Syntinä tämä ei ole...
Syntinä tämä ei ole häävi, eikä tämän julkaiseminen tai julkaisematta jättäminen vaikuta mihinkään. Mahdollisilla kommenteilla ei myöskään ole vaikutusta. En halua kitistä, mutta ette ymmärrä tilannetta jos en kerro tosiasioita.
Minua on aikoinaan kiusattu koulussa. Ei pahasti, eikä edes mitenkään luovasti. Siinä mua vituttaa lähinnä se että minussa ei ollut miestä laittamaan niitä kiusaajia kuriin. Fyysisesti olisin pystynyt siihen jo silloin, mutta "eihän väkivalta ole hyväksyttävää". Luonnollisesti olisin saanut turpiini, koska porukallahan ne aina liikkuivat. Mutta yhden olisin saanut piestyä pahasti ennenkun sen kaverit olisivat ehtineet väliin. Ja luulen että ainakin se yksi olisi ollut pois seuraavalta kierrokselta.
Tottakai kiusaaminen jatkuu niin kauan kun sen antaa jatkua. Niillä pikku mulkuilla oli niin hauskaa että eivät malttaneet lopettaa.
Sama linja jatkui myöhemminkin, lukion jälkeen. Aina siihen asti kun aloin pitää puoleni.
En ole halunnut elää 15 vuoteen, mutta toistaiseksi mulla ei ole ollut riittävän hyvää syytä tehdä itsemurha. Vitutus ei riitä, itsari on nimittäin aika peruuttamaton veto.
Kuten sanottu, pidän nykyään puoleni. Sen seurauksena en ole töissä kovin pidetty ihminen. Sivillissä minulla on muutama kaveri, mutta en haluakaan päästää ketään liian lähelle. Ei sillä että tulijoita olisi. Jos joku välittäisi minusta, voi olla että en pystyisi tappamaan itseäni sitten kun se on ajankohtaista. Itsesäälihän on tunnetusti parasta sääliä: "en mä voi kuolla kun Sejase ei pärjää ilman mua" :D.
Heti kun saan riittävän hyvän syyn, aion todellakin tappaa itseni. En yrittää, vaan hoitaa homman kerralla himaan. Minulla on ollut 15 vuotta aikaa perehtyä teoriapuoleen.
En halua apua, enkä halua sotkea tähän ketään muita.
Halusin kuitenkin kertoa tämän.
30 kommenttia
Anonyymi
20.1.2007 18:14
Ja nyt sitten tähänkin provoon seuraa kasapäin kommentteja.
"Voi älä tee sitä, susta moni tykkää..."
Anonyymi
20.1.2007 18:34
Itseasiassa ymmärrän sua oikein hyvin. Itsekkin olen ollut koulukiusattu, masentunut, vihaan itseäni ja niitä kusipäitä. Kunpa silloin joskus olisi vain sanonut takaisin. Ja nyt alkaa tuntua voimakkaalta, vitut muista. Mutta tiedän, että tämäkin on vain lume itsetuntoa, mutta enpä tiedä... Vois sitä paskemminkin mennä. Et joo, tsemppiä... Saat ite päätellä mihin, muru ;)
Anonyymi
20.1.2007 18:55
Lallatilalalalaltilaa.. kiusatuksi tuleminen on osa suuren ihmisjoukon henkistä kasvua. Toiset oppii pärjäämään elämässä paremmin ja elämään muistojensa kanssa, tosin osa siitä heikosta ja tunteikkaasta pikkunörtistä voi matkan varrella kuolla. Osa ei kestä ja romahtaa. Lopuista tulee välimallia kuten sinusta. Käy pari kertaa salilla ja sanoo töissä parille reppanalle haista home ja luulee antaneensa maailmalle takaisin ja hautoo itsemurhaa. Hekumoi nukkumaan mennessä kuinka ihmiset suree haudalla ja kehuu kuinka hyvä ihminen se Jamppa oli.. Go with christ..
Anonyymi
20.1.2007 19:28
Jooh, "tunnustan että haluan tappaa itteni".
Kai tiesit, että suurin osa ihmisistä jotka tuota hokee, eivät koskaa tee sitä? Siis hä, olen minäkin ollut epätoivon umpisuossa mutta sehän olis vitunmoinen voitto kiusaajille jos sen tekisit. Etän sä muita varten elä vaan itseäs.
Ihme hölö.
