:52
Suosittelen sinulle Aale Tynni-Haavion kirjaa "Kuva kaivattuni". Se kirja kuuluu oikeastaan kirjallisuudentutkimuksen alaan, mutta älä anna sen haitata. Siinä kuvaillaan hyvin koskettavasti omakohtaisia kokemuksia juuri niistä asioista, joita nyt pohdit. Kannattaa lukea, siitä voisi olla apua.
Anonyymi
25.10.2006 13:41
Ymmärrän tunnustajaa paremmin kuin oikeasti tarvitsisi. Asiat eivät ole koskaan mustaa ja valkoista, eivätkä ihmiset samanlaisia. Siten jokainen rakkauskin on erilainen. Älä avoiudu. Äläkä kuuntele kenenkään syyllistysyrityksiä, se on sinun elämäsi ja tunteesi.
Eroa nyt, kipeää ehkä mutta eniten oikein.
Kokemusta on.
Anonyymi
25.10.2006 14:09
Avioliitto kannattaa solmia pelkästään järkisyistä. Rakkaus ei ole sellainen, vaan se on vain mukava lisä, jos sitä sattuu olemaan. Pidä huoli siitä, ettet pistä nimeäsi minkäänlaiseen avioehtopaperiin.
Anonyymi
26.10.2006 17:20
^ Niin, mikäpä sen järkevämpää kuin sitoa itsensä tyyppiin josta ei välitä.
Anonyymi
27.10.2006 08:02
Avioliittoa ei kannata solmia mistään syystä. Miesten kanssa kannattaa vaan panna ja hengailla, ei niistä kuitenkaan oo sen enempään. Suurin osa avioliiton solmineista tulee sitä kuitenkin katkerasti katumaan, otti ne lopulta eron tai ei.
Anonyymi
29.10.2006 16:18
kuinka mone teistä kommentoijista oikeesti on edes naimisissa???? Tuskin kovin moni. Eli ei kannata välttämättä toimia niinkuin täällä sanotaan, vaan mieluummin jutella vaikka joidenkin tuttujen, naimisissa olevien kanssa. Esim. äitisi.
Itse olen tällähetkellä tosi rakastunut omaan poikaystävääni, mutta uskon että ajanmittaan(muutamien vuosien päästä) rakkaus muuttuu enemmän kumppanuudeksi tms. Mutta jos lähtötaso on jo se että välittää, mutta ei muuta, niin kannnattaa tosiaan harkita. Pettäminen on paskasti tehty.
Sitäpaisti, teille katkerille kyynisille petetyille ihmisraunioille, rakkaus ei ole yliarvostettua! Vaan seksi, pattäminen, pelimieheys/naiseus jne. Te kuulostatte inhottavan itsekeskeisiltä, mutta silti toivon että kaikki kommentoijat vielä löytää tosi rakkauden! Loppuu ainakin tollanen turha höpinä.
Anonyymi
30.10.2006 17:02
^ Osaako ne naimisissa olevat välttämättä neuvoa yhtään sen paremmin? Ne kuitenkin neuvoo sen mukaan, millainen avioliitto niillä itsellään sattuu olemaan...
Kaikkihan sen tietää, että useimmissa avioliitoissa tunteet enemmän tai vähemmän latistuu ajan myötä. Mutta mä ainakin tiedän sellaisia pariskuntia, jotka on olleet 20 vuotta naimisissa ja on edelleen kuin vastarakastuneita.
Anonyymi
2.11.2006 05:54
Kiitos kaikille kommentoijille.
Harvoin saa lukea näin järkevää tekstiä näillä sivustoilla! (Varsinkin, kun en ehtinyt nähdä häiriköijän tuotoksia)
Tilanne on edelleen sama ja aika näyttää miten käy. Ehkä päädyn rehellisyyteen tunteissani, ehkä en.
Tiedän mitä on rakastaa, todella rakastaa toista ja tiedän, että sitä en tämän henkilön kohdalla tee. Kaikki on kuitenkin muuten hyvin, joten ehkä voin elää melko onnellisena näin.
Pettää en aio, sillä olen kuitenkin sitoutunut tulevaan (?) mieheeni, -tunteista viis.
..Mutta silti..
Tunnustaja
Anonyymi
3.11.2006 17:29
Itse olen rakastanut kahta miestä, ja molemmat suhteet kaatuivat. Naimisiin menin miehen kanssa, jonka kanssa viihdyn, ja jonka arvasin hyväksi isäksi. Olen onnellinen.
Anonyymi
8.11.2006 18:54
Joku "viisas" on joskus sanonut, että naimisiin kannattaa mennä vain siitä syystä, ettei yksinkertaisesti voi olla menemättä.
Anonyymi
13.12.2006 19:10
Miten voit edes harkita, että menisit sen miehen kanssa naimisiin? Se olisi hirvittävän väärin sekä häntä että sinua itseäsi kohtaan. Tiedät sen itsekin.