Oon kylmä ja...
Oon kylmä ja tunteeton..mun mummu kuoli puol vuotta sitten niin ei ees ilme värähtänyt...tänään kuoli mun kaveri..eikä mitään..
Oon kylmä ja tunteeton..mun mummu kuoli puol vuotta sitten niin ei ees ilme värähtänyt...tänään kuoli mun kaveri..eikä mitään..
21 kommenttia
Anonyymi
17.9.2005 19:05
omg wtf lol
Anonyymi
17.9.2005 19:08
Ai mummonko ilme ei ees värähtäny sillo ku se kuoli? Opettele kirjoittamaan.
Anonyymi
17.9.2005 19:12
Kyl se varmaan tulee iskee jossain vaiheessa, siltä kannalta se olis hyvä surea alta pois...Mut minkäs teet jossei tunnu missään. Toivoisin kyl et voisit itkeä ja tuntee surua.
Anonyymi
17.9.2005 20:21
^ Huomaa myös että 'se varmaan tulee iskee'.
Kivaa kun joku muukin tarttuu näihin.
Anonyymi
17.9.2005 20:53
Ei ne oo sulle vihaisia.
Anonyymi
17.9.2005 21:08
voi kuule. itselläni oli myös rankka menneisyys, piti olla ns.kovajätkä ja tunteita ei näytetty eikä sen kummemmin käsiteltykään. kuoli faijaa ja kavereita jne... Sit se tuli kuin nyrkki päin naamaa todella kova masennus, sellainen 30 kriisi. sit istuttiin ja itkettiin psykologilla ja syötiin lääkkeitä. onneksi se on jo ohi ja asiat käsitelty.
Sano vain että edestäs sen vielä löydät =(
Anonyymi
17.9.2005 21:17
Voi kyynel!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Anonyymi
17.9.2005 21:24
Aika karua. En tosin itekään tunne paljon myötätuntoa muita kohtaan, tai välitä sen kummemmin toisista. Mut kyllä jonkun kuolema surettais. Kait. Toivoisin ainakin.
Anonyymi
17.9.2005 22:31
Aina olen hautajaisissa käynyt. Pienestä pitäen. Suuren suvun väkeä on viety hautaan harva se vuosi, eikä se juurikaan ole järkyttänyt. Aina hautajaisissa mietin tätä elämää ja sitä, kuinka se kaikilla päättyy kuolemaan. Tuntuu kuin olisin vain kasvanut hyväksymään sen erittäin luonnollisena asiana, eikä se kuolema iän ja ajatusten myötä ole muuttunut kuin korkeintaan iloisemmaksi asiaksi. Itkin joskus 10 vuotiaana mummon hautajaisissa ja tiedostin selkeästi sen johtuvan ikävästä ja siitä, että MINÄ en enää mummon seuraa saa. Ymmärsin itsekeskeisyyteni ja hieman hävetti. Sitten ymmärsin sen kaipuun olevan sallittua. Sitten jo ajattelinkin asian luonnollisuutta ja pohdiskelin taas kerran, mitä se kuolema lopulta on. Ei kuolema itketä. Olen silti varsin lämmin ja tunteellinen.
Anonyymi
18.9.2005 11:52
Mulla oli sama juttu kunnes sitten vähän alle nelikymppisenä perheen rakas koira kuoli. Kun lasten ja puolison itkua olin seurannut, yhtäkkiä jokin vaan napsahti sisälläni ja alkoi silmät vuotamaan ja mieli täyttyi surusta. Ensimmäistä kertaa pystyin sanomaan itselleni ja muille "olen surullinen, kaipaan ...".
Sen jälkeen on sitten itketty ajankohtaisia ja menneitäkin menetyksiä ihan estoitta. Jopa ventovieraitten ihmisten surua on nyt paljon helpompi myötäelää.
Anonyymi
18.9.2005 12:37
Onko sun nimes Meursault? Taidan tuntee sut. Vältä kävelyjä rannalla revolveri taskussa.
Anonyymi
18.9.2005 15:34
^Aivan niin. Lue siis Camus'n Sivullinen, saat uuden ystävän.
Anonyymi
18.9.2005 17:06
On ihan normaalia,ettei vanhan ihmisen kuolema sureta.Sehän kuuluu asiaan,mutta kaverin kuolema onkin jo eri juttu.Ehkä suru tulee perässä tai näyttäytyy muilla tavoilla.Masennuksena,selkäkipuina tms.
Anonyymi
18.9.2005 19:02
mulla oli tänään papan hautajaiset ja mulla kyllä suretti ja itketti ihan hirveästi koko ajan..vaikka olikin lähemmäs 80v.
Anonyymi
19.9.2005 09:19
Miksi et anna iotsesi kokea surun tunteita? Vanhuksen kuolema on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, mutta kaverin kuolemaa ei pitäisi olla. Itsekin kummastelet kylmyyttäsi. Suosittelen, että käännyt ammattiauttajan puoleen. Asiat kannattaa käsitellä. Eikä ongelmasi ole tavaton. Itkupilliä sinusta ei tehdä ja tuskin tulisikaan, mutta asioita voi opetella käsittelemään muillakin tavoin. Rohkeutta lähteä liikeelle!
Anonyymi
19.9.2005 14:27
Tuohan on ihan normaalia, jos et ole pitänyt mummostasi etkä kaveristasi.
Anonyymi
19.9.2005 18:22
^Ai jaa. Kyllä se tapaa tunteita herättää siitä huolimatta. Sinä ja sun normaalisi, sulla on varmaan raidalliset genitaalitkin.
Anonyymi
20.9.2005 13:36
Mä tunnen sut!
Olet kyllä jätkä aivan kusipää muutenki..en ihmettele ettei mikään hetkauta..Koita saada pääs kasaan.
Anonyymi
20.9.2005 19:32
Poikia kasvatetaan tappamaan tunteensa, joten hyvin olet maskuliinisen jäärän mallin sisäistänyt. Toisaalta, jos niihin kuolleisiin ihmisiin ei ole ollut kunnollista tunnesidettä, niin ei heitä osaa surrakaan.
Anonyymi
22.9.2005 13:01
Ei elämästä selviä hengissä.
Anonyymi
24.9.2005 02:58
Kyllä sä varmasti tunnet mutta et ehkä sillä tavalla kuin itse odotat. Ei ole ihan itsestäänselvää että ihmisellä on luonnostaan hyvä kosketus oikeisiin tunteisiinsa. Sisällä saattaa tapahtua silti. Voit myös suojella alitajuisesti itseäsi pitämällä kaiken salassa jopa itseltäsi.