Anonyymi
20.1.2007 19:29
Minua kiusattiin pahasti ala-asteella, eikä mikään tapahtuma sitä ennen tai sen jälkeen ole vaikuttanut minuun niin vahvasti. Luottamus itseen ja muihin meni vuosiksi. Tein kuitenkin juuri päinvastoin kuin tunnustaja eli en jäänyt murehtimaan ja märehtimään menneitä, vaan hautasin paskat muistot jonnekin tosi syvälle aivojen perukoille.
On hassua, että vasta parin viime vuoden sisällä olen alkanut muistaa tiettyjä asioita. Ehkä vasta nyt myönnän itselleni sen, mitä tapahtui. Enää sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä. Minulla on todellisia ystäviä, eikä mikään muu ole tärkeää.
Anonyymi
20.1.2007 20:46
YLÖS MIES, toi on tosi säälittävää!
Anonyymi
20.1.2007 20:52
Aikoinaan teit tilanteessa parhaaksi katsomasi päätöksen, kun et hyökännyt kiusaajiasi vastaan. Ei se välttämättä olisi edes auttanut. Ei voi tietää. Toinen juttu että itsemurha on sen verran kova pala, että se tuntuu laajalti vaikka ihminen ei olisi edes kovin läheinen.
Anonyymi
20.1.2007 21:16
Älä mee tekee itsaria! Kuulostaa hirveeltä, että oot joutunut kärsimään kiusauksesta, mutta nyt oot vihdoin vapaa siitä(?). ala käydä jossain terapiassa niin saat apua ja voit elää onnellista elämää.vaikka ei ne muistot katoa, mutta uusia hyviä muistoja tulee ja varmasti on ihmisiä jotka välittää susta eikä haluais sun kuolevan.itsemurha on ratkaisuna melko huono.
Anonyymi
20.1.2007 22:32
Kuolla voi aina, elää voi vain kerran.
Anonyymi
20.1.2007 23:53
Älä valehtele paskahousu.
Anonyymi
21.1.2007 06:15
Hei kanssaveli. Olen myös salassa miettinyt monesti itsemurhan tekemistä ja perustellut sen jopa itselleni hyvin. Itse en odota teolle minkäänlaista hyväksyntää; päinvastoin, osaan kuvitella vain surua, tuomitsemista ja murhetta jälkipyykiksi. Kuitenkin säännöllisesti lohdutan itseäni tietyin mielikuvin, joissa pääsen lopullisesti tästä maailmasta.
Juuri tänään yöllä palattuani baarista jatkojen kautta kotiin katselin itseäni peilistä itkien ja nauraen. Kuinka epäreilu maailma jälleen onkaan? Olen älykäs, kaunis ja "menestynyt" ihminen, asun kauniissa talossa ja ajan sitä vähän parempaa autoa kuin sinulla on. Lähipiirillä ei ole aavistustakaan aatteistani tässä asiassa.
.Lääkäriin en enää tähän teemaan viitaten jaksa vaivautua, joten ehkä sitten vain joskus tapahtuu pieni järjestetty onnettomuus tms.
Anonyymi
21.1.2007 06:16
Jatkuu
Alkuperäiselle kuitenkin vinkiksi, että kaikki mahdolliset vertaisryhmät kannattaa koluta läpi ennen lopullisia päätöksiä. Jos ne eivät auta, niin ainakin kannattaa tiedostaa että meitä muitakin saman kerhon jäseniä löytyy. Joskus vain aika auttaa - elämä voi tuoda mukanaan jotakin niin fantastista, että menneisyyden ajatuksia pitää vain kummina päähänpistoina, jotka ovat olleet onni välttää käytännön tasolla.
Anonyymi
21.1.2007 09:35
Vittu mitä sekoja! Juokaa viinaa niin kauan että ei vituta enää mikään, kyl se siitä lähtee jonain aamuna.
Anonyymi
21.1.2007 11:39
Tapa ittes!
Anonyymi
21.1.2007 21:22
Älä tee sitä
Anonyymi
21.1.2007 21:52
Jokaisella on välillä huonoja ja tosi huonoja päiviä, mutta yllättävää kyllä hyviäkin päiviä löytyy kun tarkkaan katsoo maailman menoa. Silloin kun tilanne näyttää huonoimmalta mahdolliselta niin apukin on lähellä kunhan sitä vain viitsii katsella ympäriltänsä. Itselläkin oli vähän aikaa sitten tilanne että tilanne näytti "mahdottomalta" mutta nyt tilanne on yllättäen kääntynyt niin että taikuri itsekin on yllättynyt...
