Tilanne tämä:...
Tilanne tämä: naimisissa, mutta eroamassa. Mies ei kestä kun haluan elää nyt, tarkoittaa etsiä mahdollisuuksia nauttia elämästä esim matkustelemalla, opiskelemalla jne, eikä odottaa sitä päivää kun velat on maksettu talosta ja autosta, lapset lentäneet pesästä. Mikä vika on siinä että elää hetkessä? Miksi säästää haaveita kunnes on eläkeikäinen, ja kenties niin paskassa kunnossa ettei kykene enää kuin muistelemaan, jos sitäkään.
Tapahtui jotain aika klassista. Rakastuin toiseen mieheen. Toinen mies on monessa mielessä samanlaisesti ajatteleva kuin minä. Tiedän toki että arki tappaa varmaan nekin fiilikset. Ja arkihan on hiton hyvä mittari siihen, millä tolalla suhde oikeesti on. En odota silti mitään ruusuista elämää, mutta pieniä hetkiä jotka antaa tälle kaikelle tarkoituksen. Tunteet aviomiestä kohtaan on syvät, vaikka tilanteemme onkin näin huonolla tolalla. Oikeastaan voisin kuvitella eläväni kahden miehen kanssa, mutta kuka mies nyt siihen suostuu? Puhumattakaan mitä laki sanoo kaksinnaimisesta. On se niin väärin. On selvää että siitä yhdestä ja samasta henkilöstä ei löydy kaikkia niitä piirteitä mitkä viehättää, kuten ei minustakaan. Tietenkin minun tulisi hyväksyä toinen sellaisena kun on, ja hyväksynkin, mutta pitääkö minun olla elämättä koska toinen vain odottaa, että jonakin päivänä sitten....ehkä...
33 kommenttia
Anonyymi
15.9.2005 18:01
38v jauhaa samaa juttua ku 20v. lol lol
Anonyymi
15.9.2005 18:02
Pliis, kasva aikuiseksi!
Anonyymi
15.9.2005 18:32
BOOOOOOOOORING!
Anonyymi
15.9.2005 18:59
Kyllä aika tarjoaa vastauksen tähän. Toivon, että tunteesi selkiintyvät ja teet oikean ratkaisun. Hyvää syksyä sinulle :)
Anonyymi
15.9.2005 19:16
Sitä samaa minäkin olen pohtinut, miksi tämä kulttuuri ja yhteiskunta suhtautuu niin penseästi moniaviollisuuteen? Kenen keksintö koko yksiavioisuus on kun ei sitä kuitenkaan moni noudata. Nauti arjesta, se tosiaankin on melko hyvä parisuhteen mittari. Lennä pesästä maailmalle kun siltä tuntuu, lähde miehen estelyistä huolimatta vaikka muutamaksi viikoksi jonnekin kauas ja löydä itsesi.
Anonyymi
15.9.2005 20:49
Nii just! Ensin halutaan perhe,talo,farmari volvo ja kultainen noutaja. Sit kyllästytään, jätetään perhe, hypätään nuoremman matkaan, otetaan tatskat ja leikitään nuorta taas "eletään tätä hetkeä!" Vittu tätä touhua...
Anonyymi
15.9.2005 21:00
Löydä itsesi (=lue: Nussi niin paljon kun ehdit). Sitähän se nykyään on..
Anonyymi
15.9.2005 21:36
nää jutut pitäs hoitaa elämän alussa, eikä vasta lopussa. siis tarkotan ton matkustelun ja kokemisen, uusii ihmisii tutustumisen ja paikkon näkemiseen..
Anonyymi
15.9.2005 21:37
unohtu: eikä sitte pillittää 40v ikäsenä et elämä o tainnu mennä ladalla mun ohi.. miksen oo tehny mitää, miksen oo nähny mitää, miksen oo käyny missää??? ensi koitetaa, ja sit vasta valitaa mitä sä haluut elämältäs
Anonyymi
15.9.2005 21:47
No voihan tohon löytää jonkun kompromissin:lähdet vaikka ulkomaille hetkeksi töihin,alat opiskella työn ohessa,jne.Pääasia että sovitte asioista YHDESSÄ miehenne kanssa,ja niin että molemmat tuntee saaneensa yhtä paljon oikeuksia/velvollisuuksia.Se ylimenosuhde kannattaisi unohtaa ja etsiä uusia ystäviä arkisemmista piireistä kuten koulusta tms.Uutta materiaalia pala kerrallaan,ei koko kakkua yhtä aikaa!Ennen kuin huomaatkaan,lapset on isompia ja uusi elämä hyvin pedattu ja pohjustettu.Siihen mäkin tähtään,että 4-kymppisenä voisi alkaa toteuttaa itseään,mutta se vaatii työtä.Sitten varmasti tunnen ansainneeni sen ja tiedän mitä haluan.
Anonyymi
16.9.2005 07:37
Muuta nyt sitte sinne rovaniemelle huora!!!
Anonyymi
16.9.2005 08:56
^Ota sinä lääkkeesi ja rauhoitu!
En tosiaan käsitä näitä huorittelijoita täällä.
Tunnustaja, mietipä tarkkaan mitä oikeasti haluat, ettet menettäisi jotain kallisarvoista jota et sitten enää takaisin saa.
Anonyymi
16.9.2005 09:00
Sama arki koittaa pian uuden ihastuksen kanssa. Jos avioliitto on hyvä ja tunteet ovat syviä, niin loppupeleissä se on kuitenkin se kaikkein paras saavutus elämässä.
