“Ainoa lapsi” ja “jakaminen” eivät tarkoita samaa kaikissa tutkimuksissa

Ensimmäinen ongelma on yllättävän arkinen: mitä oikeastaan tarkoittaa jakaminen?

Lue myös: Riiteletkö isovanhempien kanssa kasvatuksesta? Taustalla voi olla gramnesia

On eri asia jakaa karkit reilusti tuntemattomalle, antaa sisarukselle viimeinen pullapala tai noudattaa vuorottelusääntöjä ryhmässä. Tutkimuksissa puhutaan usein prososiaalisesta käyttäytymisestä, johon kuuluvat jakamisen lisäksi auttaminen, lohduttaminen ja toisten huomioiminen.

Kun mittarit vaihtelevat, myös tulokset vaihtelevat. Siksi kysymys siitä, kuka osaa jakaa, on tutkimukselle hankalampi kuin miltä se kuulostaa.

Uusi tutkimus: ainoat lapset eivät ole automaattisesti itsekkäämpiä

Vuonna 2024 julkaistu laaja tutkimus Kiinan maaseudulta tarkasteli ainoana lapsena olemisen yhteyttä lasten prososiaaliseen käyttäytymiseen. Tulosten mukaan ainoat lapset saivat keskimäärin korkeampia prososiaalisuuspisteitä esimerkiksi altruismia ja ihmissuhteita koskevilla osa-alueilla.

Tutkijat liittävät eroja osin vanhemmuuteen. Ainoan lapsen perheissä raportoitiin myönteisempää ja osallistuvampaa kasvatustyyliä, joka voi tukea lapsen kykyä huomioida muita. Tutkimus ei väitä, että ainoat lapset jakaisivat aina enemmän, mutta se murtaa ajatusta siitä, että he olisivat lähtökohtaisesti ahneempia.

Lue myös: Miten selvitä ilta-ahdistuksesta vastasyntyneen vanhempana?

Klassinen tutkimus muistuttaa: suuria eroja ei useimmiten ole

Jo 1980-luvulla tehty laaja kvantitatiivinen katsaus, jossa analysoitiin kymmeniä tutkimuksia ainoista lapsista, päätyi selkeään johtopäätökseen: useimmissa persoonallisuuden ja sosiaalisen käyttäytymisen piirteissä ainoat lapset eivät eroa merkittävästi sisaruksellisista.

Anteliaisuuden ja yhteistyöhalukkuuden kaltaisissa mittareissa erot olivat pieniä tai olemattomia. Tämä viittaa siihen, että pelkkä sisarusten olemassaolo ei automaattisesti tee lapsesta parempaa tai huonompaa jakajaa.

Sisarukset opettavat jakamista, mutta myös kilpailua

Sisaruksilla on silti merkitystä, mutta ei yksiselitteisesti myönteistä. Tutkimukset lasten resurssienjakotilanteista osoittavat, että sisarukselliset lapset odottavat herkemmin, että jaettava resurssi annetaan ensisijaisesti sisarukselle eikä esimerkiksi ystävälle tai tuntemattomalle.

Lue myös: Näin saat poikavauvoja — tutkimus väittää, että ajoituksella on väliä

Toisin sanoen sisarusarki voi vahvistaa sitä, kenelle jaetaan, ei välttämättä sitä, että jaetaan enemmän kaikille. Samalla arki sisarusten kanssa tarjoaa jatkuvaa harjoitusta sekä myönteiselle prososiaalisuudelle että resurssikilpailulle: kuka sai enemmän, kuka ensin, kuka jäi ilman.

Osaavatko ainoat lapset jakaa vai ovatko he ahneempia?

Tutkimuksen perusteella rehellinen vastaus on tämä:

Ainoat lapset eivät ole tutkimusten mukaan lähtökohtaisesti ahneempia.
Joissakin aineistoissa he näyttävät jopa keskimäärin prososiaalisemmilta.
Monissa tutkimuksissa eroja ei löydy lainkaan.
Sisarukset muokkaavat jakamiskäyttäytymistä, mutta usein suhdekohtaisesti, eivät yleisenä “anteliaisuutena”.

Yhteenveto

Ajatus siitä, että sisaruskatras kasvattaa jakamaan ja ainoalapsuus ahneuteen, on liian yksinkertainen selitys monimutkaiselle ilmiölle. Lapsen tapa jakaa syntyy arjessa: vanhempien mallista, säännöistä, vuorovaikutuksesta ja siitä, millaisissa tilanteissa jakamista harjoitellaan.

Sisarukset voivat olla yksi koulu. Mutta eivät ainoa.

Lue myös: Miten tehdään kaksosia? Tieteellä on vastaus kysymykseen