Anonyymi
22.1.2007 09:00
Liian pitkä kirjoitus. En lukenut!
Anonyymi
22.1.2007 11:38
yritin kerra, lopetin hengittämisen. ei toiminu..
Anonyymi
22.1.2007 12:31
Sähän olet ihan sekasin ja selvästi jotain apua kuitenkin haluat, kun tänne avaudut! Tekis mieli sanoa että mene hoitoon, mutta en sano, koska sitä juuri tollaset ulisevat akat haluaa!
Anonyymi
22.1.2007 12:32
Sitä paitsi itsemurha ON syntinä suuri, ja sä joudut kadotukseen!
Anonyymi
22.1.2007 13:03
mutta koskaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu..
ja sehän olis niille kiusaajille se viimeinen voitto, jos tekisit noin, ne on todennäk. unohtaneet koko kiusaamisen eivätkä tule tuntemaan mitään omantunnonpistoksia sun itsemurhasta, jos edes kuulevat koko asiasta.
ajattele ennemmin, että olet vahva, kun olet vielä hengissä.
mutta tavallaan ymmärrän sinua.
Anonyymi
22.1.2007 15:50
Ei kai toi 'ei pahasti, eikä luovasti' - kiusaaminen nyt voi kovinkaan suuresti liittyä siihen, että haluat päästää itsesi päiviltä - se on vain tekosyy.
Edelleen, se että sua kiusattiin koulussa, ei ole syynä siihen että sun elämä SUKKII niin pahasti että on itsarin paikka. Se on vain tekosyy.
Keinuni on karu, siinä on vain yksi naru... Juupa juu. Onnea valitsemallesi tielle.
Anonyymi
22.1.2007 21:14
Ne olivat -kakaroita- ja lapsellisia jotka kiusasivat. Lapset voivat olla julmia toisilleen. Sinulle saattoi tulla masennus ym. etkä ehkä oikealla tavalla osannut käsitellä asiaa. Sinua voi monikin auttaa, että älä tee turhaan mitään. Olet arvokas ihminen. Olet ansainnut kaiken hyvän.
Anonyymi
23.1.2007 11:09
Älä tapa itteäs, mennään loppuun asti! Ja Jeesus pelastaa. Oikeesti!!
Anonyymi
24.1.2007 20:36
Tuskin tätä kukaan enää lukee, mutta kirjoitanpa silti. "synnin" tunnustaminen ilmeisesti helpotti, mulla on nimittäin parempi olo. Ei se kuitenkaan kauan kestä, enkä muutenkaan pidä kovin todennäköisenä että kuolisin vanhuuteen.
Joka tapauksessa, kiitos lukijoille ja kommentoijille. Arvostan rehellisiä mielipiteitä. Muutama osasi ottaa tämän huumorin kannalta, ja sekin kertoo paljon.
-Alkup. tunnustaja
Anonyymi
26.1.2007 03:38
Ei kannata tappaa itteensä muutaman kusipää-koulukiusaajan takia. Kyllä se siitä iloksi muuttuu kun saat asiasi käsiteltyä.
Anonyymi
28.1.2007 19:04
Miten mä voisin auttaa sua?
Anonyymi
1.2.2007 15:00
Jos sä et oikeasti haluasi apua et olis edes kertonu tätä. Mua kiusattiin koulussa 6 vuotta päivittäin ja paras kosto on se, että en suo sille enää ajatustakaan enkä haudo mitään katkeruuksia. kakarat on ihan vitun tyhmiä ja julmia ja tiedän että ne tyypit (nyt aikuisia) miettii sitä aikaa katumuksella viimeistään nyt kun ne alkaa saada omia muksuja joita ehlkä kiustataan. Ei veikkoset kuule elämä on liian arvokas tuhlattavaksi menneiden takia.
Anonyymi
3.2.2007 20:35
Nainen, 33 v
1.2.2007 15:00
Vittu sä olet TYHMÄ! Se että olet antanu periksi tarkoittaa sitä että olet hävinnyt niille kiusaajille, ja ne kävelee pää pystyssä tuolla ulkona, eikä TODELLAKAAN kadu sitä mitä ne on tehny, vaan on ylpeitä siitä. Joten jos haluat oikeasti varmistua siitä että niitä kaduttaa, tee asialle jotain.
Anonyymi
26.10.2007 21:33
maapallon tilanteen kannalta olis ihan tosi kiva homma jos tekisit sen. meitä kun on täällä aivan liikaa.