Anonyymi
16.9.2005 09:28
Mutta koskaanhan ei ole liian myöhästä.
Anonyymi
16.9.2005 09:45
zzzzzzzzzzzZZZZZZZZZZZzzzzZZZzzZZZZZZZzzzZZzz
Anonyymi
16.9.2005 10:11
^^^ Ja minä en käsitä näitä huorien puolustelijoita...
Anonyymi
16.9.2005 10:36
pirihuorat ne on aina äänessä.
Anonyymi
16.9.2005 10:54
kyllä kahden miehen kanssa voi elää.
Ainakin se meillä toimii että elän parisuhteessa naisen kanssa ja hän saa
touhuta myös toisen miehen kanssa.
Ei saa olla niin mustasukkainen ettei voi jakaa toista.
Nuorempana olisin varmaankin ollut mustasukkainen mutta nyt vanhempana tämmöinenkin järjestely tuntuu ihan luontevalta.
Anonyymi
16.9.2005 11:52
NEWSFLASH:
Elämä on ajanut jo sinusta ohi reliikki.
Anonyymi
16.9.2005 12:18
"Ei saa olla niin mustasukkainen ettei voi jakaa toista."
Kyllä saa. Suhteessa on aina kahden ihmisen väliset pelisäännöt. En mä halua jakaa omaani kenenkään kanssa, eikä hän minua.
Ehkä ihmisillä on peräti joku syy siihen miksi haluaa elää tietyn moraalin mukaan, se ei ehkä kuitenkaan johdu jonkun uskalluksen puutteesta tms.
Anonyymi
16.9.2005 12:21
Lähe menee, vaikka timbuktuun, itsekäs paska!
Ukollaskin on helponpaa, kuin sun kanssa.
Anonyymi
16.9.2005 12:21
mies 18v. eilen 21:37
Jutussasi on pointtia, mutta hillitsepä vähän kärkkäyttäsi. Ei 18v. kundi voi mitenkään tietää naisen keski-iän kriisistä mitään. Sitähän se just on kun tulee tarve kokea ja nähdä ja löytää taas itsensä. Siinä mies usein jää yksin ja päätyy paneskelemaan sun ikäsiä tyttöjä.
Tunnustaja, toivottavasti mietit ennenkuin teet mitään peruuttamatonta. Voi olla ettei se uusi elämä ja tässä hetkessä eläminen olekaan niin hohdokasta. Itse asiassa siihen kyllästyy aika nopeasti. Jos sulla on se jääny nuorena tekemättä niin anna mennä, mutta järki päässä.
Anonyymi
16.9.2005 12:33
LUTKA!!!!! PALA HELVETIN TULESSA!!
Anonyymi
16.9.2005 13:04
Oliskohan noita juttuja kannattanut kelailla joskus parikymmentä vuotta sitten?
Anonyymi
16.9.2005 13:17
^ niin ja sinähän se tiedät kuinka elämä heittelee. Vai ootko tosiaan parikymmentä vuotta sitten ite tiennyt miten meinaat elämäsi elää. Varsinaista suunnitelmataloutta, sanoisin...
Anonyymi
16.9.2005 15:17
^ Tarkoitin sitä, että jos pitkäjäteisyys ja sitoutumiskyky eivät riitä, niin silloin olisi paras jättää hankkimatta mies, lapset ja asuntolaina. Silloin ei olisi mitään vikaa siinä, että "elää hetkessä". Nyt vähän niinku on. Ihmisellä on kyky hallita ajatuksiaan ja tekojaan ja tehdä suunnitelmia ja arvioita. Monet piiloutuvat vastuutaan juuri sen taakse, että "elämä nyt vaan heittelee".
Anonyymi
16.9.2005 15:18
Etköhän sä ole jo vähän vanha tohon "elämiseen". Joku kriisi vai?
Anonyymi
16.9.2005 15:28
Klassista on se, että pysyt siellä Keravalla vaan!
Anonyymi
16.9.2005 17:50
Hei, se Cosmopolitan on tarkotettu 14-vuotiaille. Ja niin muuten on Citykin. Sun pitäis lukee MeNaisia ja Annaa ja yrittää rakentaa ihmissuhdettasi tantraseksin ja kajaalin varaan niin kuin Laura Voutilainen.
Anonyymi
17.9.2005 05:54
Älä riko perhettä vielä, nauti hetkistä tämän toisen kanssa. Kun ikäväarki siinä suhteessa astuu kuvioihin, niin voit palata hyvin mielin takaisin. Puhun, koska itse elän nyt juuri niin!
Anonyymi
18.9.2005 20:20
Unohda se "jarrumies" ja elä elämääsi, kuten itse haluat!
Anonyymi
19.9.2005 13:23
Tapahtui jotain aika klassista. Idiootti teki tunnustuksen.
Anonyymi
20.9.2005 12:49
" Tarkoitin sitä, että jos pitkäjäteisyys ja sitoutumiskyky eivät riitä, niin silloin olisi paras jättää hankkimatta mies, lapset ja asuntolaina."
Tuolla perusteella Suomesta ei löytyisi korkeintaan kuin 10 paria, jotka saisivat "luvan" perustaan perheen.
Ymmärrän kyllä tunnustajaa. Itse en ole juuri menemisen halusta perustanut perhettä. Tsemppiä päätökseen !!