Jouluköyhyys ei ole mikään termi, mutta voisimme lanseerata sen – se tarkoittaa sitä hetkeä vuodesta, kun ymmärtää olevansa niin varaton, ettei kykene järjestämään mitään, ellei vuosikausia vanhoja jouluneuleita ja -koristeita oteta lukuun. Jouluköyhyyttä on myös se, että aiemmilta kuukausilta ei yksinkertaisesti jää viivan alle niin paljoa, että pystyisi säästämään ylimääräisiin menoihin. Yksi hajonnut pesukone, niin lahjat menivät siinä.
Tämä on arkipäivää yhä useammalle, eikä sitä ymmärrä ne, jotka eivät ole itse vastaavaa kokeneet.
Joulun alla sosiaalinen media huolehtii siitä, että tuloerot todellakin erottuvat – joidenkin päivityksistä näkee, kuinka paikat täyttyvät lahjapaketeista, joulupöydistä ja kiitollisista hymyistä, kun itse miettii Atrian eineslaatikoiden väliltä.
Jotkut myös samanaikaisesti miettivät, miten selittää sen, ettei tänä jouluna ole varaa ostaa lahjoja – koska tilillä on kirjaimellisesti senttejä.
Lue myös: Minimalistin joulu – näin löydät joulurauhan ilman kulutuskaaosta
Rahattomuus ei ole uusi ilmiö, mutta tänä jouluna useammalla on rahat enemmän tiukilla kuin aiemmin.
Joulu somessa olettaa, että kaikilla on varaa
Ensimmäinen vinkki: sulje some tai katso vaikka kissavideoita.
Joulun somekuvasto rakentuu usein runsaan kuluttamisen ympärille. Lahjakasat, viime hetken ostosreissut ja vinkit siihen, mitä kenellekin kannattaa hankkia ovat tuttua kauraa uutisvirrassa. Näiden kuvien väliin mahtuu huonosti todellisuus, jossa rahaa ei yksinkertaisesti ole. Kaikkein paskinta ovat perhetilit, joissa monimiljönäärien vaimot jakavat perhekeskeisiä säästövinkkejä ”miten kannattaa ostaa Reimaa Marimekon sijaan”.
Kun normiksi muodostuu ajatus, että jouluna ostetaan, ne jotka eivät pysty siihen, jäävät helposti näkymättömiksi.
Tai vielä pahempaa: he alkavat kokea olevansa epäonnistuneita, vaikka kyse on rakenteista, ei yksilön arvosta.
Häpeä ei synny rahattomuudesta vaan vertailusta
Rahattomuus itsessään ei ole häpeä. Häpeä syntyy, kun oma tilanne peilautuu ympäristöön, jossa kaikilla muilla näyttää olevan enemmän. Sosiaalinen media tekee tästä vertailusta jatkuvaa ja armotonta.
Kun muut jakavat kuvia antamisesta, yltäkylläisyydestä ja ilosta, oma todellisuus voi tuntua väärältä. Häpeä kuiskaa, että pitäisi pystyä parempaan, vaikka tosiasiassa moni kamppailee saman tilanteen kanssa hiljaa.
Lahjat eivät ole rakkauden mittari – vaikka siltä joskus tuntuu
Jouluna lahjoista tulee helposti rakkauden symboli. Mitä enemmän annat, sitä välittävämmältä näytät. Tämä ajatus on myrkyllinen erityisesti niille, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia vastata odotuksiin.
Toisaalta tälläkin on kääntöpuolensa: maailmasta eivät lopu ne äitipuolet, jotka ostavat bonuksilleen lelukaupat tyhjiksi paikatakseen huonoa omatuntoaan siitä, etteivät edes pidä koko lapsista.
Todellisuudessa lahjat ovat vain yksi tapa osoittaa välittämistä, eikä edes tärkein. Silti rahattomuus voi herättää pelon siitä, että pettymys on väistämätön: mitä jos toiset ajattelevat, etten välitä tarpeeksi?
Kaikkea ei tarvitse selitellä
Yksi keino häpeän selättämiseen on rajojen vetäminen. Kaikkea ei tarvitse jakaa, eikä kaikkeen tarvitse osallistua. On sallittua olla hiljaa, olla julkaisematta ja olla selittämättä omaa taloudellista tilannetta kenellekään.
Yksi vakioklassikko jouluilta on perheen sisäiset tuloerot.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, miten muu perhe tai aikuiset sisarukset ovat tehneet päätöksen vähemmän varakkaan puolesta ja päättäneet miten hänen pitäisi osallistua usean sadan euron kimppalahjaan. Tällaisiin tilanteisiin auttaa tiukka rajanveto, jota ei tarvitse selitellä. Aikuisena ihmisenä on oikeus kieltäytyä sellaiseen hankintaan osallistumisesta, johon ei koe olevansa kyvykäs osallistumaan.
Miten häpeää voi helpottaa?
Häpeä vähenee usein silloin, kun se sanoitetaan edes itselle. Rahattomuus ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä, vanhempaa, ystävää tai kumppania. Joulun arvo ei synny ostoksista, vaan merkityksestä, jonka itse annat päivälle.
Jos lahjoja ei ole varaa ostaa, se ei ole moraalinen epäonnistuminen. Se on tilanne, joka kertoo ajasta, taloudesta ja elämäntilanteesta – ei ihmisarvosta. Joskus paras lahja saattaa olla itse askarreltu kortti, jossa lupaat omaa aikaasi jollain itse katsomallasi tavalla.
Ehkä rohkein jouluteko on olla armollinen itselleen
Rahaton joulu voi olla raskas juuri siksi, että se törmää voimakkaisiin odotuksiin. Mutta ehkä tänä jouluna tärkeintä ei ole se, mitä annat muille, vaan se, ettet rankaise itseäsi tilanteesta, jota et ole valinnut.
Lue myös: Ensin kehuu, sitten piikittelee — oletko kohdannut tämän ikävän deittailuilmiön?
Kun tilillä on 90 senttiä, olet silti yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu. Myös jouluna.
