Suomen historian ensimmäinen kansalaisaloite luovutettiin juhlallisin elkein tiistaina 5. maaliskuuta eduskunnan käsiteltäväksi. Turkistarhauksen kokonaisvaltaiseen kieltämiseen tähtäävä kampanja on kerännyt lähes 70 000 hyväksyttyä allekirjoitusta, saanut taakseen nimekkäitä tukijoita ja rutkasti medianäkyvyyttä. ”Kielto turkistarhaukselle tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Haluammeko me Suomessa jarruttaa eettistä kehitystä ja jäädä Euroopan viimeiseksi?”, kysyvät eläinsuojeluyhdistykset.
Kansa on puhunut, mutta lopullinen päätösvalta on Arkadianmäen väen käsissä. Jos edes häkkeihin ahdetut ja apaattisesti kaukaisuuteen tuijottavat karvaturrit eivät herkistä päättäjiä, niin mitä mahdollisuuksia on tulevilla kansalaisaloitteilla?
[AD]
Kansalaisaloitelaki astui voimaan lähes päivälleen vuosi sitten, ja sen varaan on laskettu suuria odotuksia. Ehkä liiankin suuria. On helppo unohtaa, ettei aloite itsessään takaa minkäänlaista muutosta nykyisessä lainsäädännössä. Koska turkistarhauksen kieltämistä vaativa kansalaisaloite on ensimmäinen laatuaan, sitä rasittaa yhteisten pelisääntöjen puuttuminen. Nähtäväksi jää, kuinka kansanedustajat suhtautuvat aloitteeseen, ja millaista kädenvääntöä se aiheuttaa puolueiden sisällä.
Toisin kuin adressi, kansalaisaloitteen allekirjoittaminen vaatii sitoutumista omalla nimellä ja henkilötiedoilla. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli presidentinvaalien aikaan vuonna 2012 kaikkiaan 4 402 622 äänioikeutettua. Kansalaisaloite vaatii vähintään 50 000 allekirjoitusta, mikä vastaa vain reilua prosenttia kaikista äänioikeutetuista.
Ongelmaksi on muodostunut myös kuuden kuukauden haamuraja, johon mennessä tarvittavien kannatusilmoitusten tulee olla kasassa. Oikeusministeriön mukaan kansalaisaloitteita on parhaillaan vireillä useita kymmeniä, mutta yksikään ei ole kerännyt lähellekään samanlaista ääniryöppyä kuin turkistarhauksen kieltäminen, eikä ihme. Kuva itseään kaluavasta repolaisesta tai pyykkinarulla roikkuvista nyljetyistä minkeistä pahoittaa paatuneimmankin kepulaisen mielen.
Vasemmisto ja Vihreät kannattavat
Kahdeksasta suurimmasta puolueesta ainoastaan kaksi, Vasemmistoliitto ja Vihreät, asettuvat yhtenäisenä rintamana puoltamaan turkistarhauksen kieltämistä. Avoimesti turkistarhausta tukevat Perussuomalaiset, Keskusta, RKP ja Kristillisdemokraatit. Luulisi että näillä kertoimilla ei paljon juhlita. Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli on silti toiveikas:
”Meillä on tällä hetkellä paljon kansanedustajia, jotka eivät vielä suostuneet tai osanneet nimetä kantaansa. Oli mielipide turkistarhauksesta mikä tahansa, niin ihmisillä on luontainen halu yrittää luoda eläimille mahdollisimman hyvät elinolosuhteet. Jatkamme edustajien kanssa keskustelua ja asiantuntijalausuntojen antamista.”
Uskotteko todella että aloite tulee menemään läpi valiokunnassa?
”Äänestystulos on yhä epävarma.”
Turkistarhaton Suomi ei aio jäädä toimettomaksi. Eläinten pito-olosuhteissa on yhä paljon parannettavaa, ja niillä on oltava mahdollisuus toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä. Kamppailu jatkuu.
Vaikka kansalaisaloitetta siivittävät jalot aikeet ja tärkeät kysymykset, on se mahdollista torpata jo alkutekijöissä. Ajatus tuntuu lannistavalta. Ehkä aloitteen merkitys on pikemminkin symbolinen; se toimii keskustelun aloittajana, kansan agitaattorina, mutta loppu riippuu päättäjistämme. ”Niin on aina ollut, niin on aina oleva.”
