Valehtelen ajoittain...
Valehtelen ajoittain erityisesti puolivieraille ihmisille häpeämättömästi, muuttelen esim. menneisyyttäni kiinnostavammaksi ja vauhdikkaammaksi. Olen myös valehdellut läheisilleni. En ole jäänyt kiinni; en ainakaan usko, mutta häpeän. Ja kuitenkin teen sitä uudelleen... Osa valheista on jo sulautunut elämääni niin, että minun täytyy oikein miettiä, onko sellaista todella tapahtunut vai olenko keksinyt koko jutun.
22 kommenttia
Anonyymi
15.9.2005 17:46
sä oot sekasin!!
Anonyymi
15.9.2005 18:24
Kai sitä jokainen jotain pientä valkoista valhetta joutuu silloin tällöin olosuhteiden pakosta kertomaan.
Ongelmaksi asia muodostuu siinä vaiheessa kun valheet hallitsevat koko elämää. Tunnen yhden ihmisen, jolle on aiheutunut vakavia mielenterveysongelmia jatkuvasta valheiden verkosta suhteessa perheeseen, ystäviin ja työkavereihin. Pää ei sitten jossain vaiheessa enään kestänyt. Lisäksi kun Suomi on pieni maa, niin jossain vaiheessa kuitenkin jäät valheistasi kiinni.
Joten siis oman elämäsi ja tulevaisuutesi vuoksi, lopeta valheiden kehittely tässä ja nyt. Suosittelen vakavasti ottamaan yhteyttä terapeuttiin.
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle toivotan!
Anonyymi
15.9.2005 18:28
tänään 17.40
yms, jne, mm, hki, kk, e/m2. Tässä oisi uusia sulle.
Anonyymi
15.9.2005 19:17
sitä se on kun ei oo elämää
Anonyymi
15.9.2005 19:20
Voi myös olla, että valehtelustasi ollaan selvillä, mutta ihmiset ovat sen verran hienotunteisia etteivät huomauttele siitä. Meillä kaveriporukassa yksi tällainen valehtelija, joka värittelee elämäntarinaansa ja valehtelee muutenkin mistä tahansa. On silti ystävämme, koska tiedämme että kyse on lähinnä huomionkipeydestä. Mutta eipä tämän tyypin sana kyllä minkään asian suhteen paljoa paina.
Anonyymi
15.9.2005 23:10
^^ Samoin. Kaikki tajuaa että se valehtelee mutta kukaan ei halua / kehtaa huomauttaa. Surullista.
Anonyymi
15.9.2005 23:15
Nii eli sul ei oikeesti ole elämää.
Anonyymi
16.9.2005 07:40
ei tuossa mitään outoa ole, varsinkin jos satut olemaan kansanedustaja, urheilija tai missi.
Anonyymi
16.9.2005 09:30
En usko! Valehtelet kuiteskii.
Anonyymi
16.9.2005 11:48
Kalajutut ovat kyllä aika vähäinen, joskin hauska valehtelun muoto. Kyllä minulla on tapanani dramatisoida ja hieman parannella vanhoja hauskoja sattumuksia, jotta anekdootit olisivat parempaa kerrottavaa.
Tietysti siitä saa itselleenkin sosiaalista hyötyä jos tunnetaan supliikkimiehenä tai -naisena, mutta lähinnä nautin hyvin juttujen kertomisesta, vaikka sitten kaikkea ei olisi aivan oikeasti juuri niin tapahtunutkaan.
Mitä hemmetin väliä sillä on miten vanha armeijatarina aikoinaan meni. Kellä on oikeus sanoa, että minun versioni todellisuudesta on yhtään huonompi kuin ns. "oikea" tylsempi. Itse asiassa minun versioni saattoi olla se oikea, mutta joku vain sattui humalaspäissään näkemään sen väärin.
Kohtuullinen totuuden parantelu on sallittua. Hauskaa täällä ollaan pitämässä.
Anonyymi
16.9.2005 11:53
ZZZZZZZZZzzzzZZZZzzZZZZZzzzZZZzzZZZZZZzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
Anonyymi
16.9.2005 12:23
Toiset elää oikeesti, toiset vaan kuvittelee . . . Säälipisteet sulle.
Anonyymi
16.9.2005 12:27
^^ Susta voi tuntua, että ne jutut paranee. Mutta mä oon kyllä nähnyt tarpeeksi just tollasia "porukan hauskuuttajia" ja en pidä sitä mitenkään suuressa arvossa. Kyllä sen haistaa jos kaveri paisuttelee juttua vähänkin. Paljon hauskempaa on läpänheitto ja tarinoiden keksiminen (siis että niitä oikeesti keksitään ja kaikki tietää sen. kaikilla varmaan on kokemusta sellasista "mitä sitten tapahtuis jos"- legendoista)yhdessä porukan kesken eikä tarvii jonkun huomionkipeen olla koko ajan epätoivoisena äänessä. VOi olla että erehdyn suhteesi tässä asiassa mutta pidähän varasi! :)
Anonyymi
16.9.2005 12:59
Tottahan ihmeessä minä kerron juttuni jopa kärjistävän eeppisesti. Tuskin kenellekään jää epäselväksi tarkoitus tehdä tarinasta mahdollisimman dramaattinen. =)
Ajatus kai lähinnä lienee, että mielestäni totuudella ei ole sellaista itseisarvoa, mitä usein halutaan uskotella. Mistään ei voi olla varma kun ihmisen näkö, muisti ja järki ovat huonot. Parempi olla totuudenkin suhteen järkevän tilannekohtainen. Julmasti käytettynä "totuus" on monesti pahempi ase kuin mikään valhe.
Anonyymi
16.9.2005 14:01
Mulla oli ennen sama ongelma. Oot patologinen valehtelija.
Anonyymi
16.9.2005 15:25
Mua hävettäis jäädä kiinni jostain typerästä valheesta. Mikään ei ois niin noloa kuin jäädä kiinni julkisesti jostain oman egon pönkittämiseksi tehdystä tarinan värittämisestä. Jos luopuu rehellisyydestä, jää aika vähän jäljelle. Itse kuitenkin tietää totuuden, niin mitä sitä muille valehtelemaan. Elääkö sitä itseään vai muita varten.
Anonyymi
16.9.2005 20:05
Totuus on suhteellista ja kun kukaan muu ei enää tiedä tai muista miten asia oli, ei sillä ole väliä. Rehelliseltä on hyvä vaikuttaa, mutta jos ei osaa tarpeen tullen valehdella on naivi ja typerä. Tietysti jos ei osaa valehdella jäämättä kiinni, on parempi jättää homma taitavammille.
Anonyymi
16.9.2005 22:34
Tyhjä elämä kenties?
Anonyymi
17.9.2005 14:19
Jopas on totuus huonossa kurssissa täällä. Vaan niinhän se on isossa maailmassakin. Eihän sitä totuutta jaksa edes ottaa huomioon, kun kiinnostaa vain oma perse.
Anonyymi
17.9.2005 16:20
sä olet mytomaanikko
Anonyymi
17.9.2005 18:09
Älä valehtele...
Anonyymi
18.9.2005 19:59
Nyt tiedän, keneltä en ainakaan osta käytettyä autoa...